tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post4774579715304814581..comments2023-03-25T09:41:51.225+02:00Comments on Elämäni kevät: Pohjalla kytevätNti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-91947283440964886672013-05-30T02:37:55.017+03:002013-05-30T02:37:55.017+03:00Niin, onkohan tosiaan aina ja ikuisesti ainakin jo...Niin, onkohan tosiaan aina ja ikuisesti ainakin jotain itseen liittyvää epävarmuutta? Ehkä se pitää sopivasti nöyränä, jos on..?<br /><br />Hyvä olla itteensä kohtaan lempeä, heijastuu sit muihinkin :))Nti Nokkelahttps://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-63848325734088563122013-05-28T00:13:50.095+03:002013-05-28T00:13:50.095+03:00Hyviä mietteitä taas kerran. Tai hyviä, mikä minä ...Hyviä mietteitä taas kerran. Tai hyviä, mikä minä olen sanomaan, paremminkin hyödyllisen ja mielekkään oloisia. Tosi hyvä, että vaikka mitkä epävarmuuden tunteet jylläisivät sisällä niin silti pystyt toimimaan. Kai epävarmuutta on aina, itseensä liittyvää epävarmuutta tarkoitan, ja sen kanssa vaan opitaan olemaan juuri noin. Itse olen välillä, jos on todella kiire (mielessä, ei välttämättä fyysisesti), että en kerkeä edes olla epävarma. En ole varma, tykkäänkö itsestäni silloin kun en pohdi ensin, että mitä sanoisin ja etenkin myöhemmin, mitä tulikaan sanottua. Olen nykyään ottanut tavoitteen, että ei haittaa, jos en "puhetilanteessa" saa itsestäni ulos sitä mitä halusin viestiä, kunhan asia viimeistään myöhemmin mielessäni selviää. Esim. En välitä, vaikka tentistä tulisi huono tulos, kunhan tentin jälkeen kertaan ja opin ne asiat. Lempeyttä lempeyttä. Joskus mietin, että ehkä liikaakin.<br /><br />KAnonymousnoreply@blogger.com