Pääsin kuin pääsinkin eilen töihin lyhyeen aamuvuoroon 7:30-13. Oli huippukiireinen päivä, laskeskelin että ehdin pitää taukoa yhteensä ehkä vartin verran. Draamaakin mahtui mukaan kun työkaveri veti kummalliset pultit yhdestä aika mitättömästä asiasta, mutta kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä olla siellä taas. Kotona vaihdoin auton vauvaan eli läpsystä vaihto -meiningillä mentiin, kun Villen piti kiiruhtaa omaan iltavuoroonsa.
Nyt onkin sitten himppua vaille tasan kuukausi aikaa ihan oikeaan töiden aloitukseen. Näinkö nopeasti se vanhempainvapaa meni, kuitenkin... Olen kirjoittanut jääkaappimme oveen pitkän listan ennen töiden alkua hoidettavia asioita, yhtenä tärkeimpänä Naken nokkamukikoulu aka tissivieroitus. Ihan mielelläni vielä imettäisin, mutta ei ihme kyllä ainakaan vielä ole kovin haikeita fiiliksiä imetyksen lopettamisenkaan suhteen. Imettäminen on mahtavan helppo tapa ruokkia lapsensa, äidinmaito on todellista superfoodia ja olen iloinen ja tyytyväinen itseeni, että tämän kahdeksan kuukauden aikana pieni tyttäreni on kasvanut kolme kiloisesti ruipelosta seitsemänkiloiseksi...ruipeloksi minun eväideni avulla. Toisaalta tuoreessa muistissa on alun hermoja repivät hankaluudet saada imetys onnistumaan, miltei neljä kuukautta jatkunut rintakumin käyttö ja saman verran jatkuneet lähes päivittäiset rintaraivarit, ahdistus Naken pullolakosta ja kuinka sidottu häneen olinkaan, maidosta ylitäydet ja kipeät rinnat, hemmetinmoinen härdelli kaksi kuukautta kestäneen maidonluovuttamisen aikaan... Ja toisaalta, tyytyväisenä rinnalle rauhoittuva lapsi ja se onnellinen, keskittynyt ilme syödessä, läheisyys, turva.
No, tässä on onneksi se kuukausi aikaa äidin ja tyttären tottua imetyksen asteittaiseen vähentämiseen ja lopulta loppumiseen. Ajattelin niin, että tästä päivästä alkaen Nakke saa tissiä enää aamuisin ja iltaisin, ne kun ovat ne tärkeimmät imetykset meitseille. Samalla tarjoan joka aterialla korviketta nokkamukista ja myös lisään korviketta ruokien joukkoon, jotta Nakke pikkuhiljaa tottuisi sen makuun. Nyt nimittäin vielä puistattaa ja itkukin meinaa tulla... Sama reaktio oli alkuun esim. d-vitamiinitippojen ja maissinaksujen kanssa vaikka nykyään ei ole enää mitään ongelmaa, joten uskon että hiljaa hyvä tulee tässäkin asiassa.
Jos tämä viikko menee putkeen tällä suunnitelmalla, jätän ensi viikolla myös aamuimetyksen pois. Sitten iltaimetys, joka on ehkä tärkein meille molemmille, jääköön jossain vaiheessa. Kieltämättä tuntuisi mahtavalta, etten enää olisi ainoa joka saa laitettua tytön unille, mutta toisaalta, yhhyy, siinäpä ne minun äidin valttikorttini sitten olivatkin... No, ehkä minulla äitinä on jotain muutakin tarjottavaa kuin tissi. Ehkä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?