tag:blogger.com,1999:blog-8467809927207621822024-03-13T04:59:47.423+02:00Elämäni kevätNti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.comBlogger724125tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-73295840558664275282017-06-08T13:58:00.001+03:002017-06-08T13:58:45.857+03:00Lazy daySataa. Olemme olleet lasten kanssa sisällä koko päivän. Aika matelee hitaasti ja olen hullun pitkästynyt - ja se on mahtavaa! Ihan luksusta oikeasti. Pitäisiköhän rueta välillä pyhittämään päiviä ihan vain kotona hengailulle, malttaisinkohan.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-46788741598853719282017-05-17T21:46:00.000+03:002017-05-17T21:46:40.253+03:00GuiltyOlen hullun uupunut. Viikonloppuna saan olla yksin kotona ja kuten aina kun tiedossa on joku hengähdystauko, väsymys vyöryy päälle kaikkien niiden viikkojen ja kuukausien edestä kun on vain pitänyt tsempata, olla koko ajan läsnä. Jos pysähdyn miettimään niin jokainen päivä tuntuu raskaalta, on sellainen että annan itsestäni enemmän kuin jaksaisin. Töissä pitää olla koko ajan läsnä, kotona pitää olla koko ajan läsnä. Kärsin niin paljon siitä etten juurikaan saa olla yksin etten kestä edes ajatella koko asiaa; nyt kun yksinolo on harvassa nautin siitä kyllä, mutta ei se riitä satunnaisuudellaan purkamaan väsymystäni.<br />
<br />
Ja samalla - lapset ovat ihania, heidän kanssaan on (usein) kivaa. Olen heistä ylpeä, nauran heidän kanssaan. Villen kanssa hommat sujuu; arki pyörii ja jaksamme (välillä) hoivata parisuhdettammekin. Meillä on paljon ystäviä ja kivaa tekemistä.<br />
<br />
Itse olen niin armoton itselleni. Mietin äsken mistä kaikesta olen tuntenut tänään syyllisyyttä. Mm:<br />
<br />
- Suutuin aamulla lapsille ja paiskasin lelun lavuaariin.<br />
- Järjestin kotia vaikka kuopus halusi syliin.<br />
- En ottanut kuopukselle hanskoja kun ulkoilimme.<br />
- En jaksanut leikkiä esikoisen kanssa kuin jonkun vartin.<br />
- Nukahdin kun katsoimme esikoisen kanssa leffaa.<br />
- En lähtenyt Villen ja lasten kanssa kirjastoon.<br />
- Lapset katsoivat yli tunnin netistä videoita.<br />
- En jaksanut avautua ajatuksistani Villelle.<br />
- Näen siskojani liian harvoin. Samoin erästä lapsetonta ystävääni - lapsellisiakin kyllä, mutta heillä on omat härdellinsä ja esteensä näkemisille.<br />
- En ole lähettänyt yksiä valokuvia vaikka lupasin tehdä sen "kunhan arki rauhoittuu", ja siitä on jo pari viikkoa.<br />
- En ole juurikaan nauttinut lasteni vauvavuosista.<br />
- En millään aina jaksa lasten itkua ym. tunteenpurkauksia, vaikka tiedän niiden merkityksen kasvulle ja kehitykselle.<br />
<br />
Tavallaan tiedän, että teen parhaani ja ei sitä enempää voi. Pitää varmaan jossain vaiheessa etsiä vaikka MLL:stä lastenhoitaja ja järjestää vaikka kerran kuussa treffi-ilta Villen kanssa. Luulen että kaikki helpottaisi kun olisi voima-ajatuksena sellainen "kaksi viikkoa ja sitten huilia". Oh, jo tuon kirjoittaminen rentouttaa! Tietysti pääsen töihin ja ihan tosi kivasti omille menoilleni, mutta kun tiedän Villenkin olevan väsynyt ja kuitenkin omat kuntosalikäyntini ja hölkkälenkkini jo lohkaisevat yhteisestä ajastamme punnitsen tarkkaan muita. Liikunta onneksi on tullut elämäntavaksi, rapakunnossa ei kyllä jaksaisi.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-19791294646460997922017-05-12T05:21:00.002+03:002017-05-12T05:21:52.073+03:00Kuulumisia laajalla skaalalla<div align="justify">
Istuin tänään kotimme pihassa kahvia siemaillen ja tunsin oloni kertakaikkisen kodikkaaksi. Kuopus leikki nukeillaan, hänen reviirinsä oli laaja, välillä sentään äiti muistui mieleen. Moikkailin naapureita, alakerran afrikkalaisnaiset juoksivat sisään peräkanaa syli täynnä ostoksia, paljaat nilkat ja Adidaksen tennarit, tiukat hameet ja huivit päässä, kuitenkin. He ovat niin länsimaalaisia, ja nuoria, mutta kuitenkin vanhat tavat istuvat tiukassa. Rapsuttelin toisten naapureiden koiraa, avasin kolmansille oven. Oli tosi hyvä asia meidän perheelle muuttaa tähän kotiin. </div>
<div align="justify">
<br /></div>
<div align="justify">
Päivällä olimme kuopuksen kanssa esikoisen päiväkotipäivän ajan Itiksessä ja saimme aivan yllättäen seuraksemme erään päiväkotikaverin äidin ja hänen kuopuksensa. Oli tosi kivaa ja olen jo pitkään halunnut tutustua, ja nyt sitten vaihdettiin numerot ja sovittiin tulevista tapaamisista - se ihana tunne kun tutustuu uuteen ihmiseen, kun ilmassa väreilee ystävyyden mahdollisuus. Meillä on hauskasti sekä meillä äideillä melkein samat nimet että myös tyttärillämmekin! Ja nimien lisäksi meillä on sama ammatti.</div>
<div align="justify">
<br /></div>
<div align="justify">
Lapset ovat olleet ihania. Esikoinen, herkkä kaunosieluinen haahuilijani, niin hauras ja topakka yhtaikaa, itse suloisuus jonka jutuille repeilen joka päivä. Kuopus, omatahtoinen ja kuriton, mutta samalla niin uskomattoman hellä ja lempeä, vitsinikkarimme joka kuskailee neljää nukkevauvaansa joka paikkaan, on utelias, taitava ja tietää mitä haluaa. On ihanaa tuntea näin, saada rakastaa noita lapsia, saada olla heille äiti.</div>
<div align="justify">
<br /></div>
<div align="justify">
Vielä joku aika sitten olin sekoamassa huoliini. Nyt kun esikoisen lähestyy jo neljän vuoden ikää on hänen käytöksessään nähtävissä välillä selkeitä eroja ns. normaalisti kehittyviin ikätovereihin verrattuna. Ja kun mukana on uhmaa ja nuoren neidin kasvukipuja on meno välillä melkoista. Mietin miettimästä päästyäni todella ahdistuneena että mitä jos esikoistan tullaan kiusaamaan, mitä jos hän päätyy johonkin tuetun asumisen palveluun ja ohjaajat on ihan perseestä, jos hän ei saa ikinä ystäviä. Kamalia, kuristavia, riipaisevan surullisia ajatuksia joista en saanut taukoa.</div>
<div align="justify">
<br /></div>
<div align="justify">
Onneksi keksin taas mennä juttelemaan samalle psykiatriselle sairaanhoitajalle, jolle kävin purkamassa sydäntäni kaksi vuotta sitten, kun tyttöseni oireyhtymäepäilyt tulivat esiin. Tekee kyllä hyvää puhua, puhua ja puhua vieraalle ihmiselle, joka on lempeä mutta terävä eikä suo yhtään voivottelua sille miten tilanne nyt on kamala, vaan käskee pureutumaan syihin miksi minä reagoin niin vahvalla ahdistuksella. </div>
<div align="justify">
<br /></div>
<div align="justify">
Peruin suunnitellun jatkokäynnin - olen ollut surullinen ja kelaillut, jälleen, monenlaisia asioita, mutta ahdistava pyrkimys kontrolloida tätä tilanetta on hävinnyt. Ja kun se hävisi hävisi samalla myös pitkään pinnan alla kytenyt äreys ja kiukku ja ennen kaikkea minun ankaruuteni esikoistani kohtaan, vaikeus olla hänen kanssaan aidosti läsnä kun koko ajan piti miettiä onko mikäkin oire mistäkin ja mitähän seuraavaksi, voi hyvä luoja mitähän seuraavaksi. Nyt hänen kanssaan on niin hyvä. Olen vapauttanut itseni jälleen rakastamaan ja ihailemaan häntä, kuuntelemaan aidosti, olemaan hänen puolellaan. </div>
<div align="justify">
<br /></div>
<div align="justify">
Ja se suru, jota nyt tunnen, on jotenkin hyvin puhdistavaa. Siinä ei ole mukana katkeruutta eikä "ei tämän näin pitänyt mennä" - kokemusta, se on vain surua, kaunista, hopeankimaltelevaa surua jonka annan tulla ja mennä.</div>
