Vapaapäivä. Niistä minä tykkään.
Nukuin kymmeneen, kahvittelin rauhassa, kyhäsin itselleni herkkuaamupalan: kahvia, cokista, kolme hapankorppua, mustikkapiirakkaleivos, tölkki energiajuomaa. Ravitsevaa, terveellistä, hyvää. ;-) Pukeuduin ruskeaan vähän tulppaanimalliseen puuvillahameeseen, jonka nostin vyötärön yli, ja laitoin hameen kaveriksi eilen ostamani musta-valko-raidallisen peruspitkähihaisen ja mustat paksut sukkikset. Hiukset olisivat ehkä kaivanneet pesua, mutta sliippasin ne päätä myöten korvien taakse, nostin etutukan pinneillä heitoksi ylös ja suihkin vähän lakkaa. Koruina toimivat ranteessa joululahjaksi saamani vaaleanpunaiset Snöt, kaulassa mummovainaan pitkä helminauha ja korvissa harmaat isot helmipallukat. Tunsin itseni nätiksi ja se on kiva tunne, se!
Sovimme ystäväni kanssa treffit kahdeksi keskustaan. Päätin kävellä ja kävin matkalla postittamassa siskon kirjeen, kaupassa palauttamassa pulloja ja sitten vielä kirjastossa. Sitten kello olikin niin paljon, että piti hypätä Töölöntorilla ratikkaan.
Käytiin ystäväni kanssa ennen kahville menoa näyttämässä saapastani suutarille. Suutari sanoi, ettei se nyt roskiskamaa ole, vaan toki voin sen laittaa muistoksi esille. Toisin sanoen hän ei voi tehdä kenkäpololleni enää mitään, ja nauroin, ei tää nyt niin hieno oo että esille laittaisin.
Ystävän kanssa meni pari tuntia rattoisasti jutellen ja nauraen. Olin tuumannut meneväni tapaamisemme jälkeen leffaan katsomaan sen New Year's Even, joka vaikuttaa kerrassaan suloiselta hömpältä, mutta kello näyttikin jo sen verran, että haluamani näytös oli jo ehtinyt alkaa, enkä jaksanut jäädä odottamaan seuraavaa. Hyppäsin bussiin ja ajelin Töölöön ja kysyin itseltäni (mielessäni), että kaunis neiti, saanko viedä sinut ulos syömään?. Eihän siinä voinut kun suostua, kun noin kauniisti kysyttiin, ja menin itseni kanssa erääseen intialaiseen ravintolaan. Olen mennyt siitä sata kertaa ohi ja jostain syystä luullut, että se on thai-ravintola, mutta intialainen käy kyllä myös. Otin lammasta niin tulisessa kastikkeessa että nenä alkoi vuotaa ja posket helottivat punaisina, ja sitten sitä ihanaa naan-leipää, herkkuriisiä, ja kun nyt sain itseni tuonne asti vietyä niin kyllä kai saan lasin viiniäkin tarjota.
Oikeastaan oli ihanaa laittautua sieväksi ja viedä itsensä ulos syömään. Eihän tuollaista joka päivä tee, välillä saattaisi jopa hävettää istua yksin ravintolassa, mutta ehkä se siksi tuntuikin nyt niin ihanalta. Vähän tallaiselta:
Nukkumaan käydessä minä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
-Eeva Kilpi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?