keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Viikonloppuloman jälkeen


Olin lasten kanssa pidennetyn viikonlopun maalla vanhempieni luona. Oli ihana miniloma, etenkin näin jälkeenpäin huomaan miten hyvää maisemanvaihdos tekikään. Nakella on jäätävä uhma ja molemmat lapset ovat kolmatta viikkoa räkätaudissa, ja viikonloppunakin tuntui useaan kertaan miten hermot pettää, kun jatkuvasti N ulvoi milloin mitäkin asiaa äksänä lattialla ja yöt meni pidellessä vauvaa pystyasennossa, ja koko ajan jompikumpi lapsista yski ja räki... Mutta silti, näin jälkeenpin: Ihana ja tarpeeseen tullut pikku loma. Lasten myötä olen oppinut arvostamaan vanhempieni tarjoamaa apua ja tukea, he ovat sellaisia "kääritääs hihat ja ruetaan hommiin" -tyyppisiä käytännöllisiä, hyväsydämisiä ihmisiä, jotka eivät pidä melua omasta osaamisestaan ja osallistumisestaan. Äiti tarjosi minulle kasvohoidon kosmetologilla ja isä korjautti autosta yhden vian, ja molemmat hoitivat ja leikittivät lapsia. Itsekin leikin ja olin läsnä enemmän kuin joinakin viikkoina yhteensä, kummasti sitä ehtii kun ei ole kodin askareita hoidettavana.


Näimme myös joka päivä ystäviä tai sukulaisia - sai nauraa, itkeä ja vaihtaa kuulumiset. Kotimatkalla maanantaina Nakke ulvoi puolet matkasta mutta silloin tajusin ensimmäistä kertaa loman virkistävän vaikutuksen, kun en kertaakaan kokenut jo varsin tutuksi tullutta tiukkaa nykäisyä hermonriekaleissani. Huutakoon, pirulainen...


Villellä alkoi tänään viiden kuukauden vapaa töistä, minun vanhempainvapaani vetelee viimeisiään. On haikea olo. Vauvani on kahdeksankuinen ja reipas, oppinut nukkumaankin vähän paremmin. Nousee seisomaan rahia vasten ja yrittää sinnikkäästi ratkaista portaiden kiipeämisen mysteerin. Hän on kasvanut varkain, Luojalle kiitos, en oikein muista hänen ensimmäisiä kuukausiaan, olin jotenkin niin älyttömän väsynyt. Ja nyt minulla ei enää ikinä ole pientä avutonta vauvaa, vastasyntynyttä, sinne tänne nukahtelevaa pikkuista. Ehkä vuoden päästä jo meillä on kaksi tyttöä jotka nukkuvat yöt yhteisessä huoneessaan heräämättä, kävelevät kumpikin, toinen varmaan jo syö itse, ei ole vaipoissa. Kolme viimeistä vuotta ovat menneet raskaus-imetys-raskaus-imetys-putkessa, kohta ei tarvitse enää imettää, kohta on enemmän tilaa, saan ehkä olla joskus yksin.


Huomenna menen töihin,eilenkin olin, sunnuntaina taas. Esimiehen työ on vapautta ja vastuuta, hemmetisti hommia.

torstai 4. helmikuuta 2016

Kolme kertaa viikossa

Päätin pari viikkoa sitten, että jumankauta, jatkossa käyn kuntosalilla kolme kertaa viikossa vaikka mikä olisi. Ja aika usein onkin: Ville palaa väsyneenä töistään, lapset ovat kiukkuisia ja rasittavia, olen jo ollut samalla viikolla pois perheen luota (olen aloitellut työnteon parilla, kolmella lyhyellä työvuorolla viikossa). Kumoan selitykseni vaivalloisesti, syyllisyys jää. Tunnen itseni itsekkääksi kun nipistän muutenkin vähäisestä perheajastamme.

Sitten pidän itselleni iän ikuiset tsemppipuheeni: Kyllä minulla saa olla jotain ihan omaa. Ei työ voi olla minun oma aikani! Etenkin nyt, kun N ei enää nuku päikkäreitä ja vauva herää poikkeuksetta puoli tuntia nukuttuaan JA vaatii iltaisin minut viereensä, on todella todella todella tärkeää että tuo salilla käynti on ihan vain minun ikioma juttuni.

Vauvalle mietin oikeastaan joka päivä unikoulua, niin että hän oppisi nukahtamaan itse ja nukkuisi ainakin suurimman osan yöstä omassa sängyssään. Viimeksi tänään luin netistä unikoulujuttuja, päätyen taas samaan. Ei vielä. Jatkuvasti koen vauvan jäävän liian vähälle huomiolle päivisin - hän tutkimusmatkailee ympäri alakertaa nuohoten vessan lattiakaivon ja kissojen ruokakupit, ja välillä tuntuu että hän vain ryömii perässäni ja roikkuu nilkassani minun viilettäessä hommiani tehden. Öisin minä olen hänelle. Yritän ainakin lähelle vuoden ikää jaksaa näin.

Olen innoissani ja kauhuissani tulevasta esimiestehtävästäni, kaiken tasapaino on hutera, osaanko minä, että minä saan!, ja minähän opin!. Teen parhaani, olen tarkka, annan itselleni kahmalokaupalla armollisuutta.

On taas hulinaviikko, niin kuin meillä aina. Maanantaina oltiin tätini luona lähikaupungissa, tiistaina Naken kerho ja Villen tultua töistä minun kuntosali ja kauppareissu, eilen puistoilua Naken kaverin ja tämän kivan äidin kanssa ja Villen tultua töistä läpsystä vaihto ja mun töihin meno, tänään taas kerho ja nyt illalla kuntosali ja taloyhtiön saunavuoro, huomenna ystäväni tulee meille kylään, lauantaina menen salille ja mennään ehkä koko perheellä yksille ystäville kylään, ja sitten koittaakin sunnuntai jolloin on ensin minun työaamu ja läpsystä vaihto -meiningillä Villen ilta. Ei paljon ehdi pitkästyä, se on kiva.