<div align="justify">
<br /></div>
<div align="justify">
Olen nyt kolmatta viikkoa vähähiilarisella ruokavaliolla, josta seuraa se että paino putoaa, iho on kirkkaampi ja vireys parempi kun verensokerit pysyvät tasaisina. Pidän yhden herkkupäivän viikossa ja siinä pysyminen on ollut helppoa. Haluan olla tyytyväinen vartalooni.</div>
<div align="justify">
<br /></div>
<div align="justify">
Ville osti meille auton, olin mukana kauppoja hieromassa kun siskoni avuliaasti tuli lapsia hoitamaan. Autokauppojen päälle palautettiin kaksi viikkoa lainassa ollut auto ihan toiselle puolelle kaupunkia ja käytiin yhdessä ostoskeskuksessa kaupoilla ja Ville vei minut syömään. Kyllä oli 50000000 kertaa rattoisampaa asioiden hoitoa kahden aikuisen kokoonpanolla kuin jos olisi ollut lapset mukana. Kaikenlaisen säätämisen määrä väheni dramaattisesti.</div>
<div align="justify">
<br /></div>
<div align="justify">
Viikon päästä saan olla kokonaisen viikonlopun yksin kotona. Onkin ensimmäinen tuollainen lasten syntymisen jälkeen. TÄYDELLISTÄ!!!</div>
Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-25292491902925948312017-04-19T14:51:00.004+03:002017-04-19T14:51:36.313+03:00HuokausSeesteisen jakson jälkeen olen ollut nyt usein täynnä huolia esikoiseni kehityksen suhteen, sairastanut vatsataudin ja nyt jo yli viikon kestäneen flunssan ja rahareikiän tuntuu tupsahtelevan esiin vähän väliä. Tämän jälkeen tulee sitten taas hyvä jakso jolloin vedän happea ja nautin, niinhän tämä elämä menee. Nyt pitää vain yrittää hyväksyä ja tehdä itselleen ja perheelleen hyvin, elää hetkessä, nukkua tarpeeksi, syödä kunnon ruokaa, jne, jne,<br />
Plaa,<br />
Plaa<br />
Plaaaaa.<br />
<br />
<br />Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-28869893415264268622017-03-04T20:33:00.000+02:002017-03-04T20:37:40.809+02:00Kaikki hyvinOlin juuri alkamassa kirjoittaa, miten elämässä tuntuu nyt olevan hyvä, onnellinen jakso, kun aivastin niin voimallisesti ja yllättäen että pissasin vähän housuun. Joten öhm, raskauksien ja synnytysten runtelemia lantionpohjalihaksiani lukuunottamatta asiat mallillaan... Monta tosi ilahduttavaa asiaa vain sattunut peräkkäin, rahasta ei ole tarvinnut kauheasti huolehtia, yöunet ovat olleet hyviä, lapset ovat leikkineet paljon yhdessä ja Villen kanssa on ollut ihana olla.<br />
<br />
On jännän nostalginen olo nyt, kun ostin päivällä The Body Shopista huulivoiteen, joka on samaa mitä käytin 18-vuotiaana. Katsoin muuten vähän aikaa sitten tuon aikaisia valokuvia itsestäni ja oi, minä olin nuori, raikas, nätti ja söpö, kovin hoikka, enkä ruma, lihava ja tolkuttoman vääränlainen niin kuin aina koin.<br />
<br />
Kosmetiikkaostosten lisäksi rahaa paloi ihan liikaa Prismaan, mutta olikin kyllä kaapit ihan tyhjät kotona ja Ville osti vielä tytöille legoja, kun Nakke oli nyt päiväkodissa oppinut rakentamaan legoilla. Tulin niin iloiseksi kun huomasin! Naken kanssa on käynyt nyt monen monituista kertaa niin, että ikätasoinen oppimistahti on aikaa sitten ohitettu ja olen huolen ja surullisten ajatusten jälkeen jotenkin alistunut tilanteeseen ja miettinyt lopulta, että tarvitseeko sitä nyt kaikkien osata ajaa pyörällä/ juoda lasista/ pukea/ oppia pois vaipoista/ osata rakentaa legoilla/ ajaa potkulaudalla, ja sitten yhtäkkiä huomaankin hänen oppineen jotain. Noin on käynyt niin monesti että heikkohermoisemmankin mieli rauhoittuisi, enkä juurikaan mieti enää sitäkään, pysähtyyköhän hänen kehityksensä joskus.<br />
<br />
Uusien opittujen taitojen lisäksi huoltani on laimentanut se, että Nakke on niin rakas ystävä naapurintytölle ja nyt tällä viikolla hän on saanut myös päiväkodista ystävän. Tällä hetkellä kaikki on tosi hyvin.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-74163622595120763312017-02-25T14:32:00.000+02:002017-02-25T14:32:09.511+02:00Lapsista, rahasta ja siisteistä kaapeistaOn niin monta aihetta mielessä että näinköhän ennätän saada kaikki ylös. Kuopus nukkuu päiväuniaan ja esikoinen leikkii itsekseen, tai no äsken kun kurkkasin oli hän tietokoneella katsomassa Youtubesta ruotsinkielisiä lastenlauluja. Meillä oli lasten naapurissa asuva kaveri monta tuntia kylässä ja esikoisenkin kaverinkaipuu on täytetty, toisin sanoen äitiä ei tarvita leikkikaveriksi ja seuraneidiksi (jihuu!). Saan itsekin paljon iloa noista naapurintytön vierailuista: on aivan älyttömän ihanaa nähdä miten kivoja kavereita omat lapset osaavat olla ja tykkään siitä kun koti on täynnä (iloisia) lasten ääniä. Sekä tietysti se seikka että vapaudun itse viihdytysvastuusta.<br />
<br />
Lasten leikkiessä aloin siivota kaappeja ja siinä hommassahan tulee aina dominopalikka-efekti, kun yhden kaapin siivottua viereisen kaaos käy sietämättömäksi kestää jne. Joku seitsemän muovikassillista omia ja lasten lähinnä pieneksi jääneitä tai muuten käyttöön päätymättömiä ulkovaatteita odottaa Uffiin tai Fidaan viemistä. Nyt, kun olen tehnyt ahkerasti töitä ja rahahuolet ovat olleet hyvin satunnaisia, huomaan taas miten paljon helpompaa ja kepeämpää kaikki on, kun ei tarvitse joka päivä venyttää senttiä ja sitä mihin rahat riittävät ja mihin ei. Toivon paljon tsemppiä kaikille jatkuvien rahahuolien kanssa painiville, ei ole helppoa elämää se. Silloin sitä hilloaa vanhoja haalareita vaikka niissä olisi polvessa reikä, kun tietää että jos jotain käy ei uuteen ole varaa. Raha tuo vapautta ja liikkuvuutta, joskin on ristiriitaista että rahaa saadakseni sidon itseni aikatauluihin ja kolmivuorotyön kiroihin.<br />
<br />
Hitsi että on muuten siistit kaapit! Tekisi mieli vain pitää ne auki ja tuijottaa.<br />
<br />
Vatsani on jo joitakin viikkoja ollut turvonnut ja raskas. Etsiskelen itsestäni itsekuria kokeilla sitä Fodmap-ruokavaliota. Mitä vanhemmaksi tulen sitä tärkeämmältä tuntuu syödä siksi että voisin hyvin, ei lohduttaakseni/ rankaistakseni itseäni. Silti vanhat tavat istuvat tiukassa.<br />
<br />
Naapurintyttö tuli tänään ihan kiinni kainalooni sohvalla istuessani. Melkein liikutuin! Mietin välillä, olenkohan kovin kiva aikuinen hänestä kun komennan välillä niin tiukasti, ja olenkohan osannut olla erotuomarinakaan aina niin puolueeton. Ja nyt hän ensimmäistä kertaa näytti tuollaisen luottamuksen osoituksen. Nyt kun piiiitkä ja pask..raskas vauvavuosi on ollut jo hyvän aikaa ohi huomaan taas ihastuvani lapsiin (ilman pedofiiliviboja, heh heh), heidän kertakaikkiseen täydellisyyteensä.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-79983070484978948302017-02-14T23:56:00.003+02:002017-02-14T23:56:34.975+02:00Myötä- ja vastamäessä<div style="text-align: justify;">
