lauantai 31. joulukuuta 2016

Ansaitsen olla tyytyväinen ulkonäkööni

Parin kuukauden liikuntatauon jälkeen olen vihdoin saanut flunssani, jos en nyt pois niin ainakin huomattavaksi iisimmäksi, niin että olen uskaltautunut taas kuntosalille. Ja se on ihanaa!! Vihaan löysää, ryhditöntä, turvonnutta olemustani ja uskallan sen vihdoin myöntää. Aina sitä ajattelee, ettei saisi olla niin pinnallinen, ulkonäkökeskeinen ja ankara, mutta jumalauta, saapas! Olen aina ollut onnellisempi ja tasapainoisempi kun olen pitänyt itsestäni huolta syömällä hyvin ja liikkumalla. Ei ihmistä ole luotu sohvalle eikä mussuttamaan prosessoituja mössöjä illat pääskytysten eikä ole mikään ihme jos olo omissa nahoissaan ei silloin ole hyvä. Haluan litteän vatsan, ison pyllyn, vahvat jalat, vahvan selän, vahvat tiukat kädet. Ei minua haittaa olla vähän ylipainoinen, mutta voimaa, notkeutta ja kilojenkin alla timmiyttä minä haluan!

Sen sijaan, että yrittäisin pakottaa itseni hyväksymään jotain mistä en pidä voin yksinkertaisesti arvostaa itseäni niin että pyrin tekemään itselleni hyvin ja oikein. Kysehän on lopulta vain painosta, ei mistään sen ihmeellisemmästä. Paljon helpompi säteillä hyvää mieltä ympärilleen kun ei tarvitse joka päivä puntaroida miten perseeltä näyttää ja tuntuu, ja sitten moittia itseään typeristä epäfeministisistä ajatuksista.

Pitää vielä loppuun sanoa, että minua ei pätkääkään kiinnosta muiden ihmisten paino tai koko, teeman mukaisesti nämä itsekeskeiset ajatukset kohdistuvat itseeni.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Ihana jouluaatto

Meidän perheellä oli eilen todella ihana jouluaatto, sellainen oikean joulutunnelman joulu josta jäi kaikille pehmoisia muistoja vaalittaviksi. Tai no ehkei kuopukselle vielä, ellei sitten jokin miellyttävä muistijälki... Niin, aivan varmasti sellainen!

Aamupalaksi syötiin joulupuuroa,hedelmäsalaattia ja joululeipää, jotka vuorasin graavilohella ja ykkösherkullani sienisalaatilla. Note to self: ensi jouluna osta ainakin kilo, 300 grammaa ei riitä mihinkään! Aamupalan jälkeen tajusin, että tontuthan olivat yön aikana käyneet jättämässä joulusukkiin paketit ja niistä lapset ilahtuivat kovasti.

Aamu kului leikkiessä, sohvalla löhötessä ja joulupiirrettyjä katsoessa. Tytöt olivat todella hyväntuulisia eivätkä pahoinpidelleet toisiaan yhtään tyhjänpäiväisistä ulinoista puhumattakaan, millä oli välitön vaikutus minun joulumieleeni. Aamuhengailujen jälkeen hiipparoitiin pyjamissa taloyhtiön joulusaunaan ja saatiinkin olla ainoat siellä (onneksi, koska kuopuksella tuli varoittamatta kakka kylppärin lattialle). Tunti vierähti mukavasti ja sitten olikin joululounaan ja päiväunien aika.

Torkahdin itsekin hetkeksi ja ihme kyllä myös esikoinen nukkui ainakin kaksi tuntia, ja kuopus tietysti samoin. Omien unieni jälkeen lepäilin sohvannurkassa suklaalla, omenilla ja limulla herkutellen, kynsiäni lakkaillen ja jotain koko perheen jouluelokuvaa katsellen. Vähän lasten heräämisen jälkeen Villekin tuli töistä, ja syötiin yhdessä välipalaa kunnes Ville lähti vinkkaillen roskia viemään, ja ette usko tätä - joulupukki tuli juuri silloin! Lapset olivat todella reippaita ja innoissaan paketeistaan.

Saatiin koko porukka tosi kivoja lahjoja, mutta minua harmitti kun en ollut ostanut lapsille enemmän leluja. Itseasiassa vieläkin harmittaa, mutta pitää vaikka jossain joulun ja heidän synttäreidensä välissä ostaa yllärinä joku mieluisa lelu kumpaisellekin. Ja ei varmaan lapsia itseään haittaa etteivät saaneet paljon lahjoja; onnellisen oloisina ovat leikkineet noilla mitä saivat.

