torstai 30. heinäkuuta 2015

#Husband

(Omat vastaukset kursivoituna)

1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

Jutta ja Supermarjodieetit
Juu eli siis kotimaista realitya, öhm.
2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Valkosipuli

Sekin käy, mutta kreikkalainen on paras.

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?

Paksu pätkä lauantaimakkaraa

Hahahahahahaha, no se olis kyllä inhottavaa.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Pizza Americanan ja tuopillisen III-olutta

Ville :D :D Mutta joo, hyvinkin voisin tilata. Hienostunutta,

5. Mikä on hänen kengänkoko?

en tiiä.
Ehkä 39

40 tai 41

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

Nukkekodin kalusteita ja pikkusia ukkoja sinne nukkekotiin

Tää oli hyvä, hyvinkin voisin!

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Mama's kana nuudeleita

Joo!

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Suomipoppia

Kyllä.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Romanttisista komedioista ja vähän kauhusta, kunhan ei oo pelottavaa kauhua

Hahhaa! :D Saa olla pelottavaa kauhua kunhan ei oo inhottavalla tavalla pelottavaa.

10. Minkä väriset silmät hänellä on?

vihreet

Totta.

11. Kuka on hänen paras ystävä?

Meitsi.
Ja Miia ja Marjo ja Taru.

Totta. <3


 12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

sotken

No muun muassa kyllä :D

13. Missä hän on syntynyt?

Kuopion sairaalassa

Juu.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

upean kaksikerroksisen maalaisromanttisen vaaleanpunaisen prinsessakakun, jossa jäätelökakun piirteitä. Alkupalaksi voileipäkakun.

Awwwwwwww!

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? 

Vauvan nyt ainakin. Ja whatsappin.

Kyllä.

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Hän osaa pitää kotia ja perhettä yllä kuin mikäkin sota-ajan Martta.
Hän on kirjallisesti lahjakas ja osaa myös piirtää.
Ruoanlaitto häneltä on sujunut kuin luonnostaan viimeisten viiden vuoden ajan.

:D Ihanasti sanottu!

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

Ne nuudelit.

No comments – olen koukussa.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Vauvaa, kantoreppua ja vaippoja ainakin nyt.
Muuten noin niinkun yleisemmin ottaen niin varmaankin puhelinta, lompakkoa ja avaimia.

Hehehehe :D

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

ärsyttäminen

Tää ykssanainen vastaus oli hyvä esimerkki ärsyttämisestä...

20. Entäs piristymään?

kahvi ja huulenheitto ja oma aika itselle

Juu! Huulenheitto :D

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

Sofi Oksasta ja Spermarjoa



Kyllä. Älyä ja tehoa!



22. Millainen hän on vaimona?

Täydellinen

Noh :)

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

lähes heti kun se oli mahdollista.

Niin. :)

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

sisustus, kahvi

Joo.

25. Millainen on hänen kotilook?

I AM NOT YOUR BIRDIE-yöpöksyt ja -paita

Joo :D

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Perhe


Vauva nukkuu sylissäni kapalossa. Tutti tiukasti suussa ja levollisena iltaitkujen jälkeen. Hän on tajuttoman kaunis. Tuntuu että pitäisi kirjoittaa enemmän näitä päiviä blogiin, näitä päiviä kun olen niin onnellinen ja tunnen vahvasti että tämä on elämäni parasta aikaa. Huoleni Nakkea kohtaan on päivittäistä, mutta samalla olen jotenkin kasvanut siihen kiinni. Joinain kepeinä hetkinä ajattelen, ettei hänellä varmasti mitään kovin vakavaa ole, ja useampina hetkinä ajattelen jotenkin vakaasti, että tämä on nyt meidän elämää, oli mitä oli. Ja kuitenkin päällimmäisenä on täyteläinen runsas arkemme, Naken jatkuva kehittyminen, uudet taidot, hän on niin ihana, niin hauska ja nokkela. Matkii vauvan itkua "ääääää" ja esittelee mustelmiaan ja itikanpuremiaan vakavana silmiin katsoen: "Pipi. Au. Auu." Vauva joka on niin täydellinen ja nukkuu yöt välissämme, on niin tyytyväinen ja suloinen, katselee pohdiskelevan näköisenä. Ville jonka kanssa ollaan hyvä tiimi, nauretaan ja halataan, ollaan opittu toistemme tavat olla ja sitten ollaan vielä opittu kunnioittamaan niitä; se ei tapahtunut ihan vuodessa tai kahdessa. Olen keskeneräinen ja kasvunpaikkoja täynnä, liian ylpeä, liian itsepäinen, monta liian ja liian vähän. Aikaa on; näinkin on hyvä. Tämä onnikin voi jatkua - niin, ihan hyvin voi.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Mummolan matkailijat