Huh mitä tunteiden vuoristorataa, näin niin kuin todella tuoreesti sanottuna. On ollut aivan ihania päiviä, tai oikeastaan tunteita, koska päiväthän ovat mitä ovat, itse vain kokee ne erilailla. Yritän kovasti kehittää mielenhallintaani niin, etten reagoisi ärsykkeisiin niin voimakkaasti vaan olisin tyyni, tasapainoinen, onnellinen, kiitollinen riippumatta ulkoisista tilanteista. Arki pienten lasten kanssa antaa näihin harjoitteisiin oivat puitteet ja osoittaa lähes päivittäin, miten alkutekijöissä olen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lauantaina annoin Villen nukkua myöhään ja pakkasin lapset autoon ja hurautettiin Haagaan Villen tädin luo. Lapset leikkivät iloisesti ja kiltisti, täti kattoi meille pöytää koreaksi ja tuli yhtäkkiä kauhean onnellinen olo siinä ollessa passattavana. Keskustelu polveili ja lapset olivat niin reippaita ja iloisia. Täti oli myös varannut heille ystävänpäivälahjat, kumpainenkin sai Muumi-salkun jonka sisällä oli tarra-arkki, kortti ja 20 euroa kahvittelurahaa. Oi että! Käytiin myös yksissä myyjäisissä, joista ei tosin tarttunut mukaan kuin makkarat lapsille ja polvikipu minulle, kun olin jonkun puoli tuntia kyykyssä vauhtia antamassa lasten laskiessa pyllymäkeä uudestaan, uudestaan, uudestaan. Oli niin lyhyt mäki etten ehtinyt oikaista välissä ja kolmekymmentä-vuotias jalkaraahkani närkästyi tästä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kotona kuopus meni päiväunille, esikoinen tv:n ääreen ja Ville ja minä käperryttiin kahdestaan päikkäreille ensimmäistä kertaa noin viiteensataan vuoteen. Kyllä olisi arki erilaista, jos välillä ehtisi, ja silloin kuin ehtisi niin myös jaksaisi, pitää toista hyvänä... Illalla käytiin vielä kaupassa ja saunassa ja Ville laittoi tytöille ja itselleen nakkeja kiukaalle. Siinä he rivissä penkillä niitä söivät niin punaposkisina ja ihanina.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sunnuntaina olin töissä 9-21 ja se oli rentouttava päivä se. Töissä oli rauhallinen tahti ja oli virkistävää saada aloittamansa asia loppuun ja olla kuulematta huutoa ja mielipahaa mihinkään tekemäänsä tai tekemättä jättämiseensä liittyen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eilen Naken mentyä päiväkotiin vein ensimmäistä kertaa kuopus-pikkuiseni naapuriin muuttaneiden kavereiden luo hoitoon ja kävin itse vajaan tunnin hölkkälenkin kauniissa kevätauringossa, hankien kimmeltäessä ja hiihtoladun mutkitellessa vieressäni. Lauantain kyykyssä olosta vihoitteleva polveni vain meinasi käydä hankalasti enkä uskaltanut varata kipeälle jalalle kunnolla painoa <em>enkä </em>suoristaa jalkaa liiaksi, eli fyysiseltä kannalta katsottuna on kyllä ollut parempiakin lenkkejä. Iloinen olin kuitenkin että pääsin ja kuopus oli ollut tosi reipas kylässä, välillä vain käynyt ulko-ovella toteamassa että "äiti" ja palannut sitten leikkeihinsä. Rakas!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ville haki Naken päiväkodista ja kuopus meni nukkumaan, ja oli liikuttavaa katsoa kuinka kuumeisesti Nakke odotti kylään luvattua naapurintyttöä saapuvaksi. Lopulta hän tuli ja taas sain olla niin iloinen ja ylpeä, kun lapsilla meni tosi kivasti leikit yksiin ja sain vierestä seurata miten hienosti Nakke osasi jutella ja keksiä leikkejä ja miten hän selvästi oli tärkeä ja upea myös kaverinsa mielestä. Lakkasin kynnet, leivoin sämpylöitä, naputtelin whatsappissa ystävilleni ja ehdin vielä tehdä riisipuuronkin valmiiksi ennen iltavuorooni lähtöä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Menin julkisilla pitkästä aikaa ja oikein sielussa soi kevät ja onnellisuus, tuntui että sydän ihan pakahtuu kun oli niin hyvä mieli kaikesta, ja maisema suorastaan kylpi kultaisessa, lämpimässä auringonvalossa. Hansikkaat olivat laukussa, ensimmäistä kertaa tänä keväänä, ja mietin että taivaalle kiitos se marraskuu on ohi, se helvetin, helvetin paska talvi kun on pimeää ja joka päivä vituttaa ja väsyttää, ja että marraskuu, minä vihaan sinua. Ja noiden ajatusten jälkeen palasin taas onnelliseen mieleeni, iloa pulppuavaan elon kepeyteen. Töissäkin oli kivaa, olin sosionomi työssään, osallistava, aktiivinen ja vastuuntuntoinen, ja toisin kuin siviilissä niin uusiin ihmisiin aktiivisesti ja luontevasti tutustuva.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viime yö oli aivan perseestä, puh huh. Pisin unipätkä taisi olla kolme tuntia kuopuksen kaivatessa milloin riepuaan, milloin tuttiaan, milloin vettä, milloin vaipanvaihtoa ja milloin omaan sänkyyn ja kohta taas sieltä pois. Ystäväni sai sunnuntaina kaksoset ja olen haikeana ajatellut pieniä vastasyntyneitä vauvoja ja sitä millaista on hoitaa vauvaa ja tuntea se olematon paino sylissään, mutta nyt viime yönä mietin monesti että ai niin, tätähän se vauvan kanssa oleminen on, valvomista ja vitutusta, ei mitään minun ominta juttuani tosiaankaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä päivä on mennyt monilta osin pieleen luonnollisena seurauksena viime yön aiheuttamasta univajeesta, joka on heittänyt ankean varjon sinänsä kivoihinkin asioihin. Aamullakin vietyämme esikoisen päiväkotiin jäimme kuopuksen kanssa pihaan, aurinko paistoi ja jää suli ja linnut lauloivat ja kuopus ojensi kätensä ja sanoi "käti", ja niin me käsi kädessä köpöttelimme pihakeinuun, jäimme siihen potkuttelemaan vauhtia. Mietin jotakuinkin näin: "Olen vapaa ihminen vapaassa Suomessa, minulla on kaikki maallinen, nyt on ihana hetki kevään kuhistessa ympärillä, pikku tyttöni tässä, me kaksi rauhassa - ja miksi minua meinaa silti ärsyttää??". En vain osannut heittäytyä hetkeen, olla onnellinen. Mitä tuhlausta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pikakelaan loppupäivän: Istun pissalla ja huomaan vessapaperin loppuneen, könkkään haarat auki ja housut kintuissa hakemaan paperia kuin mikäkin apina ja eilen alkaneet kuukautiset tip tip tip tippuvat veripisaroina lattialle. Yritän kiinnittää pudonneen sälekaihtimen takaisin ikkunaan ja juuri kun mietin että haa, piece of cake, niin kaihdin tippuu toisesta päästä niin että sormeni pusertuu toisen pään väliin ja joka metalli painaa kynttäni niin että siitä irtoaa lakka ja joku toinen metalli viiltää sormeeni syvän puolikuun j o k a v u o t a a v i e l ä k i n, ja luulen pyörtyväni enkä kestä katsoa sormeani ja päässä pyörii ja mietin vain että et voi pyörtyä, kuopus on tuossa, ja on pakko tirauttaa pieni itku kivusta ja siitä yleisestä epätoivon fiiliksestä, että eikö helvetti mikään voi vain mennä kerralla putkeen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuopuksellekin sattuu ja tapahtuu, hänelle sitä vasta. Hän kiipeää kauppaan mennessämme penkille ja putoaa naamalleen maahan ja nyt hänen nenänsä on turvoksissa ja haavoilla. Hän avaa laatikon ja jättää sormet väliin, hän kiipeää polkupyörän päälle ja putoaa, hän ottaa lasikulhon käteensä ja pudottaa sen jalalleen, hän juoksee isäänsä vastaan ovelle ja juokseekin päin ovea. Huutoa, huutoa, huutoa. Ville toi minulle ihania ystävänpäiväkukkia ja kuopus ulvoi kurkku suorana syleissä, ja kohta Nakkekin yhtyi huutoon ja jonkun ajan kuluttua myös minä. Pitkästä aikaa laskin tunteja ja minuutteja lasten nukkumaanmenoon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt valvon toisten unta töissä. Tämä yö enää ja sitten puolentoista viikon loma, hurraa! Näkyy sitten tilipussissa mutta olen niin ahkerasti puurtanut että nyt on hyvä heittää vähän vapaalle. </div>
Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-38845445060971154522017-02-04T15:28:00.000+02:002017-02-14T22:45:31.873+02:00Nuorisosta ja globalisaatiosta<div style="text-align: justify;">
