lauantai 4. maaliskuuta 2017

Kaikki hyvin

Olin juuri alkamassa kirjoittaa, miten elämässä tuntuu nyt olevan hyvä, onnellinen jakso, kun aivastin niin voimallisesti ja yllättäen että pissasin vähän housuun. Joten öhm, raskauksien ja synnytysten runtelemia lantionpohjalihaksiani lukuunottamatta asiat mallillaan... Monta tosi ilahduttavaa asiaa vain sattunut peräkkäin, rahasta ei ole tarvinnut kauheasti huolehtia, yöunet ovat olleet hyviä, lapset ovat leikkineet paljon yhdessä ja Villen kanssa on ollut ihana olla.

On jännän nostalginen olo nyt, kun ostin päivällä The Body Shopista huulivoiteen, joka on samaa mitä käytin 18-vuotiaana. Katsoin muuten vähän aikaa sitten tuon aikaisia valokuvia itsestäni ja oi, minä olin nuori, raikas, nätti ja söpö, kovin hoikka, enkä ruma, lihava ja tolkuttoman vääränlainen niin kuin aina koin.

Kosmetiikkaostosten lisäksi rahaa paloi ihan liikaa Prismaan, mutta olikin kyllä kaapit ihan tyhjät kotona ja Ville osti vielä tytöille legoja, kun Nakke oli nyt päiväkodissa oppinut rakentamaan legoilla. Tulin niin iloiseksi kun huomasin! Naken kanssa on käynyt nyt monen monituista kertaa niin, että ikätasoinen oppimistahti on aikaa sitten ohitettu ja olen huolen ja surullisten ajatusten jälkeen jotenkin alistunut tilanteeseen ja miettinyt lopulta, että tarvitseeko sitä nyt kaikkien osata ajaa pyörällä/ juoda lasista/ pukea/ oppia pois vaipoista/ osata rakentaa legoilla/ ajaa potkulaudalla, ja sitten yhtäkkiä huomaankin hänen oppineen jotain. Noin on käynyt niin monesti että heikkohermoisemmankin mieli rauhoittuisi, enkä juurikaan mieti enää sitäkään, pysähtyyköhän hänen kehityksensä joskus.

Uusien opittujen taitojen lisäksi huoltani on laimentanut se, että Nakke on niin rakas ystävä naapurintytölle ja nyt tällä viikolla hän on saanut myös päiväkodista ystävän.  Tällä hetkellä kaikki on tosi hyvin.