Kohta kohta kohta saan Villen ja Naken kotiin. Kolme yötä erossa on pisin tähän astisista. Yhtään pidempään en kestäisi!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Vauhtiviikko

Huh mikä vauhtiviikko! Ihan hengästyttää miettiä. Monena iltana on tehnyt mieli kirjoitella kuulumisia mutta energiaa mihinkään muuhun kuin sohvalla röhnöttämiseen ei ole päivän päälle ollut. Nytkin voi olla että uni tulee ja vie ennen kuin jutut on ylhäällä mutta jotain ainakin nyt.

Maanantaina toteutui pitkäaikainen fantasiani ja kävin sushilla! Aaaaaah. Nytkin alkoi himottaa kun vain mietin. Pääsin Töölöön asti kyydillä, kun Ville lähti samalla käyttämään Nakkea Lastenklinikalla röntgenissä. Kävelin meille niin valitettavan tutulta Lastenklinikalta kaupungille vauvan nukkua tuhistessa rintarepussa. Sushi-övereiden jälkeen käppäily jatkui Stockalle ja Sokokselle - ostin tyttöjen juhliin servetit, mansikoita ja vähän muita herkkuja  ja parit kauneudenhoitokapineet. Vauva sen kun nukkui repussa ilmeisen tyytyväisenä oloonsa ja minulla oli suorastaan turistimaisen kepeä olo kauniissa kesä-Helsingissä.

Tiistaina Ville lähti jo aamulla kavereidensa kanssa mökille, kuten edellisessä postauksessa taisin mainitakin. Ei voi sanoa että olisi joutunut pitkästymään lasten kanssa! Koko ajan jompikumpi halusi ja tarvitsi jotain (no lukuunottamatta ehkä klo 22-02 välistä aikaa, jolloin sentään joka iikka nukuimme). Kauheasti puuhattiinkin: käytiin puistossa ja lenkillä, nautittiin ihmeen kesäisistä säistä. Etenkin keskiviikkona oltiin Naken päikkäreitä lukuunottamatta koko päivä ulkona; ruokailunkin ulkoistin upouudelle lähipizzeriallemme. Illalla näimme Naken kummitädin ja tämän tyttären kanssa Kalliossa leikkipuistossa - pienen sähläyksen jälkeen, meikä kun törötti alkuun väärässä puistossa... Muutenkaan ei ollut lupaava alku, kun keskityin imettämään vauvaa ja yhtäkkiä näin kuin hidastettuna, kun Nakke lensi isosta liukumäestä suoraan naamalleen! Voi syyllisyyteni määrää! Äiti se vaan keskittyy uuteen vauvaan... Nakke-paralla oli hiekkaa suussa, mustelma silmäkulmassa, asvaltti-ihottumaa nilkassa ja olkapäässä... Vuoden äiti tässä taas, terve.

Lopulta kuitenkin reissu meni putkeen. Kaveri haki meidät oikeaan puistoon ja kaverin kolme-vuotias kiikutti mulle jäälatten. Hörpittiin sitten lattejamme lattemammoina ja pälätettiin ja repeiltiin. Oli niin hauskat jutut että vieläkin naurattaa. Tuon ystävän seurassa oltuani tunnen joka kerta saavani itseenikin osan hänen kauneuttaan ja energiaansa. Hmmm no aika pienen osan mutta kuitenkin - tällainen nuutunut kotiäiti sitä nyt vain ollaan! Ja nopeasti vain tähän väliin että ainakin nyt kotiäitiys tuntuu hyvältä ja jos vain mitenkään saadaan se taloudellisesti järjestymään tahtoisin ehkä olla kotona pitkään. Tai ainakin pidempään kuon Naken kanssa aikanaan eli yhdeksän kuukautta, heh.