Minä sain lahjaksi kaksi kynttilää, kirjan, hajuveden, ruusun tuoksuisen vartalovoiteen, kaksi sohvatyynynpäällistä, kaksi leffalippua, lahjakortin meikkikauppaan, kahdet happy socksit, herkkuja, ulkoiluhousut ja muistikirjan. Noiden leffalippujen kanssa kävi hyvin kun minulla oli ollut kaksi lippua palkintona yhteen kyselyyn vastaamisesta, mutta annoin ne eteenpäin yhdelle vähävaraiselle perheelle. Nyt hyvä kiersi takaisin luokseni ja sain taas itsellenikin liput.

Lahjojen avaamisen jälkeen Ville lähti joulusaunaan ja minä laitoin pöydän koreaksi. Meidän joulumenu piti sisällään: karjalanpaistia ja perunoita, kolmea erilaista lohta, porkkanalaatikkoa, juustoa, leipiä, salaatin, silliä, sienisalaattia (Ville kävi aattona töidensä jälkeen hakemassa mulle kaupasta lisää, heh). Oli todella hyvää, paitsi lapsista tietenkään ei. He söivät sitten jälkkäriksi joulupuuroa mahat täyteen.

Minun jälkkärini oli piparimutakakku, jota tein jo torstaina ja taisinpa tässä joulun mittaan syödä itse koko kakun. Kakun kaverina otettiin lasten mentyä nukkumaan pari lasia viiniä ja katsottiin yhtä elokuvaa, joka olikin kyllä niin huono että piti jättää kesken.

Sellainen oli meidän joulu - ihana, lämmintunnelmainen, rento. Olen niin iloinen kun lapset olivat iloisia! Ei tarvinnut itse yrittää hikipäässä pitää tunnelmaa yllä vaan se hoitui itsestään.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulu on mielentila

Ihana päivä tänään. Vähän surullinenkin, maailman epävarmuus on niin vaikea kestää välillä, muttaeihän murehtiminen ketään auta... Teot auttavat, ystävällisyys, hymy ja se että on pyytettömästi reilu tyyppi. Yritän olla sellainen.

Käytiin lasten kanssa tekemässä vikat jouluherkkuostokset ja siitä alkoi minun jouluni. Ei ole enää pakko mitään, tärkeintä on olla läsnä lapsille ja miten upeita he ovatkaan kun heidän kanssaan oikeasti on. Monet leikit lastenhuoneen lattialla, ulkoilua omalla pihalla, monta rauhassa luettua kirjaa.

Ja ruoka, ai että! Sehän se on joulun keskeinen rakennuspalikka. Graavilohta, savulohta, leipiä, sienisalaattia, riisipuuroa, hedelmäsalaattia, piparimutakakkua, juustoja... Joulun tuoksut, joulun maut. Radiosta joululaulut... Kuopuskin heräsi päikkäreiltään Tonttujen jouluyötä tapaillen.

Koti on siisti, hyasintti tuoksuu, kynttilät palavat. Ei tällaista idylliä joka päivä jaksaisi, mutta - joulu on kerran vuodessa vaan...

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Vuoden viimeisiä ajatuksia

Vuosi 2016 on ollut rankka. Tuntuu että se on murjonut minua jotenkin liikaa, olen muuttunut ärhäkäksi ja olen kuin jatkuvasti puolustuskannalla, vaikka haluaisin olla lämmin, lempeä, reilu, ymmärtäväinen. Pitää hidastaa tahtia, hoitaa itseäni että jaksaa antaa muille. Pirun flunssa on kestänyt jo toista kuukautta, en ole käynyt lenkillä tai salilla, lihon, nenä vuotaa koko ajan ja nyt viimeisimpänä yskä on kestänyt jo viikon. Olen valittava, muiden myötätuntoa vinkuva nainen kun en ole ehtinyt tai jaksanut itse antaa sitä itselleni. Olen tavallaan kasvanut ihmisenä, olen pikkuisen oppinut pitämään puoliani. Toisaalta on tullut tämä inhottava kiukkuisuus.

Minua repii kun huudan lapsille ja tiuskin Villelle, vaikka tiedän millainen äiti ja vaimo haluan olla, olen ollut. Vaikka - silti olemme vahva perhe yhdessä, Ville tykkää minusta, lapset ovat ihmeellisen hienoja, olen tänään taas saanut olla heistä niin ylpeä. Pitää nyt vain vetää happea, etsiä taas tasapaino, muistaa mikä on tärkeää, jatkaa lastenhuoneen lattialla istumista, kietoa kädet Villen ympäri.

