sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Täydellinen yllätys ja muistutus opiskelijaelämästä

Terppa yövuorosta!

Nyt on hurja 12 päivän työputki, kun lupauduin vapaapäivikseni yövuoroihin. Ihan vilpittömästä auttamisen halusta, kun täällä on porukkaa kipeänä, ja sitten kyllä myös rahan ja ylityötuntien halusta. ;-) Nämä yövuorot myös katkaisevat mukavasti; en varmaankaan jaksaisi 12 peräkkäistä päivävuoroa. Tai varmaan jaksaisin, mutta olisin kauhean kireä ja ärtynyt koko ajan.

Tänään koitti kauan odottamani päivä, kun pidimme erään ystävän kanssa toiselle ystävällemme yllätyspolttarit. Tulevan morsiamen puoliso oli juonessa mukana, minä en ollut onnistunut lipsauttamaan salaisuutta ja saimmekin hyvin yllätettyä morsiamen kotoaan. Olin pakahtua jännitykseen kun tupsahdimme hänen kotiinsa! Hymyilystä ei ollut tulla loppua.

Veimme ensin morsiamen kauneushoitolaan, jossa hän sai puolentoista tunnin hemmottelun. Sieltä jatkoimme syömään ja söinkin niin, että housut kiristävät vieläkin... Sitten kävimme katsomassa elokuvan Tie pohjoiseen, jossa Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelman kilpaa säkenöivät mahtavilla karismoillaan. Oli hyvä ellu, sai nauraa, suosittelen! Päivän päätteeksi annoimme morsian-kullalle lahjakorin, johon olimme koonneet mm. kynttilöitä ja muuta pientä sisustuskapinetta, meikkejä ja karkkia. Tuleva sulhanen tarjoutui jo aikaa sitten maksamaan päivän, ehtona oli vain että hänen kullallaan on hyvä päivä (ja jos ei ole meiltä katkeaisi kaulat! Glunk;)). Tuon avokätisyyden edessä tuli vähän hölmö olo, mutta onneksi keksimme sen lahjakorin, niin saimme jotain itseltämme antaa morsmaikulle. Loistavan seuran lisäksi, heh he.

Ehdin olla tasan tunnin kotona ennen yövuoron alkua, eli unet piti jättää välissä. Tunnissa ehtii kuitenkin yllättävän paljon: tiskata, järjestellä, koristella valokuva-albumin sivun, pestä meikit ja laittaa uudet, keittää kahvit, katsoa tv:tä, siivota vessan. Toimin kuin pyörremyrsky ja ehdin hyvin ajoissa töihin.

Torstaina olin töiden puolesta sellaisilla vammaistyön asiantuntijapäivillä kuin Henkilökohtaisen avun päivät. Oli mielenkiintoisia ja ei niin mielenkiintoisia puheita, opin paljon. Sinne mennessäni mietin matkalla bussissa, kuinka onkaan kivaa vaihteeksi nukkua tunti perusaamuvuoroa pidempään, laittautua ja viettää päivä kuin opiskelijana. Tunnin päästä noista ajatuksista mietin, että niin kivaa vaihtelua kuin tuo onkin - olisinpa töissä! Ja että huomenna pääsen. Ja että kyllä minä sen terkkarin opiskelupaikkani nyt hylkään.

Tuo päivä sattui siis sopivaan saumaan, olenkin välillä mietiskellyt mitä opiskelupaikallani teen. Kun pääsin kotiin Diakista oli tullut kirje, ilmoittaudunko läsnä- vai poissaolevaksi seuraavalle lukukaudelle. Otin sen tänne duuniin mukaan ja rupean nyt naputtamaan kirjallista selvitystä opiskelupaikan poisluovuttamisesta. Joten mortsi vaan ja toivokaa että mun jyskyttävä päänsärky ja väsymys pysyy loppuyön aisoissa.


J.K. Luinpa sitten vähän tarkemmin sen Diakin kirjeen:

1. Eroamista varten pitää tilata sitä varten oleva lomake opintotoimistosta.

2. Hyvä, että päädyin - vuoden miettimisen jälkeen - hylkäämään opiskelupaikkani, koska en olisi kuitenkaan voinut ottaa sitä vastaan. Terkkarin kaikille avoin koulutusohjelma alkoi vuosi sitten, jolloin laitoin itseni poissaolevaksi, ja nyt jatkossa aloittavat ryhmät ovat esim. sairaanhoitajia tai muita hoitoalan pohjakoulutuksen omaavia. Seuraavaa kaikille avointa linjaa ei avata lähivuosina joten, kuten sanottu, hyvä että päädyin valitsemaani päätökseen. Ja siis oikeasti hyvä että päädyin siihen itse ennen kuin luin "pienellä präntätyn", niin saan kokea ratkaisseeni asian itse. Mikä, ajattelen, on tärkeää tässä elämässä. ;)

Tässä väsyneet sanani, olkaa niin hyvät. Kohta pääsee nukkumaan.