Vielä hetkeksi puistoiluun! Olipa nimittäin rattoisa kotimatka... Ensin odotettiin bussia 20 minuuttia paahtavassa auringossa vieraan mummon juttuja kuunnellen. Vauva aloitti nälkäöhinänsä vähän ennen bussintuloa ja maito tietenkin suorastaan kihahti tehden olon pinkeäksi ja inhottavaksi -  valmiina taas ruokkimaan vaikka armeijallisen vauvoja... Bussissa mummo pyyteli apua painavan vetolaukkunsa nostamiseen ja ihmiset tietysti katselivat seinille, ja niin jätin Naken keskipaikalle vaunuihin ja olin horjahtaa etureppuineni kumoon liikkuvassa kyydissä sitä painavaa laukkua nostaessani. Sitten vauvalle tissiä - ja uudelleen, koska eihän hän nautiskelija kertaan tyydy... Vauvan röyhtäistyä kylläisenä aloitti Nakke väsymysulinansa ja niinmeni sitten loppumatka rattoisasti sitä kuunnellen. Kotiin tultuamme oli vissiin pikkuisen nestehukka, kun join tunnissa puoli litraa vichyä, puoli litraa energiajuomaa ja nelkä tai viisi isoa lasillista vettä, eikä edes tarvinnut pissalla käydä.

Torstai toivoa täynnä alkoi jo kuudelta, kun Nakke oli sitä mieltä että nyt on aamu, nyt ei nukuta. Pääsikin samantien treenaamaan lusikalla syömistä, kun vauva alkoi kiljua yläkerrassa juuri kun sain puurolautasen Nakkeseni eteen. Pitäisi nyt vain sinnikkäästi tarjota oppimismahdollisuus itsenäiseen ruokailuun jatkossakin, vaikkei se Nakkea juurikaan kiinnosta. Jonkinasteinen herkkyyskausi hänellä taitaisi nyt olla pottailuun ja pukemiseen - ruokailuvälineeksi sen sijaan kelpaavat vallan mainiosti omat pikku näpit.

Torstaipäivä kului Villeä odotellessa ja siinä odottaessa Naken kiukkuhepuleita vastaanottaessa, siivotessa (taas!), ruokaa laittaessa, puistoillessa. Neljältä vihdoin saatiin reissussa rähjääntynyt isu kotiin ja ei kauaa ehditty toisiamme ihmetellä, kun Villen eno perheineen saapui kylään. Kahviteltiin ja vaihdettiin kuulumisia ja Nakke piti tietysti perinteistä yhden naisen showtaan, ja pari tuntia hujahti aivan huomaamatta. Oli pikku vinkki vieraille lähteä kun Nakke alkoi haukotella niin että kitarisat näkyivät ja suorastaan pilkkiä touhuissaan. Meidän iltauninen tyty.

Perjantaina sain vihdoin, tai taas, nukkua, ja unta riittikin yhteentoista. Ihanaa oli parin väsyneen päivän jälkeen tuntea itsensä virkeäksi ja levänneeksi. Päivä kului nopeasti ulkoillessa ja muuten lasten kanssa touhutessa ja neljältä pihaan karautti lapsuudenystäväni. Oli iiiihana nähdä ja saada hänet yökylään! Hän on vauvamme kummi ja siinä kummin ja kummitytön tutustumisen ohessa herkuteltiin, höpöteltiin, katsottiin telkkaria ja Nakke tietysti piti taas yhden naisen showtaan.

Seuraavana päivänä (tappoaikaisen aamuherätyksen ja peruspuistoilujen jälkeen) pakkasin jälleen kerran vauvan reppuun ja lähdettiin ystäväni kanssa Vantaan Kivistöön asuntomessuille! Kyllä olikin hulppeita asumuksia. Toiveistani huolimatta en saanut sieltä sisustusvinkkejä, kaikki oli liian kliinistä ja huoliteltua rahalla saa -meininkiä jotta olisin osannut tarttua mihinkään. Kotimatkalle lähdin kuitenkin lehtitilausta ja muutamaa mojovaa hihityskohtausta rikkaampana, jalat kipeinä ja  rakko varpaassa.