Juuri kun mietin yksi päivä että tämä arki on ihan perseestä ja niin rankkaa enkä ikinä saa hengähtää, ovat lapset nukkuneet nyt yhtaikaa toista tuntia. Ja aamulla oltiin koko perhe Luonnontieteellisessä museossa. Oltaisiin menty sinne eilen lasten kanssa, mutta museo olikin mennyt kiinni neljältä ja me ihmettelimme pimeitä ikkunoita viideltä. Sitten oltaisiin menty kirjastoon, mutta sekin meni perjantain kunniaksi aikaisemmin kiinni. Tänään aamulla Prismassa myyjä mittaili minua kassalla oluttölkkini kädessään ja ajattelin jo että haa!, niin sitä vaan pääsee henkkareita näyttämään tällainen kolmekymppinenkin mutta sitä kun on hyvin säilynyt niin sitten sitä vaan on, mutta hän sanoikin että hyvä rouva, alkoholia ei saa myydä ennen kello yhdeksää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On kyllä silleen ihan virkistävää, että maailmassa jossa kaikki on saatavilla milloin ja minne tahansa, on tällaisia pieniä rajoittavia poikkeuksia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Maria Veitolan yökylä - ohjelmassa oli viimeksi hauska, kun Maria kyläili Matti Nykäsen luona ja siellä pienen kylän ja vanhanaikaisen kodin yläkerran kammarista löytyi Matin vaimon poika, joka oli kuin jostain musavideosta, niin teini että. Kymmenen vuotta sitten (!!?) opiskellessani sosionomiksi kuljin puoli vuotta kouluun bussilla, joka kierteli kaikki perähikiät, ja silloinkin hymyilytti kun tammikuun metsämaisemassa pimeän tien varrelta keskellä ei mitään kuski poimi kyytiinsä teinejä, jotka olivat viimeisen päälle meikeissään ja kireissä farkuissaan. Vähän kuin Karjalassa, Sortavalassa joitakin vuosia sitten, kun kylänraitilla hiekka rapisi jalkojen alla ja katuvaloja ei ollut, rikkonaiset ikkunat ja ovettomat ovet katsoivat tietä, ja siinä tiellä käveli taas - ah - niitä teinejä, viimeisen päälle, ja kahvilassa miehet istuivat pitkässä rivissä tiskillä ja joivat tiukkaa viinaa ja MTV pauhasi nurkassa, Beyonce vatkasi peppuaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
(Jouduin googlaamaan miten Beyonce kirjoitetaan ja hän oli ainut pop-tähti jonka sain päähäni, öhm. Tai sain myös Robinin, mutta hän ei nyt ihan sovi tähän, hän nuori suomalainen mies jolle maailma on auki ja jolle toivon valoa tulevaisuuteen - ja Robin: pidä pää kylmänä menestyksen tuulissa.)</div>
<br />Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-48918629435447843352017-01-24T04:58:00.000+02:002017-01-24T05:00:47.918+02:00Ylpeä äitiEsikoiseni on yhtäkkiä ruennut kauhean kohteliaaksi. "Voisinko minä auttaa sinua äiti?", "Anteeksi", "kiitos", "ole hyvä" vain vilisevät hänen puheessaan. Hän on niin kultainen! Meillä on ollut nyt paljon kylässä naapuriin muuttaneen ystäväperheemme Naken ikäinen tyttö ja on ollut suuri ilo seurata tyttöjen leikkiä. Naken sosiaaliset taidot ja kyvyt vastavuoroiseen leikkiin ovat kasvaneet kohisten ja tällä hetkellä se jatkuvasti minua painava huoli ja suru jota Naken asioita kohtaan tunnen ovat väistyneet taka-alalle. Hän on niin rakas, niin pieni, hento ja ihana, täynnä kauneudentajua, intoa uusiin asioihin, ja hän haluaisi koko ajan leikkiä. Tänään vanha kissamme raapaisi häntä ja Nakke toisteli monta kertaa itkuun purskahtamaisillaan "anteeksi, anteeksi, anteeksi". Hän... <3 Ja se miten hän kaivautuu kainalooni, se on kuin hänelle tehty.<br />
<br />
Kuopukseni... Puuh. Hän on täynnä energiaa, valtavan tomera, intomieli ja pyörremyrsky. Hän tekee kaiken täysillä, kiljuu kirjaa lukiessa tutut kuvat läpi jo kauan ennen kuin olen ehtinyt päättää edes ensimmäistä virkettä. Hän luukuttaa Youtubesta lastenlauluja ja vaatii aktiivisesti uusia ja uusia biisejä huutamalla kärsivän näköisenä "POOOIIIS" n. 20 sekuntin välein. Hän on täynnä virtaa aina heti heräämisestään asti ja kaahottaa samalla energialla läpi päivän. Ah, ja hän on niin hauska! Hän ilmeilee, esittää vitsikkäitä tansseja ja pukee virnuillen pikkarit päähänsä vitsikkääksi hatuksi. Hänen suhteensa olen aina jotenkin niin ihanan kepeän huoleton - hän ottaa paikkansa, vaatii sen minkä haluaa ja sopeutuu nopeasti uusiin tilanteisiin. Ja on vielä niin ihanan pikkuinen pyöreine poskineen ja pulleine nakkisormineen, tutti suussa ja tukka unipörrössä, rakas riepu kädessä roikkuen. Hän on meidän perheessä niin rakas, niin täydellisen sopiva palanen neljän palan palapeliimme, joka nyt on valmis.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-39587660619711128932016-12-31T12:18:00.000+02:002016-12-31T12:18:22.809+02:00Ansaitsen olla tyytyväinen ulkonäkööniParin kuukauden liikuntatauon jälkeen olen vihdoin saanut flunssani, jos en nyt pois niin ainakin huomattavaksi iisimmäksi, niin että olen uskaltautunut taas kuntosalille. Ja se on ihanaa!! Vihaan löysää, ryhditöntä, turvonnutta olemustani ja uskallan sen vihdoin myöntää. Aina sitä ajattelee, ettei saisi olla niin pinnallinen, ulkonäkökeskeinen ja ankara, mutta jumalauta, saapas! Olen aina ollut onnellisempi ja tasapainoisempi kun olen pitänyt itsestäni huolta syömällä hyvin ja liikkumalla. Ei ihmistä ole luotu sohvalle eikä mussuttamaan prosessoituja mössöjä illat pääskytysten eikä ole mikään ihme jos olo omissa nahoissaan ei silloin ole hyvä. Haluan litteän vatsan, ison pyllyn, vahvat jalat, vahvan selän, vahvat tiukat kädet. Ei minua haittaa olla vähän ylipainoinen, mutta voimaa, notkeutta ja kilojenkin alla timmiyttä minä haluan!<br />
<br />
Sen sijaan, että yrittäisin pakottaa itseni hyväksymään jotain mistä en pidä voin yksinkertaisesti arvostaa itseäni niin että pyrin tekemään itselleni hyvin ja oikein. Kysehän on lopulta vain painosta, ei mistään sen ihmeellisemmästä. Paljon helpompi säteillä hyvää mieltä ympärilleen kun ei tarvitse joka päivä puntaroida miten perseeltä näyttää ja tuntuu, ja sitten moittia itseään typeristä epäfeministisistä ajatuksista.<br />
<br />
Pitää vielä loppuun sanoa, että minua ei pätkääkään kiinnosta muiden ihmisten paino tai koko, teeman mukaisesti nämä itsekeskeiset ajatukset kohdistuvat itseeni.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-32858166662444910632016-12-25T13:17:00.000+02:002016-12-25T13:17:52.001+02:00Ihana jouluaattoMeidän perheellä oli eilen todella ihana jouluaatto, sellainen oikean joulutunnelman joulu josta jäi kaikille pehmoisia muistoja vaalittaviksi. Tai no ehkei kuopukselle vielä, ellei sitten jokin miellyttävä muistijälki... Niin, aivan varmasti sellainen!<br />
<br />
Aamupalaksi syötiin joulupuuroa,hedelmäsalaattia ja joululeipää, jotka vuorasin graavilohella ja ykkösherkullani sienisalaatilla. Note to self: ensi jouluna osta ainakin kilo, 300 grammaa ei riitä mihinkään! Aamupalan jälkeen tajusin, että tontuthan olivat yön aikana käyneet jättämässä joulusukkiin paketit ja niistä lapset ilahtuivat kovasti.<br />
<br />
Aamu kului leikkiessä, sohvalla löhötessä ja joulupiirrettyjä katsoessa. Tytöt olivat todella hyväntuulisia eivätkä pahoinpidelleet toisiaan yhtään tyhjänpäiväisistä ulinoista puhumattakaan, millä oli välitön vaikutus minun joulumieleeni. Aamuhengailujen jälkeen hiipparoitiin pyjamissa taloyhtiön joulusaunaan ja saatiinkin olla ainoat siellä (onneksi, koska kuopuksella tuli varoittamatta kakka kylppärin lattialle). Tunti vierähti mukavasti ja sitten olikin joululounaan ja päiväunien aika.<br />
