maanantai 29. kesäkuuta 2015

Jotta muistaisin

Ajatella, vauva on jo yli viikon vanha! Aika menee samanaikaisesti hitaasti ja nopeasti; merkityksellisiä hetkiä on paljon, niissä aika pysähtyy, ja sitten taas samalla on tämä meidän vauhdikas perusarkemme jossa mennään ja tehdään ja tahtipuikkoa heiluttaa Nakke-esikoisemme. 

Viikko sitten olin vielä sairaalassa - maha oli iso ja löllö kasa pullataikinaa, alapäätä särki, lihaksia kolotti, tissit olivat kipeät ja halusin vain nukkua. Olin kolmen hengen huoneessa ja taisin olla huoneemme heikoin lenkki, kun vauva pärähti tunnin välein itkuun ja prostestoi äänekkäästi mm. vaipanvaihtoa ja imetysasennon vaihtamista. Toisella huonekaverilla oli vuorokauden vanhempi vauva joka tuntui sekin viihtyvän lähinnä rinnalla, mutta itkun sijaan kuului vain tyytyväistä mussutusta. Toisen huonekaverin vauva oli joutunut heti synnyttyään tehohoitoon ja tuoreella äidillä oli selvästi jonkin sortin stressireaktio päällä, kun hän touhusi ja viipotti menemään lähes maanisesti, ilman merkkiäkään saman aamuisesta synnytyksestä ja episotomia-haavasta. Kauhean mukava hän kyllä oli, juteltiin paljon verhon läpi. Keskustelut olivat sillä tavalla huvittavia kuin saman merkityksellisen asian kokeneiden keskustelut yleensäkin - kumpikin kuunteli vain siksi että tiesi pääsevänsä kohta itse puhumaan, ja oma kertomus tuntui niin paljon mielenkiintoisemmalta kuin toisen.

Kahden sairaalayön jälkeen pääsin kotiin ja päällimmäisenä fiiliksenä taisi silloinkin olla väsymys. Oltiin vasta viiden jälkeen illalla kotona ja täällä menikin tovi ihmetellesssä, ennen kuin arki astui esiin ja muistutti olemassaolostaan ja niin Ville lähti kylvettämään Nakkea ja minä purkamaan sairaalakamppeitani. Sitten iltapuurot ja Villelle passitus kauppaan, josta hän kotiutui jättiostosten lisäksi pizzojen kanssa. Mussutettiin ne ja katsottiin Netflixistä Orange Is The New Blackiä ja tuntui samanaikaisesti kotoisalta että ihmeelliseltä; meille oli muuttanut upouusi ihminen, perheenjäsen, ja kaikki oli silti niin samanlaista kuin yleensäkin.

Loppuviikkoon mahtui kirjastoreissu kaksin Naken kanssa, ruokakaupassa käyntiä ja siivousta, ulkoilua koko porukalla. Siskoni ja vanhempieni vierailu, Villen ja Naken shoppailureissu Jumboon, lukuisia päiväunia, imetystä imetystä imetystä, muksujen kylvettämistä liukuhihnameiningillä, Haltialan kotieläintilalla vierailu ja aamupiirrettyjä sohvannurkassa Nakke kainalossa. Valvottuja öitä ja onnellisia, väsyneitä päiviä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs mietit?