Tänään olen ollut heräämisestä asti kiukkuinen. Oli minun vuoroni nukkua, mutta Naken pomppiessa päälleni ja varjellessani vauvaa innokkaan isosiskon kiihkeiltä paijailuilta karisi unihiekkakin tehokkaasti, enkä enää osannut jatkaa unia. Tietysti tämäkin päivä on täynnä kivoja juttuja, vaikka perusfiilis onkin ollut takapuoleen ammuttu karhu. Aamupäiväulkoilut koko perheen kanssa, siskon vierailu. Beethoven-leffa ja tietysti aina ja aina suloiset tyttöni. Toisaalta vauvan iltaitkut ja Naken esiuhmakiukut, matalapaineinen keli, Villen helvetin ärsyttävät peliäänet... Kyllä aihetta löytyy kun meikä vetäisee vitutuslasit nenälle. Ja eihän sitä nyt voisi olla touhuviikon vikapäivänäkin happy-happy, ei vain voisi. ;-)



tiistai 14. heinäkuuta 2015

Hetkeni yh:na sekä äidin pikku vitsinikkari

Ville totesi pari päivää sitten, että saan paljon enemmän aikaan silloin kun hän ei ole kotona. Se on totta, se - tänään Ville lähti heti aamusta mökille ja minä olen siivonnut ylä- ja alakerran, pessyt pyykit, tehnyt ruoan, käynyt kävellen kaupassa, ollut melkein neljä tuntia ulkona. Kylvettänyt lapset, tehnyt kuopuksen vauvakirjaa, treenannut tuntia kahvakuulalla. Katsonut telkkaria, herkutellut lakuilla. Viettänyt miljoona tuokiota Naken ja vauvan kanssa. Puuh, olen kone (nosti hän oman häntänsä). Ville valaa minuun rauhaa - ja välillä myös ärtymystä saamattomuuden esimerkillään, mutta enimmäkseen rauhaa. Ettei koko ajan tarvitse suorittaa.


Nakke oli ihana aamulla, kun Ville toi hänet viereeni ja hän (vauvan tsekattuaan, kuten joka aamu) painautui kainalooni ja laittoi käteni oikein tiukasti ympärilleen. Hän ei ole pitkään aikaan malttanut olla noin.


Päivällä kun oltiin Naken kanssa puistossa tuli puiston ohjaaja juttelemaan meille. Nakke poimi hänelle kiven käteen ja ohjaaja kovasti kehui sitä, miten "oi onko tämä ihan jalokivi vai timanttiko?". Nakke katsoi ohjaajaa vakavana ja ilmeettömänä ja kauhaisi sitten rivakalla liikkeellä kourallisen kiviä ohjaajan käteen. En voinut hillittää hihitystäni. Samoin sain purra poskiani kun Nakke matki puistossa olevia lampaita kamalan käheällä, haudantakaisella äänellä. "Määä-äää-" - mitähän hirviölampaita tuossa puistossa!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Vähän viikon paketointia

Pidettiin eilen Nakke-muruseni kanssa leffailta! Ville lähti illaksi kaupungille ja minä olin päivällä väsyttänyt itseni ensin puolentoista tunnin lenkillä ja sitten vielä Villen ja Naken kauppareissun aikana riehutulla kahvakuulatreenillä (kyllä oi kyllä on nyt lihakset kipeänä!), ja ajatus sohvasta, elokuvasta ja pikku-murusta kainalossa tuntui hyväältä. Käytiin ennen Villen lähtöä videovuokraamossa (eipä olekaan Netflixin hankkimisen jälkeen tullut vuokrattua leffoja ja sen huomasi -- jouduin vaivaamaan työntekijää joka asiassa kuin mikäkin urpo) ja valitsin meille Risto Räppääjän ja Onnelin ja Annelin. Eilen oli Räppääjän vuoro ja Nakke jaksoi  katsoa sen kokonaan! Ensimmäisen tunnin kainalossani löhöten, sitten ravitsevan pizzatauon jälkeen loppupätkän vauvan sitterissä makoillen. Olen haaveillut milloin N on niin iso että hänen kanssaan voi katsoa elokuvia ja nyt hän sitten oon. Risto Rääppääjä oli mullekin ooikein viihdyttävä, monessa kohdassa hörähdin äääneen.