<br />
Torkahdin itsekin hetkeksi ja ihme kyllä myös esikoinen nukkui ainakin kaksi tuntia, ja kuopus tietysti samoin. Omien unieni jälkeen lepäilin sohvannurkassa suklaalla, omenilla ja limulla herkutellen, kynsiäni lakkaillen ja jotain koko perheen jouluelokuvaa katsellen. Vähän lasten heräämisen jälkeen Villekin tuli töistä, ja syötiin yhdessä välipalaa kunnes Ville lähti vinkkaillen roskia viemään, ja ette usko tätä - joulupukki tuli juuri silloin! Lapset olivat todella reippaita ja innoissaan paketeistaan.<br />
<br />
Saatiin koko porukka tosi kivoja lahjoja, mutta minua harmitti kun en ollut ostanut lapsille enemmän leluja. Itseasiassa vieläkin harmittaa, mutta pitää vaikka jossain joulun ja heidän synttäreidensä välissä ostaa yllärinä joku mieluisa lelu kumpaisellekin. Ja ei varmaan lapsia itseään haittaa etteivät saaneet paljon lahjoja; onnellisen oloisina ovat leikkineet noilla mitä saivat.<br />
<br />
Minä sain lahjaksi kaksi kynttilää, kirjan, hajuveden, ruusun tuoksuisen vartalovoiteen, kaksi sohvatyynynpäällistä, kaksi leffalippua, lahjakortin meikkikauppaan, kahdet happy socksit, herkkuja, ulkoiluhousut ja muistikirjan. Noiden leffalippujen kanssa kävi hyvin kun minulla oli ollut kaksi lippua palkintona yhteen kyselyyn vastaamisesta, mutta annoin ne eteenpäin yhdelle vähävaraiselle perheelle. Nyt hyvä kiersi takaisin luokseni ja sain taas itsellenikin liput.<br />
<br />
Lahjojen avaamisen jälkeen Ville lähti joulusaunaan ja minä laitoin pöydän koreaksi. Meidän joulumenu piti sisällään: karjalanpaistia ja perunoita, kolmea erilaista lohta, porkkanalaatikkoa, juustoa, leipiä, salaatin, silliä, sienisalaattia (Ville kävi aattona töidensä jälkeen hakemassa mulle kaupasta lisää, heh). Oli todella hyvää, paitsi lapsista tietenkään ei. He söivät sitten jälkkäriksi joulupuuroa mahat täyteen.<br />
<br />
Minun jälkkärini oli piparimutakakku, jota tein jo torstaina ja taisinpa tässä joulun mittaan syödä itse koko kakun. Kakun kaverina otettiin lasten mentyä nukkumaan pari lasia viiniä ja katsottiin yhtä elokuvaa, joka olikin kyllä niin huono että piti jättää kesken.<br />
<br />
Sellainen oli meidän joulu - ihana, lämmintunnelmainen, rento. Olen niin iloinen kun lapset olivat iloisia! Ei tarvinnut itse yrittää hikipäässä pitää tunnelmaa yllä vaan se hoitui itsestään.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-74131667434934543222016-12-23T19:53:00.000+02:002016-12-23T19:53:09.767+02:00Joulu on mielentilaIhana päivä tänään. Vähän surullinenkin, maailman epävarmuus on niin vaikea kestää välillä, muttaeihän murehtiminen ketään auta... Teot auttavat, ystävällisyys, hymy ja se että on pyytettömästi reilu tyyppi. Yritän olla sellainen.<br />
<br />
Käytiin lasten kanssa tekemässä vikat jouluherkkuostokset ja siitä alkoi minun jouluni. Ei ole enää pakko mitään, tärkeintä on olla läsnä lapsille ja miten upeita he ovatkaan kun heidän kanssaan oikeasti on. Monet leikit lastenhuoneen lattialla, ulkoilua omalla pihalla, monta rauhassa luettua kirjaa.<br />
<br />
Ja ruoka, ai että! Sehän se on joulun keskeinen rakennuspalikka. Graavilohta, savulohta, leipiä, sienisalaattia, riisipuuroa, hedelmäsalaattia, piparimutakakkua, juustoja... Joulun tuoksut, joulun maut. Radiosta joululaulut... Kuopuskin heräsi päikkäreiltään Tonttujen jouluyötä tapaillen.<br />
<br />
Koti on siisti, hyasintti tuoksuu, kynttilät palavat. Ei tällaista idylliä joka päivä jaksaisi, mutta - joulu on kerran vuodessa vaan...Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-206990508957106372016-12-18T19:38:00.000+02:002016-12-18T19:43:05.963+02:00Vuoden viimeisiä ajatuksiaVuosi 2016 on ollut rankka. Tuntuu että se on murjonut minua jotenkin liikaa, olen muuttunut ärhäkäksi ja olen kuin jatkuvasti puolustuskannalla, vaikka haluaisin olla lämmin, lempeä, reilu, ymmärtäväinen. Pitää hidastaa tahtia, hoitaa itseäni että jaksaa antaa muille. Pirun flunssa on kestänyt jo toista kuukautta, en ole käynyt lenkillä tai salilla, lihon, nenä vuotaa koko ajan ja nyt viimeisimpänä yskä on kestänyt jo viikon. Olen valittava, muiden myötätuntoa vinkuva nainen kun en ole ehtinyt tai jaksanut itse antaa sitä itselleni. Olen tavallaan kasvanut ihmisenä, olen pikkuisen oppinut pitämään puoliani. Toisaalta on tullut tämä inhottava kiukkuisuus.<br />
<br />
Minua repii kun huudan lapsille ja tiuskin Villelle, vaikka tiedän millainen äiti ja vaimo haluan olla, olen ollut. Vaikka - silti olemme vahva perhe yhdessä, Ville tykkää minusta, lapset ovat ihmeellisen hienoja, olen tänään taas saanut olla heistä niin ylpeä. Pitää nyt vain vetää happea, etsiä taas tasapaino, muistaa mikä on tärkeää, jatkaa lastenhuoneen lattialla istumista, kietoa kädet Villen ympäri.<br />
<br />
Olen viime viikkoina paljon miettinyt, miten on helppoa olla kepeä, raikas ja ihana kun on nuori ja on kaikki aika maailmassa elää itselleen, mutta kyllä aikuisuus koulii... Lapset ovat viedä järjen keltä tahansa ja se, miten sitä osaakin olla huono äiti vaikka lapsettomana oli aivan paras ja pedagogisin superkasvattaja vetää hartiat lysyyn keltä tahansa. Tilanteet töissä ja omat kasvot jotka menevät, vastuu kotona, rahahuolet ja miten soikeaksi se euro välillä venyykään ennen kuin häviää. Parisuhde joka tarvitsee aikaa, sanoja ja pitkän katseen silmäkulmasta ennen vuoteeseen menoa, vaikka haluaisi vain olla yksin torkkupeiton alla ja syödä suklaata. Mietinkin,että ihailen kyllä kauheasti aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole suostuneet katkeroituneiksi arjen polkemiksi hapannaamoiksi vaan jaksavat nauraa, hullutella, unelmoida ja harrastaa seksiä keskellä päivää vaikka olisi se siivouskin.<br />
<br />
Aivan älyttömän ihanaa muuten kirjoittaa pitkästä aikaa.<br />
<br />
Ostin äsken Marimekon Outletista mekon. Kunnon elokuvien kirjastovirkailija - kamaa, mutta siis ihana! Aion kääriä sen pakettiin ja avata ilahtuneen yllättyneenä jouluaattona.<br />
<br />
<br />Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-26476156219136220572016-12-05T20:08:00.000+02:002016-12-05T20:08:03.594+02:003., 4. & 5.12.2016Kirjoitin nämä ekat viisi kohtaa jo eilen, 4.12., julkaisu vain jäi:<br />
<br />
1. Miten ihanat aamut eilen ja tänään! Ei pidetty mitään kiirettä, aamupalakin kesti toista tuntia sohvalla lastenohjelmien ääressä. Saatiin myös nukkua kaksi ja puoli tuntia pidempään kuin edellisinä aamuina eli seitsemään asti, millä oli merkittävä vaikutus jaksamiseen. Ei mitään tönimistä ja vinkumista ja sillä jos jollain oli vaikutusta minun hermojeni tilanteeseen.<br />
<br />
2. Aurinko paistaa, RAKASTAN!<br />
<br />
3. Tätini tuli meille eilen kylään. Alku oli melkoista hässäkkää, en saanut edes lounasta syötyä kun lapset kiljuivat sylissä, N töni taas pienempäänsä ym. perhehelvettimeininkiä, mutta taaperon nukahdettua meno rauhoittui ja meillä oli tätini kanssa idyllinen kahvihetki jossa kahvi, oi kahvi, maistui hyvältä, pulla oli maukasta ja keskustelu soljui vilkkaana ja ajatuksia herättävänä.<br />