Olen viime viikkoina paljon miettinyt, miten on helppoa olla kepeä, raikas ja ihana kun on nuori ja on kaikki aika maailmassa elää itselleen, mutta kyllä aikuisuus koulii... Lapset ovat viedä järjen keltä tahansa ja se, miten sitä osaakin olla huono äiti vaikka lapsettomana oli aivan paras ja pedagogisin superkasvattaja vetää hartiat lysyyn keltä tahansa. Tilanteet töissä ja omat kasvot jotka menevät, vastuu kotona, rahahuolet ja miten soikeaksi se euro välillä venyykään ennen kuin häviää. Parisuhde joka tarvitsee aikaa, sanoja ja pitkän katseen silmäkulmasta  ennen vuoteeseen menoa, vaikka haluaisi vain olla yksin torkkupeiton alla ja syödä suklaata. Mietinkin,että ihailen kyllä kauheasti aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole suostuneet katkeroituneiksi arjen polkemiksi hapannaamoiksi vaan jaksavat nauraa, hullutella, unelmoida ja harrastaa seksiä keskellä päivää vaikka olisi se siivouskin.

Aivan älyttömän ihanaa muuten kirjoittaa pitkästä aikaa.

Ostin äsken Marimekon Outletista mekon. Kunnon elokuvien kirjastovirkailija - kamaa, mutta siis ihana! Aion kääriä sen pakettiin ja avata ilahtuneen yllättyneenä jouluaattona.


maanantai 5. joulukuuta 2016

3., 4. & 5.12.2016

Kirjoitin nämä ekat viisi kohtaa jo eilen, 4.12., julkaisu vain jäi:

1. Miten ihanat aamut eilen ja tänään! Ei pidetty mitään kiirettä, aamupalakin kesti toista tuntia sohvalla lastenohjelmien ääressä. Saatiin myös nukkua kaksi ja puoli tuntia pidempään kuin edellisinä aamuina eli seitsemään asti, millä oli merkittävä vaikutus jaksamiseen. Ei mitään tönimistä ja vinkumista ja sillä jos jollain oli vaikutusta minun hermojeni tilanteeseen.

2. Aurinko paistaa, RAKASTAN!

3. Tätini tuli meille eilen kylään. Alku oli melkoista hässäkkää, en saanut edes lounasta syötyä kun lapset kiljuivat sylissä, N töni taas pienempäänsä ym. perhehelvettimeininkiä, mutta taaperon nukahdettua meno rauhoittui ja meillä oli tätini kanssa idyllinen kahvihetki jossa kahvi, oi kahvi, maistui hyvältä, pulla oli maukasta ja keskustelu soljui vilkkaana ja ajatuksia herättävänä.

4. Päästiin eilen koko perheellä saunaan. Tunti siellä vierähtää nopeasti!

5. Ihana oli saunan jälkeen pötkötellä lasten kanssa sängyllä ja hassutella Villen kattaessa meille olkkariin iltapalaa. Oli idyllit kohdillaan!

Nämä kirjoitukset sitten tänään 5.12:

6. Pitkästä aikaa koko perheen yhteinen vapaa! Se alkoi niinkin upeasti, että nukuttiin kahdeksaan! Siitä kun meidän lapset on nukkuneet noin myöhään on monta kuukautta. Kuopus heräsi taas tapansa mukaan puoli kuudelta ja sai onnettomuudekseen yöpaitansa märäksi vettä falskaavasta tuttipullosta. Kävin unista kamppailua mielessäni, että jaksanko nousta vaihtamaan hänelle kuivaa ylle, kun hän tulikin päälleni makaamaan kuin pikkuinen apina, poski poskellani. Siinä sitten nukuttiin ja kun lopulta herättiin yöpaitakin oli kuivunut.

7. Lähdettiin hiiiiitaiden aamutoimien jälkeen koko porukka Itikseen Leikkiasemalle energiaa purkamaan, jonka jälkeen Ville vei meidät PanchoVillaan syömään. Ei valitettavasti ollut yhtään kummoista ruokaa, olen tehnyt itsekin huomattavasti maukkaampia kasvishampurilaisia. Mutta onhan se silti luksusta kun ei tarvitse itse kokata ja tehdä syömisen jälkeistä raivaussiivousta

8. Flunssa vain jatkuu. Suoraan sanottuna VITUTTAA kun ei pääse lenkille tai salille!

9. Nakella tuli tänään vain yksi pissavahinko, eilen ei yhtään! Olen niiiiiiin onnellinen että hän pääsee pois vaipoista!