Ville siirsi yksi päivä vauvan pinnasängyn meidän makkariin, mutten raaski nukuttaa vauvaa siinä. Ollaan menty Villen kanssa eri aikaan nukkumaan ja on ollut ihana ottaa vauva kainaloon ja tuhista naamat vastakkain. Hän on vähän harventanut yösyöntejä, syö ensimmäisen kerran klo 00-02 välillä ja seuraavan kerran klo 04-06 välillä, jolloin yleensä ei enää nukukaan ennen aamua. Mikä on syvältä, koska Nakke herättää seitsemältä ja pojotan siis jo valveilla, buuu. Niinä aamuina kun on minun vuoro nukkua voin tietenkin jatkaa unia Villen ja Naken mentyä alakertaan, yleensä vauvakin on siinä vaiheessa valmis nukahtamaan uudelleen. Mutta joka toinen aamu herään pahimmillaan jo neljältä. Olenkin alkanut juomaan ihan hullluna kahvia, ediä ja cola-juomia. Pysyy äiti-kone käynnissä, öhm.

Kehitin yksin päivä valokuvia tältä kesältä. Nyt on vauvankin kuvia esillä eikä koti ole enää niin Nakke-pyhättö.

Tämä on ollut melkoinen sukulaisviikko: tiistaina tätini ja serkkuni kävivät meillä kylässä, keskiviikkona olin kera lasten kolmien eri serkkujen (perheineen) ja siskoni kanssa Lintsillä ja torstaina siskoni ja serkkuni tulivat meille. Perjantaina sitten vedin henkeä perheen kanssa: käytiin puistossa ja kaupassa, pesin miljoona koneellista pyykkiä, tein pizzaa. Join puoli lasia viiniä ja suunnilleen sammuin sohvalle.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

ulkoilun riemua, oman kehon ylistystä

Ostettiin tuplarattaat ja kyllä kelepaa nyt liikkua! Tähän asti on menty niin, että Nakke on rattaissa ja vauva repussa. Reppu on mahdottoman kätevä, mutta etenkin nyt kolmen viikon tiheän imun vaiheessa tuntuu hyvältä saada vimmaisena hamuava pikkusintti välillä pois iholta. Lähdettiin aamulla jo ennen yhdeksää liikkeelle ja oltiin puolitoista tuntia. Nakke veti selälleen keinusta maahan ja vauva heräsi karjumaan tissiä (ja sitä myös sai), eli jälleen mukavaa leppoisaa ulkoilua kera lasten.


Olen ollut viikon dieetillä. Tympeää olla näin lihava. Erityisesti inhoan selkäläskejäni. Reidet tulevat vahvana kakkosena. Maha tiikeriraitoineen kolmosena. Tässä päivän itseinhohetki, olkaatte hyvät.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Ilopilleri nimeltä äiti

Olen harvoin huonolla tuulella, mutta tänään olin. Vauva heräsi läpi yön parin tunnin välein syömään, viimeisimmäksi kuudelta. Nakke herätti seitsemältä, olin aivan juuri ehtinyt nukahtaa uudelleen. Nakke vinkui ja pomppi puurolla ja minä melkein huusin, NYT SYÖT. Söi se, mutta tunsin itseni kamalaksi äidiksi. Kadehdin Villeä joka sai nukkua, vaikka saan itse taas huomenna. Kävin tyttöjen kanssa parin kilometrin päässä kaupassa, hermoa kiristi lisää kun nuo meidän lähtemiset on niiiiiun hitaita. Matkalla peukalossa jo kuukauden ollut haava alkoi taas vuotaa ja viidestä (!!) laastarista huolimatta vuosi hetkessä läpi, ja niin valuin verta kuin mikäkin kuukautishirviö. Aurinko paahtoi hiostavasti ja vauva oli lämpöpatterina repussa, ja olin pukeutunut collegeen ja pitkiin housuihin. Kotona peukalo jatkoi vuotamistaan ja vauvalla oli kakkaa niskaa myöten. Kännykän näyttö hajosi. Tiuskin Villelle ja tunsin itseni perseeksi.