4 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Informatiivinen myös =).

    Oon niin onnellinen, että onnistuitte pitämään yllätyspolttarit ja vielä onnistuneet. Ihan hykertelen täällä. Tosin musta tuntuu, että joku luuli sun facekirjoituksen perusteella, että sä oot menossa naimisiin..
    Hyvä kuulla, että kaikki meni hyvin ja säkin olit ihan "liekeissä" huolimatta hullusta työputkesta.

    Tsemppiä työvuoroputken hoitamiseen!

    Onnea päätöksestäsi pysyä jatkossakin töissäkäyvänä ihmisenä. Tulee hyvä mieli, kun saa päätöksen tehtyä, eikö niin? Ja tosiaan hyvä, että tulit itse tuohon loppuratkaisuun, etkä kirjeen loppusanojen perusteella. Tiedät, että teit oikean päätöksen. Nyt sitten taas kaikki energia omaan työhön (tai no ei kaikki energia sentään, mutta työ- ja koulusektorin energia =D).

    Sori sekavat lauseet. Olin eilen "yksillä", mutta päätin silti lähteä jollekkin kaupunkin ulkopuoliselle kirppikselle katsomaan pyörää.. Sateessa.

    Kertakaikkiaan kiinnostava ja hykerryttävä postaus. Kuullaan toisistamme!

    K

    VastaaPoista
  2. Mäkin hykertelin koko polttaripäivän! :D

    Nyt on 12 päivän työputki takana ja ihmeen hyvin sen jaksoi. Koulutus ja yövuorot katkaisi niin mukavasti, muuten olis kyllä eri ääni kellossa.

    Joo, hyvä ja helpottnut mieli kun saa jonkun asian mielessään ratkaistua. Tosin mietin (huomattuani etten enää voisikaan alkaa opiskelua), että haittaakse :D Kun olisinhan voinut hakea toiseen oppilaitokseen, tai myöhemmin tuonne. Mutta tajusin, että varmaan yksi iso syy miksi halusin terkkariksi on se, että haluan jotenkin olla hyvä siinä mitä teen. Tai jotenkin, ei nyt paras mutta loistava. Että ei riitä että osaan sen hoitotyön mitä tuolla töissä on, vaan haluan osata sen pohjiaan myöten. Mikä onkin mielenkiintoista miettiä, että miksi näin... Miksei riitä? Ei aina tartte yrittää kehittyä. Hyi, ihan tuli paha olo kun kirjoitin noin, vaikka kai se on totta? :D

    Saitkohan pyörän? Ja toivottavasti kirje tuli perille! On tosiaan trauma Intian postista, vaikka eihän tuo nyt ihan sama ole :D

    VastaaPoista
  3. Kyllä mäkin haluisin olla "keskivertokonetta" parempi siinä työssä/aktiviteetissa, mitä teen. En siedä itsessäni keskinkertaisuutta, varsinkaan niillä elämän aloilla, joissa vietän ison osan päivästä.
    Ja tosiaan aina on hyvä miettiä haittaakse/kannattaako?
    Käytän sitä korua melkein joka toinen päivä.

    Sain pyörän. Kallis kun mikä (50e+kuluja sen fiksailusta) ja äänekäs myös, mutta hyvältähän se tuntuu kaahoitella pitkin noita kapoisia katuja. Tosin eilen jäin poliisin pysäyttämäksi, mutta onneks en saanut sakkoja. Ajoin kuuelma väärässä paikassa. Yöllä pyöräilin ihan paniikissa kotiin kaverilta, jossa olin juonut pari lasia viiniä: täällä on nolla toleranssi rattijuopuudessa. Kyllä pyöräjuoppoja kohdellaan samoin kuin rattijuoppoja. Vähintään 500€ saa sakkoja jne..

    Hitsi kun se kirje ei ole tullut. Laitoitkohan varmasti sen ZVR Sped -tekstin johonkin väliin? Ja mun et- tai sukunimen? Ja maan? Hitsipitsi..

    K

    VastaaPoista
  4. Haittaakse/ Kannattaako on hyviä kysymyksiä elämässä :D Niillä pääsee pitkälle!

    Oho, aika tiukka rattijuoppouslaki, vaikka hyvä vaan tietysti. Uskalsit uhmata sitä?!

    Tuo ZVR SPED - teksti ei kyllä soita mitään kelloja... Mielestäni laitoin sen, minkä facessa annoit. Ja on siinä myös mun yhteystiedot, eli ehkä tulee sitten jossain vaiheessa takasin. Harmillista kerrassaan :/

    VastaaPoista

Mitäs mietit?