<br />
4. Päästiin eilen koko perheellä saunaan. Tunti siellä vierähtää nopeasti!<br />
<br />
5. Ihana oli saunan jälkeen pötkötellä lasten kanssa sängyllä ja hassutella Villen kattaessa meille olkkariin iltapalaa. Oli idyllit kohdillaan!<br />
<br />
Nämä kirjoitukset sitten tänään 5.12:<br />
<br />
6. Pitkästä aikaa koko perheen yhteinen vapaa! Se alkoi niinkin upeasti, että nukuttiin kahdeksaan! Siitä kun meidän lapset on nukkuneet noin myöhään on monta kuukautta. Kuopus heräsi taas tapansa mukaan puoli kuudelta ja sai onnettomuudekseen yöpaitansa märäksi vettä falskaavasta tuttipullosta. Kävin unista kamppailua mielessäni, että jaksanko nousta vaihtamaan hänelle kuivaa ylle, kun hän tulikin päälleni makaamaan kuin pikkuinen apina, poski poskellani. Siinä sitten nukuttiin ja kun lopulta herättiin yöpaitakin oli kuivunut.<br />
<br />
7. Lähdettiin hiiiiitaiden aamutoimien jälkeen koko porukka Itikseen Leikkiasemalle energiaa purkamaan, jonka jälkeen Ville vei meidät PanchoVillaan syömään. Ei valitettavasti ollut yhtään kummoista ruokaa, olen tehnyt itsekin huomattavasti maukkaampia kasvishampurilaisia. Mutta onhan se silti luksusta kun ei tarvitse itse kokata ja tehdä syömisen jälkeistä raivaussiivousta<br />
<br />
8. Flunssa vain jatkuu. Suoraan sanottuna VITUTTAA kun ei pääse lenkille tai salille!<br />
<br />
9. Nakella tuli tänään vain yksi pissavahinko, eilen ei yhtään! Olen niiiiiiin onnellinen että hän pääsee pois vaipoista!<br />
<br />
10. Ville myi pleikkarinsa, varatelkkarin ja ison läjän pelejä, hurraa! Ostaja tulee kohta. Sitten varmaan heivataan työhuoneesta penkit varastoon ja alkuvuodesta yritetään raapia pennoset kasaan ja ostaa vuodesohva. Sitten ilmavat valkoiset verhot, uusi vähän pienempi matto mahdollisesti, kirjahylly siistiksi ja parit taulut seinälle ja työhuonekaan ei ole enää kauniin kotimme ankea pikku putka vaan viihtyisä huone jonne kurkkaaminen ei aiheuta inhonväristyksiä.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-6654772706903902982016-12-02T20:55:00.000+02:002016-12-02T21:13:07.036+02:0029.11.-2.12.20161. Taas blogihiljaisuutta. Asiat kasaantuvat kuten elämässä on tapana, olen tässä sitten viime kirjoittamisen tavannut ystävää, ollut kuopuksen kanssa Kiasmassa ja esikoisen kanssa elokuvissa ja ravintolassa, käynyt töissä, tullut kiusatuksi töissä, ollut hengessä mukana Naken fysio-, toiminta- ja puheterapeutin arvioissa. Olen yhtäkkiä kuormittunut miltei murtumispisteeseen tilanteesta töissä, tosin olenkin tyyppinä melko pitkämielinen ja sitten kun kamelin selkä katkeaa niin se todella katkeaa. Työ on aina ollut minulle ihan huipputärkeä osa elämää ja se että olen hyvä ja arvostettu työssäni on suorastaan osa identiteettiäni, ja kun sitä horjutetaan niin tuntuu se todella pahalta.<br />
<br />
2. Kotonakin on aika rankka vaihe, kun Nakke tönii kuopusta minkä ehtii ja tämä reagoi joka kerta korvia särkevällä ulinalla. Työminäni saamien kolhujen lisäksi olen surrut sitä, miten en olisi kuuna päivänä osannut aavistaakaan että voin olla näin surkea äiti, oikea persereikä haavekuvieni keskustelevan, ymmärtäväisen, hellän ja hassuttelevan äidin sijaan.<br />
<br />
3. Kroppakaan ei miellytä, kun en ole juurikaan päässyt liikkumaan flunssan takia (ja vähän myös sen että ollaan melkein joka päivä menty läpsystä vaihdolla töihin Villen kanssa) ja iltaisin pidän ruokaorgioita sohvalla. Tosin nyt ne pitää lopettaa, ei sellaisesta mässäilystä edes nauti, tulee vain löysä ja entisestään itseensä tyytymätön olo.<br />
<br />
4. Mietin tänään, että vaikka se tuokin minulle usein murhetta ja mietittävää, haluan silti jatkossakin olla ihminen joka sanoo uusille asioille "kyllä" sen sijaan että sanoisi "ei".<br />
<br />
5. Yksi ystäväni ottaa minuun yhteyttä vain valittaessaan. Minäkin haluaisin välillä kaataa kaikki huoleni, mutta mihinhän ne valuisivat.<br />
<br />
6. Illalla katsottiin lasten kanssa elokuva Joulupukki ja noitarumpu ja syötiin hapankorppuja. Oli aivan ihana yhteinen tuokio ja etenkin viime päivien murheiden ja kireiden hermojen jälkeen se tuntui niiiin hyvältä ja tärkeältä.<br />
<br />
7. Kuopus oli tänään pari tuntia hoidossa ystäviemme luona, kun minä olin töissä ja Ville Naken kanssa Lastenlinnassa toimintaterapia-arviossa. Hoidossaolo oli mennyt hyvin mutta kotona hän oli kovin itkuinen ja takertuvainen pienoinen.<br />
<br />
8. Olisinpa parempi äiti, kärsivällisempi ja enemmän läsnä. Saisinpa joskus olla Naken kanssa kahdestaan, nuo kaksi pientä vaativat niin paljon, koko ajan yhtaikaa, koko ajan jotain. Joinain päivinä minulla on ihan koko ajan riittämätön olo vaikken koskaan ole tehnyt enemmän.<br />
<br />
9. Arvostan itsessäni sitä, että kun tuntuu että kaikki menee päin helvettiä ja olen ihan puhki enkä jaksaisi enää mitään, saan kuitenkin itsestäni sen verran irti että alan miettiä vaihtoehtoja ja nähdä mahdollisuuksia.<br />
<br />
10. Nukahdan ihan just sohvalle. Viime yönä lapset herättivät sata kertaa ja aamulla kello soi 05.25.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-46321200916606433572016-11-28T20:56:00.000+02:002016-11-29T07:48:55.390+02:0024.-28.11.2016Yli puoli viikkoa radiohiljaisuutta takana mutta nyt, täällä taas! Mitäs sitä viiden päivän aikana ehtiikään? Noo:<br />
<br />
1. Valvoin kaksi (peräkkäistä) yötä töissä. Tosi hyvin meni sekä valvomiset että myös päivällä nukkumiset (lähinnä ekan yön jälkeen mikä olikin tärkeintä) ja kiva oli pitkästä aikaa olla yössä työssä. Plus palkka mikä yövuoroista maksetaan on enemmän kuin jees.<br />
<br />
2. Yövuorojen välissä (nukkumisen jälkeen) olin lasten kanssa, siivosin kotia, kävin salilla. Viimeksi mainittu oli kyllä fiksu veto, paljon virkeämpänä lähdin toiseen yöhön kuin jos olisin vain lepäillyt sohvalla.<br />
<br />
3. Ikävöin yöllä töissä kauheasti lapsia. Aina minä heitä ikävöin, vaikka nytkin on tavallaan rankka jakso menossa kun Nakke on taas ruennut kamalasti tönimään pikkusiskoaan ja tämä lentää vähän väliä kumoon surkeasti ulisten. Monellakin tapaa työ on hermojeni kasassa pitäjä, mutta silti niitä lapsia vaan tulee aina ikävöityä kun on heistä erossa.<br />
<br />
4. Vikan yövuoron päätyttyä lauantaina nukuin vain kolme tuntia koko päivänä. Siitä jäi ehkä vähän tähänkin hetkeen vaikuttamaan univajetta.<br />
<br />
5. Haluaisin olla paljon kärsivällisempi ja neuvottelevampi äiti.<br />
<br />
6. Oma äitini tuli meille lauantaina, menimme Naken kanssa häntä vastaan. Mikä iloinen jälleennäkeminen!<br />
<br />
7. Eilen lähdettiin Villen kanssa aamuvarhaisella Länsisatamaan - Tallinna calling!<br />
<br />
8. Oli superkiva reissu! Juttu luisti ja sai nauraa, oli ihanan kiireetöntä yhdessä. Ruoka oli herkullista, viini maistuvaa, tuliaiset maistuvia. Yöksi kupsahdettiin hotellin vällyjen väliin ja ei ole kyllä parempaa sänkyä kuin hotelleissa! Ja aamulla oli ihan suurinta luksusta heräillä rauhassa, syödä kunnon aamupala pitkän kaavan kautta ja köllähtää uudestaan sänkyyn. En ole nukkunut kuutta pidemmälle elokuisen Barcelonan matkamme jälkeen ja nyt ollaan kuitenkin jo marraskuun lopussa, hemmetti.<br />
