Enpä olisi aamulla uskonut, että tästä päivästä tulee näin hyvä. En juurikaan nukkunut viime yönä hammaskivun vuoksi, ja tuo kipu yhdistettynä yövuorojen jälkeiseen melkein vuorokauden yhtäaksoiseen valvomiseen sai olon tuntumaan aamulla siltä, kuin olisin sekä saanut turpiini että juonut kulauksella pullon viinaa. Eli normiperjantai; heh heh. Soitin esimiehelleni ja selostin sekavana oloani, meidän oli määrä mennä tänään yhteen esimieskoulutukseen, samaan kuin muutama viikko sitten.
Pomo sanoi että tule päivällä jos olo kohenee, ja mietin että niin varmaan tulen, mutta sitten nukahdin ihanaan syvään uneen kasvissosekeittopakaste poskella, ja kun heräsin keitto oli ties missä, hammassärky huomattavasti laimeampi ja olo melkein levännyt. Laitoin pomolle viestiä että voisin sittenkin tulla, touhusin aamuhommat ja kävelin Kallioon. Oli pakko saada vähän happea, päätäkin jomotti niin.
Koulutus oli taas mielenkiintoinen, tosin olen niin fiiliksissä siitä että pääsen välillä istumaan päiväksi hame päällä, että kuuntelisin silmät loistaen vaikka lantakuoriaisten parittelutavoista (yäk, tai no en nyt...). Pomoni on sanalla sanoen ihana, hän antaa toistuvasti minulle palautetta joka on hunajaa huteralle itsevarmuudelleni, pitää minua vertaisenaan vaikka on niin älykäs ja hieno.
Koulutuksessa huomasin, että perjantai-iltapäivä on perjantai-iltapäivä niin yläkoulussa kuin luentosalillisessa esimiehiäkin. Se kiehnääminen ja sipinä, lattialle putoilevat tavarat ja hermostunut nauru, melkein röyhkeän hauskat välikommentit, luennoitsijan kelloa hapuava katse. Vapaa viikonloppu kosketuksen päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?