10. Ville myi pleikkarinsa, varatelkkarin ja ison läjän pelejä, hurraa! Ostaja tulee kohta. Sitten varmaan heivataan työhuoneesta penkit varastoon ja alkuvuodesta yritetään raapia pennoset kasaan ja ostaa vuodesohva. Sitten ilmavat valkoiset verhot, uusi vähän pienempi matto mahdollisesti, kirjahylly siistiksi ja parit taulut seinälle ja työhuonekaan ei ole enää kauniin kotimme ankea pikku putka vaan viihtyisä huone jonne kurkkaaminen ei aiheuta inhonväristyksiä.

perjantai 2. joulukuuta 2016

29.11.-2.12.2016

1. Taas blogihiljaisuutta. Asiat kasaantuvat kuten elämässä on tapana, olen tässä sitten viime kirjoittamisen tavannut ystävää, ollut kuopuksen kanssa Kiasmassa ja esikoisen kanssa elokuvissa ja ravintolassa, käynyt töissä, tullut kiusatuksi töissä, ollut hengessä mukana Naken fysio-, toiminta- ja puheterapeutin arvioissa. Olen yhtäkkiä kuormittunut miltei murtumispisteeseen tilanteesta töissä, tosin olenkin tyyppinä melko pitkämielinen ja sitten kun kamelin selkä katkeaa niin se todella katkeaa. Työ on aina ollut minulle ihan huipputärkeä osa elämää ja se että olen hyvä ja arvostettu työssäni on suorastaan osa identiteettiäni, ja kun sitä horjutetaan niin tuntuu se todella pahalta.

2. Kotonakin on aika rankka vaihe, kun Nakke tönii kuopusta minkä ehtii ja tämä reagoi joka kerta korvia särkevällä ulinalla. Työminäni saamien kolhujen lisäksi olen surrut sitä, miten en olisi kuuna päivänä osannut aavistaakaan että voin olla näin surkea äiti, oikea persereikä haavekuvieni keskustelevan, ymmärtäväisen, hellän ja hassuttelevan äidin sijaan.

3. Kroppakaan ei miellytä, kun en ole juurikaan päässyt liikkumaan flunssan takia (ja vähän myös sen että ollaan melkein joka päivä menty läpsystä vaihdolla töihin Villen kanssa) ja iltaisin pidän ruokaorgioita sohvalla. Tosin nyt ne pitää lopettaa, ei sellaisesta mässäilystä edes nauti, tulee vain löysä ja entisestään itseensä tyytymätön olo.

4. Mietin tänään, että vaikka se tuokin minulle usein murhetta ja mietittävää, haluan silti jatkossakin olla ihminen joka sanoo uusille asioille "kyllä" sen sijaan että sanoisi "ei".

5. Yksi ystäväni ottaa minuun yhteyttä vain valittaessaan. Minäkin haluaisin välillä kaataa kaikki huoleni, mutta mihinhän ne valuisivat.

6. Illalla katsottiin lasten kanssa elokuva Joulupukki ja noitarumpu ja syötiin hapankorppuja. Oli aivan ihana yhteinen tuokio ja etenkin viime päivien murheiden ja kireiden hermojen jälkeen se tuntui niiiin hyvältä ja tärkeältä.

7. Kuopus oli tänään pari tuntia hoidossa ystäviemme luona, kun minä olin töissä ja Ville Naken kanssa Lastenlinnassa toimintaterapia-arviossa. Hoidossaolo oli mennyt hyvin mutta kotona hän oli kovin itkuinen ja takertuvainen pienoinen.

8. Olisinpa parempi äiti, kärsivällisempi ja enemmän läsnä. Saisinpa joskus olla Naken kanssa kahdestaan, nuo kaksi pientä vaativat niin paljon, koko ajan yhtaikaa, koko ajan jotain. Joinain päivinä minulla on ihan koko ajan riittämätön olo vaikken koskaan ole tehnyt enemmän.

9. Arvostan itsessäni sitä, että kun tuntuu että kaikki menee päin helvettiä ja olen ihan puhki enkä jaksaisi enää mitään, saan kuitenkin itsestäni sen verran irti että alan miettiä vaihtoehtoja ja nähdä mahdollisuuksia.

10. Nukahdan ihan just sohvalle. Viime yönä lapset herättivät sata kertaa ja aamulla kello soi 05.25.