<br />
9. Tänään on ollut ihana nähdä lapsia, joskin en ole väsymyksestä ja flunssasta johtuen jaksanut olla heille niin läsnä ja pitkähermoinen kuin haluaisin. Huomenna on uusi päivä.<br />
<br />
10. Tänään, kuten aina oltuani pidempään pois kotoa, jynssäilin ihan onnessani pintoja ja järjestin tavaroita (vaikka äitini olikin pitänyt kaiken siistinä). En vain osaa muuten asettua jälleen kodiksi.<br />
<br />
<br />Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-91372534577139105772016-11-23T20:49:00.000+02:002016-11-23T20:49:41.156+02:0023.11.20171. Kamalan väsyttävä päivä! Aurinko on paistanut viimeksi sunnuntaina ja mietin, että nyt ollaan siinä pisteessä kun tärkeintä on pitää päänsä edes suunnilleen läjässä, ja esimerkiksi terveellisemmille elämäntavoille ei kannata uhrata edes puolta ajatusta.<br />
<br />
2. Sanoi hän suklaapala suussaan.<br />
<br />
3. Oltaisiin menty aamusta koko perhe Itikseen, mutta se aukesikin vasta klo 10. Mentiin sitten Jumboon ja lapset saivat touhuta pitkään leikkipaikalla. Sitten ruokaostokset ja ravitseva lounas Hesburgerilla.<br />
<br />
4. Nähtiin siellä Hesellä yhtä kaveria, jonka kanssa tuijotettiin varmaan minuutti toisiamme ennen kuin vihdoin kirkas lamppu syttyi ja tunnistaminen tapahtui.<br />
<br />
5. Olen vähän flunssassa, luultavasti siitä influenssapiikistä.<br />
<br />
6. Lapset nukkuivat päikkäreitä aina kello viiteentoista saakka! Oli varmaan ennätys. Itsekin nukuin.<br />
<br />
7. Tein päivälliseksi sosekeittoa porkkanasta, perunasta ja punaisista linsseistä. Valmiiseen keittoon lisäsin meille vielä raejuustoa ja voilla siveltyä paahdettua ruisleipää ja itselleni kuivattua chilirouhetta. Oli tosi hyvää "puhdasta ruokaa". Kuopus eli tuonkin aterian yli vain pyhällä hengellä, mutta Nakke oikein kaapi lautasensa tyhjäksi. Kaikkien nirsojen vuosien jälkeen tuntuu yhä jotenkin ihmeeltä kun hän nykyään syö hyvin.<br />
<br />
8. Vietettiin ilta lasten kanssa kirjastossa. Siellä oli hirveä härdelli päällä, alakouluikäiset lapset räiskivät kovaäänisesti tietokonepelejä, olivat piilosilla ja puhua hölpöttivät. Ei aiis tarvinnut nolostella omien lasteni äänekästä touhukkuutta. Siivosin lelut oikein vimpan päälle lähtiessämme, lastenosasto näytti kutsuvalta kuin jonkun olohuone.<br />
<br />
9. Imuroin ja luuttusin, pinnat kiiltävät hetken, pöydällä on pullea kimppu tulppaaneja vaasissa. Tämä koti on niin rakas! Vielä kun työhuone saadaan kuosiin. Ville osti tänään sen kattoon lampun, se on hyvä alku. Toinen telkkari pitäisi saada hemmettiin, kirjahylly raivata, ehkäpä penkit viedä pois ja niiden tilalle joku ihana sohva. Kai siitä vielä joskus kaunis huone saadaan...<br />
<br />
10. Huomenna yövuoroon. Väsyttää jo valmiiksi, mutta se palkka kyllä motivoi.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-607460673538488302016-11-22T22:49:00.000+02:002016-11-22T22:52:35.611+02:0022.11.20161. Yleensähän aika oikein liitää, mutta tämä päivä tuntuu piiiiiitkältä.<br />
<br />
2. Johtunee osin siitä, että heräsin jo viideltä kuopuksen kanssa. Heräsin väärällä jalalla ja valitettavasti kiukkuinen mieli kurkki koko päivän aivan olan takana.<br />
<br />
3. Nakke pärisytti ärsyttävästi hakiessani hänet päiväkodista niin että sylkeä lensi päälleni. Töissä yksi asukas huusi kurkku suorana ja tarttui satuttamismielessä paitaani. Elämäni sylkykuppina...<br />
<br />
4. Olin jäädä bussin alle (autolla). Tilannenopeutta molemmilla vähän liikaa. Säikähdin, ärsytti.<br />
<br />
5. Kävin aamupäivällä salilla, lillumassa porealtaassa, saunassa ja noiden päälle vielä sushi-lounaalla. Ihan yletöntä luksusta, muttei onnistunut kääntämään huonoa mieltä kokonaan.<br />
<br />
6. Olin vielä kotiin töistä ajaessani niin kiukkuinen että parkkeeratessani pihaan suljin nautinnollisesti radion juuri ennen toimittajan selostuksen loppuhuipennusta ja sanoin ääneen ilkeästi: juttusi kiinnostaa minua niin vähän etten jaksa edes kuunnella sitä loppuun.<br />
<br />
7. Ikävöin koko illan töissä lapsia ja Villeä, kotiin.<br />
<br />
8. Toinen vaipaton päivä Nakella. Olen niiiiiiiin iloinen siitä!<br />
<br />
9. Eilen oli kiva viettää Villen kanssa yhteistä iltaa lasten mentyä nukkumaan.<br />
<br />
10. Välipalan jälkeen kehottaessani Nakkea potalle hän vain jatkoi pöydässä istumista ja sanoi haaveksien: "Nyt minä nautin kesäauringosta..." :-DNti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-48735737339260619902016-11-21T20:51:00.000+02:002016-11-21T20:51:36.292+02:0019.-21.11.20161. Käytiin lauantaina lasten kanssa saunassa Villen ahertaessa iltavuorossaan. Viihdyttiin melkein tunti eikä tainnut tulla mitään draamaa mistään. Ihanaa kun ihan joka päivä ei ole kauheaa huutoulinaa ties mistä.<br />
<br />
2. Kivat kaksi aamuvuoroa oli viikonloppuna töissä.<br />
<br />
3. Nukahdin lauantaina jo puoli yhdeksältä sohvalle. Ihanaa oli herätä sunnuntaina täysin levänneenä.<br />
<br />
4. Nakke oli tänään päiväkodin jälkeen koko loppupäivän ilman vaippaa ilman vahinkoja! Olen niiiiiiiin onnellinen! Ja hän itsekin vaikutti ylpeältä ja tyytyväiseltä. Loppuvuoden missioni on saada jättää häneltä vaipat hemmettiin.<br />
<br />
5. Oltiin eilen lasten kanssa ystäväni luona. Tyttöseni ovat kyllä niin reippaita kyläilijöitä!<br />
<br />
6. Käytiin tänään tyttöjen kanssa ottamassa influenssarokotteet. Olin varautunut tunttien odottamiseen, mutta ei ehdittykään edes riisua ulkovaatteita kun meidät jo kutsuttiin sisälle.<br />
<br />
7. Leikin illalla Naken kanssa pitkään kaiken maailman pikku-ukoilla.<br />
<br />
8. Kävin hölkkäämässä seitsemän kilsaa.<br />
<br />
9. Leivoin ekat joulutortut, täytteenä omena-kaneli - marmeladi. Olisi ollut glögiäkin mutta vallan unohdin iskiessäni torttuun kiinni.<br />
<br />
10. Tänään pääsee uusiin lakanoihin tutimaan.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-2596217266913606102016-11-18T21:48:00.001+02:002016-11-18T21:48:56.425+02:0017.11. & 18.11.20161. Käytiin eilen lasten kanssa taas kahvilassa. Rakastan Espresso House - kahvilaketjua! Sisustus on ihanan rento mutta kuitenkin tyylikäs, palvelu tosi ystävällistä ja herkut tietysti hyviä.<br />
<br />
2. Olen kuopuksen kanssa päikkäreillä, nukuinkin yli tunnin ja nyt löhöän viltin alla. Ville kävi hakemassa Naken päiväkodista ja he kävivät samalla kirjastossa palauttamassa lukuisat sakkokirjamme sekä lainaamassa uutta lukemista. Villen miellyttävä ääni kuuluu oven läpi hänen lukiessaan Nakelle.<br />
<br />
3. Kuopus juuri heräsikin.<br />
<br />
4. ... Ja nyt onkin jo ilta klo 21.40.<br />
<br />
5. Istun bussissa matkalla siskoltani iltaa istumasta. Oli niiiin kiva ilta! Haettiin pizzat, otettiin vähän viiniä ja juteltiin pitkästä aikaa rauhassa.<br />
<br />
6. Sain siskoltani ihanan nahkalaukun.<br />
<br />
7. Kiitin kaatamalla punaviinit hänen valkoiselle päiväpeitolleen, kröhm...<br />
<br />
8. Käytiin ennen tätä illanviettoani koko perhe Fallkullan kotieläintilalla. Ihana työputken päälle viettää aikaa koko perhe yhdessä!<br />
<br />