Nyt on taas eri meno. Väsynyt, mutta loppujen lopuksi oli hyvä päivä. Siskoni ja serkkuni kävivät kylässä, Naken riemu tätinsä kanssa on sydäntä lämmittävää. Vielä illallakin kävi etsimässä tätiä tätä nimeltä kutsuen. Vauva nukkui kolme tuntia omassa sängyssään. Ville ja minä päästiin kahdestaan postiin siskon katsoessa lapsia; haimme tilaamamme tuplarattaat ja ne ovat vielä paremmat miltä vaikutti! Lähetimme vauvan nimen maistraattiin. Ville otti Naken saunakaveriksi ja minä sain käydä yksin - se oli kyllä päivän huipennus. Nyt vauva nukkuu sylissä, hän on niin kaunis ja täydellinen, hän on jo persoona.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Tissibaari 2015 ->

Tätä uutta vauvaamme on ihana imettää! Ei rintakumia, ei rintaraivareita, ei lypsämistä, ei hidasta painonnousua, ei maidon ylituotantoa (ainakaan kovin pahasti), ei rinnalle nukahteleva vauvaa. Vaan vauva joka ilmaisee olevansa nälkäinen ja joka rinnalle päästyään syö. Näinkö helppoa tämä on!

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Kesäpäiviä

En voi kylliksi hehkuttaa miten tätä kesää RAKASTAN! Siksipä hehkutan koko ajan. Ja kukapa suomalainen ei ylisanoihini yhtyisi.

Eilen oli minun vuoroni nousta ylös lasten kanssa joten kello kuusi sitä törötettiin pystyssä ja käytiin Naken kanssa läpi maailman menoa. Tyyliin:

- Vauva?!
-Tuossa on vauvva. Vauva nukkuu vielä.
-Peitto?
- Niin, vauvalla on peitto.
- Peitto.
- Anna olla vauvalla peitto, vauvalle tulee muuten kylmä.
- Kyymä.
- Niin, kylmä. Vauvat palelee herkästi.
- Napa?
- Niin, vauvalla on napa. Missä sun napa on?
- Napa. (näyttää)
- Mituuu!
- Niin, Kirppu kisu tuli tänne. Se oli taas vähän tuhma yöllä.
- Mitu.
- Niin, Kirppu kisu.
- Kiippyyy.
- Niin, Kirppu.

Jne, jne, jne.

Puoli yhdeksään mennessä oli jo ehditty aika paljon ja sekä äidin että esikoisen hermojen kannalta oli parasta siirtyä ulos. Mutta vooooi peeveli - rattaiden rengas oli tyhjentynyt yön aikana. Naapurin mies kuuli manailuni ja sanoi, että lainaisi oman tyttönsä rattaita, jos ne vain eivät sattuisi olemaan autosssa, ja auto vaimolla. Miehen poika kysyi että mitä isi, johon naapuri, olisin lainannut naapurin tädille siskon rattaita. Koin vastustamatonta halua kysyä dramaattisesti: sekö minä vain sinulle olen, naapurin täti? Raah raah, onneksi on sen verran tolkkua ettei toteuta kaikkia väsyneiden aivojen lähettämiä impulsseja.