9. Äsken tultuani tähän bussille ohitin humalaisia aikuisia ja muutaman pienen lapsen. Lapset...<br />
<br />
10. Vietettiin eilen kiva, rento ja mitään tekemätön koti-ilta lasten kanssa.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-55110710520706407162016-11-16T20:58:00.000+02:002016-11-16T20:58:18.795+02:0016.11.2016 - Villen 34.syntymäpäivä1. Pitkästä aikaa saatiin viettää aamupäivää koko perhe yhdessä.<br />
<br />
2. Haettiin porukalla postista tilaamani uudet kengät ja ne ovat vielä ihanammat kuin kuvittelinkaan!<br />
<br />
3. Kävin ennen Villen iltavuoroon lähtöä salilla piiiiitkästä aikaa, ihanaa! Tehdessäni taljalla yksi mies alkoi pitkällisesti jaaritella minulle, kunnes sanoi äkkiä nolostuneena:"ai anteeksi, oho, sori, et olekaan Jari". Vastasin mielessäni: "Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi että puhuit minulle, tietenkään, mutta yhdennäköisyyteni Jariin...??"<br />
<br />
4. Oltiin lasten kanssa ilta yksien ystävien luona.<br />
<br />
5. Siellä kamuilla kuopus ei tehnyt kertaakaan pissaa vaippaan vaikka oltiin monta tuntia! Todella määrätietoisesti hän ilmaisi itse kun piti päästä potalle ja aina sai pissat tehtyä.<br />
<br />
6. Tein äsken kasvonaamion ja värjäsin kulmat.<br />
<br />
7. Nukahdan varmaan ihan just tähän sohvalle. Viime yö meni kuopusta passatessa.<br />
<br />
8. Villen ja mun Tallinnan reissu senkun lähestyy!<br />
<br />
9. Lumet sulavat. :-(<br />
<br />
10. Uni ota ja vie mut...Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-89629240481153406272016-11-15T11:35:00.000+02:002016-11-15T11:40:29.321+02:0015.11.20161. Tämä vuosi on ollut tavallaan aika rankka. Johtajan työni ja työkavereiden ilkeys, muuttaminen, vuoden jatkunut univelka, huolet Naken kehityksen suhteen ja kuopuksella paljastunut sydänvika, ystävä joka ei enää juurikaan pidä yhteyttä, rahahuolet ja läpsystä vaihto ahertaessamme Villen kanssa töissämme.<br />
<br />
2. Illat lasten kanssa ovat nykyään kivoja ja rentoja. Muutenkin pahin siskon tönimis - ja äidissä roikkumisvaihe taitavat olla ohi. Yöt sen sijaan ovat vähän mitä ovat...<br />
<br />
3. Paistoin lapsille aamupalaksikin banaanilettuja, he olivat tosi mielissään.<br />
<br />
4. Nyt kuopuksen nukkuessa tein itselleni lounaaksi herkullisia voileipiä.<br />
<br />
5. Illalla Villen täti tulee meille kylään ja tein vierailuamme varten lisää herkullisia voileipiä erilaisilla päällisillä.<br />
<br />
6. Palkkapäivä/ tili tuli tili meni päivä.<br />
<br />
7. Nukahdin eilen jo yhdeksältä sohvalle.<br />
<br />
8. Naapurista on monena iltana kuulunut lapsen korvia vihlovaa kirkumista. Mietin lastensuojeluilmoitusta, mietin ovikellon pimputtamista, minä vain mietin.<br />
<br />
9. Kuopus on innoissaan pottahommista ja kiskoo minut aamuisinkin ylös aikaisin päästäkseen pissalle. Mietin josko olisi aika jättää vaipat pois... On kyllä huomattavasti helpompaa uusien asioiden omaksuminen lapselle, jolla selkeästi on herkkyyskaudey asioiden oppimiseen ja suuri oma motivaatio asioihin, kuin lapsella, jolla sitä motivaatiota ei juurikaan ole ja herkkyyskausiakin saa odotella. Tämän olen kahden lapsen äitinä havainnut.<br />
<br />
10. Haluaisin että ihmisillä olisi minun kanssani hyvä ja kotoisa olo, turvallinen.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-37913724008402862202016-11-14T20:52:00.000+02:002016-11-14T20:52:53.338+02:0014.11.20161. Makoilenpa tässä sohvalla viltin alla (ja kohta varmaan nukahdan tähän). Luksusta!<br />
<br />
2. Olin aamun töissä.<br />
<br />
3. Ville ja kuopus tuli mua hakemaan ja käytiin porukalla hakemassa Nakke päiväkodista.<br />
<br />
4. Kiva, rento ilta lasten kanssa Villen ahertaessa iltavuorossaan. Aiemmin illat olivat kiukkuista helvettiä mutta nyt ne ovat viime aikoina kiepsahtaneet kivoiksi.<br />
<br />
5. Vatsaa on särkenyt iltapäivästä asti, tiedä häntä miksi. Vihaan vatsakipua!<br />
<br />
6. Luettiin lasten kanssa lelukuvasto hartaasti kannesta kanteen. Ihanaa päästä ostamaan lapsille uusia leluja! En ikinä osta heille mitään joulun ja syntymäpäivien välissä.<br />
<br />
7. Kuopus on opetellut laulamaan. "Laa laa laa laa." Hän on älyttömän suloinen!<br />
<br />
8. Paistoin lapsille banaanilettuja iltapalaksi, he tykkäsivät kauheasti.<br />
<br />
9. Selkäkipu on vain etäinen aavistus eiliseen verrattuna.<br />
<br />
10. Nakke laittoi pehmolelukoiransa potalle ja työnsi sen tassun nivusiin ja sanoi: "Voi ei koira! Koira laittoi käden pimppaan! Koira! Nyt sinun käteen meni kakkaa!" :-DNti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-75808120081345197582016-11-13T18:28:00.001+02:002016-11-14T20:44:27.660+02:0011.-13.11.20161. Perjantaina kiva ilta kavereilla!<br />
<br />
2. Eilen lapset nukkuivat seitsemään, HALLELUJAA!, mutta tänään ei ollut yhtä paljon onnea matkassa ja aamu alkoi jo ennen kuutta.<br />
<br />
3. Onneksi tähän päivään sisältyi yli tunnin mittaiset päikkärit. Teki niin hyvää!<br />
<br />
4. Sidkoni oli meillä eilen vahtimassa lasten unta, kun Ville lähti moikkaamaan kaveriaan ja minä ahersin iltavuorossa. Istuttiin töistä tultuani siskon kanssa vielä iltaa, parasta!<br />
<br />
5. Olin aamulla lasten kanssa pulkkamäessä ja olen nyt kärsinyt selkäkivusta.<br />
<br />
6. 9 päivää sisältäen kahdeksan työpäivää - putkeni päättyy huomenna.<br />
<br />
7. Kävin tänään aamulla suihkussa niin että lapset odottivat kiltisti olkkarissa ilman mitään kolmas maailmansota syttyy ihan just - meininkejä. Hurraa!<br />
<br />
8. Kahden viikon päästä Villen kanssa Tallinnaan!!!<br />
<br />
9. Suunnittelen innoissani joululahjoja lapsille.<br />
<br />
10. Ensi viikolle olen sopinut kivoja kamujen tapaamisia.Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-846780992720762182.post-15828490354154298802016-11-10T22:24:00.000+02:002016-11-10T22:24:15.642+02:009.&10.11.20161. 5/5 iltavuoro done!<br />
<br />
2. Käytiin tänään lasten kanssa kahvilassa. Ovat he vaan ihania neitejä. Kuopus hauskuutti meitä laittamalla tyhjän muffini-kääreen hatuksi päähänsä ja Nakke nauroi aivan tikahtuakseen. Arjensietokykyni on ollut viime aikoina huono, kahmin jokaiseen päivään jotain tuollaista erityistä.<br />
<br />
3. Trump Amerikan presidentiksi????!!!! Tuntuu käsittämättömältä. Maailmassa on jotain mätää...<br />
<br />
4. Kuopus tapailee sanoja!<br />
<br />
5. Uimahallissa toissapäivänä yksi nainen kysyi, ovatko lapset kaksosia. Sitten hän tuijotti pitkään ja kysyi, onko tyttö vanhempi. Ei nyt mennyt ihan putkeen.<br />
<br />
6. Tilasin uuden verokortin loppuvuodeksi ja sain pikkuisen hivutettua veroprosenttia alas, hurraa!<br />
<br />
7. Olen kärsinyt tänään sekaisin olevasta vatsasta. Tosi hilpeetä töissä.<br />
<br />
8. Lihakset ovat kipeänä, kun olen viime päivinä niin paljon kiskonut ja puskenut lapsia rattaissa halki lumivallien<br />
<br />
9. Eilen pakkasin lapset pulkkaan ja käytiin postissa ja leipomossa. Kuopus ulvoi puolet matkasta ja teki itsepintaisia pakoyrityksiä mutta muuten oli oikein tunnelmallista.<br />
<br />
10. Huomenna kylään kaveriperheemme tykö!Nti Nokkelahttp://www.blogger.com/profile/16809093755323367456noreply@blogger.com1