Nakke pieni maratoonari jaksoi hienosti kävellä ensin kauppaan ja sieltä vielä lähipuistoon ja sieltä vielä kotiin (melkein - viisi metriä ennen kotiovea heittäytyi kaikkensa antaneena maahan). Mun reipas tyttö. Puiston uima-allas oli täytetty ja siinä kahlailtiin, ja sitten tietysti perus hiekkalaatikot ja keinumiset.
Lounaan ja päikkäreiden jälkeen karavaani liikkui jälleen - suunnattiin Luukkiin auto täynnä piknikeväitä, aurinkorasvaa, lapsia ja hikeä. Juuri pääsimme perille kun vauva ilmoitti että maitoa olisi saatava nyt. Sitä hän saikin ja sitten pääsi piknikkimme alkamaan. Syötiin ja Nakke pyöri ylikerroksilla ympyrää viltillä tallaten jalkoihinsa eväitä ja, no, kaiken mitä emme ehtineet pelastaa. Käytiin sitten kävelemässä lenkkejä ja myös rannassa, jossa Nakke päättäväiseen tyyliinsä kahlasi kaulaa myöten järveen. Siinä ei paljoa mekot ja vaipat pidätelleet kun neiti päätti heittää talviturkin. Aika kauan läträttiin vedessä ja Naken puolesta oltaisiin läträtty vielä paljon kauemminkin, mutta ajattelin että pitää mennä katsomaan miten Villellä ja vauvalla menee. Onneksi oli vaihtovaatteet Nakelle mukana, mietin lähtiessä että tointaako niitä nyt ottaa.

Illalla lasten nukahdettua tilattiin pizzat ja katsottiin Netflixiä. Harmikseen Ville klikkasi tilaukseen vahingossa tuplajuuston, ja en vain voinut syödä sellaista oksettavaa kumimaista juustomöykkyä. Pitää olla tyytyväinen painonhallinnan kannalta (vaikka söinkin sitten Ritz-suolakeksejä aurajuustolla sekä leipää, öhm). Painonhallinnnasta puheenollen, sairaalan oli jäänyt kymmenisen raskauskiloa ja nyt vielä jäljellä toinen mokoma, niin pääsisin alle lähtöpainon ja saisin siis vähän ylipainokilojanikin sulateltua. Hitonmoinen urakka taas. Ei auta kun alkaa pikkuhiljaa kuntoilla ja yrittää oikeasti tsempata ja jättää herkut väliin. Tänään teinkin vähän kahvakuulalla, mutta sitten lössähdin ja söin iltapalaksi pullaa. Illat ovat ehdottomasti hankalimpia, tuntuisi niin luontevalta palkita itseni herkuilla Naken mentyä nukkumaan ja rentoutua tv:n ja hyän syömisen parissa.

Tänään oli minun vuoroni nukkua, ah. Herättyäni kotona ei ollut ketään (paitsi vauva tietysti. Ja kissat, heh) mitä vähän ihmettelin. Ehdin rauhassa hoitaa melkein kaikki aamuhommat ennen kuin Ville ja neiti pyörremyrsky saapuivat mukanaan rattaiden rengas puhjenneen tilalle ja pikkuruinen puhallettava uima-allas Billtemasta. Altaassa kelpasikin läträtä päiväunien jälkeen - otettiin taas Winstonkin ulkoilemaan ja vietettiin oikein rattoisa tuokio takapihalla. Illalla puistoilun jälkeen saatiin vielä Naken kummitäti suloisen tyttönsä kanssa kylään ja rattoisasti meni taas aika kahvitellessa ja juorutessa, tyttöjen jopa vähän leikkiessä yhdessä olkkarissa. Vauva torkkui sylissäni vatsaansa kipristellen. Hänellä on ollut tänään vähän vatsanpuruja ja tissi olisi maistunut ihan koko ajan, mikä ei varsinaisesti ole kovin pitkäkestoinen ratkaisu noihin mahakipuihin. Yritänkin nyt opettaa vauvaa tutinsyöjäksi.

Päivät ovat ihania ja elämää täynnä, mutta iltaisin huoli Nakesta oikein puristaa sydäntäni. Hänellä oli epäilty sellaista kamalaa oireyhtymää kuin Fanconin anemia, joka taivaalle kiitos on nyt saatu 100 % varmuudella suljettua pois. Samoin kahdessa eri kromosomikartoituksessa ei löytynyt mitään poikkeavaa. Perinnöllisyyslääkäri arvelee kehityshäiriön johtuvan jostain geenivirheestä, todennäköisesti (ja toivottavasti) kertaluontoisesta sellaisesta. Päänkasvu on pahasti miinuskäyrillä. Voi kunpa pää kuitenkin kasvaisi vielä, kunpa  kaikki selviäisi, kunpa ei olisi mitään kovin rajoittavaa. On todella raskasta samanaikaisesti pitää yllä toivoa ja pelätä pahinta.  Onneksi on kesä ja nuo iihanat, elämän ja tekemisen ja - todella - rakkaudentäyteiset päivät.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Arjen pikku piristäjät...

... Kahvi. Oi kahvi! Välillä iltaisin ajattelen: Olisipa jo aamu niin saisi juoda kahvia.


... Meikkaaminen. En ole ilman meikkiä oikeastaan kuin kipeänä ja kuntoillessa. Väsyneistäkin väsynein päivä piristyy pikkuisen kun ei ole haljunvaaleassa luonnontilassaan.


... Naken päikkärit. Yritän olla tekemättä kotitöitä tai muutakaan hyödyllistä niiden aikana, olen vain. Puolitoista tuntia rentoutta keskellä päivää!


... Lakatut varpaankynnet. Jotenkin saan niistä ryhtiä koko olemukseeni. :D


... Whatsapp. Laitan ja vastaanotan päivittäin kymmeniä kuvia ja viestejä. Samassa elämäntilanteessa oleva serkkuni on tärkeä rinnallakulkija tässä lapsiarjessa, whatsapp-laulaa esikoisten kiukkukohtauksista ja arjen hauskoista tai ärsyttävistä sattumuksista.


... Siisteys ja väljä sisustus. Vaikka meillä usein näyttääkin siltä kuin joku olisi pudottsnut pommin lelukauppaan, on siivoaminen nopeaa minimalistisen sisustuksen ja säännöllisen perussiivouksen ansiosta. Vähentää hermoromahduksiani huomattavasti!


- Puhtaat petivaatteet. Mitä arjen luksusta! Eilen taas vaihdoin.

torstai 2. heinäkuuta 2015

perhekesä

Olen tässä hihitellyt, kun Ville sanoi Nakelle kauniita unia toivotellessaan, että "huomenna sitten reissataan taas" - kunnon karavaanariperhe! Aika paljon me kyllä reissataankin. Minä hormoneissani iloitsen melkein liikutukseen asti miten on takapenkki täynnä tyttöjä ja miten on ihana olla koko perhe yhteisellä lomalla.


Sovittiin että aletaan vuoroaamuina nukkua myöhään toisen hoitaessa aamurumban. Turhaanhan me molemmat törötetään silmät ristissä pystyssä kello 06, tai minkä armon ajan Nakke nyt ylösnousemuksellemme määrääkään. Tänään oli minun vuoroni nukkua ja olipa kyllä hemmetin mahtavaa pitkästä aikaa nousta levänneenä.


Tuntuu että vauvan myötä joudun kieltämään Nakkea enemmän kuin koskaan, mikä tuntuu ikävältä. Yritän aina ein sijaan "kieltää positiivisesti", toisin sanoen ohjata mielenkiinnon toisaalle tai muuten kiellon sijaan kehottaa. Esim. en sano "ei saa mennä sinne" vaan "sieltä voi pudota, tule mieluummin tänne". Nyt viljelen eitä kuin mitäkin turvasanaa. Mustasukkaisuutta en ole vielä havainnut, mutta Naken ronskit otteet vauvaa paijatessa ja horjahteleva kävely aivan vauvan pään vieressä kirvoittaa eeeeiiiin liian usein.


Olen yrittänyt järjestää Nakelle ja minulle kahdenkeskistä aikaa, esimerkiksi tänään käytiin yhdessä kaupassa ja kävelyllä ja illalla vielä saunassa. Ja ennen saunaa oltiin melkein pari tuntia pikkuruisella takapihallamme Villen, Naken ja Winston-kissan kanssa (käytiin päivällä ostamassa kisuille flexit!) vauvan vedellessä hirsiä sisällä. Voi että rakastan kesää ja ihanaa kun on Villen kanssa pitkä yhteinen loma!