lauantai 12. syyskuuta 2015

Kädet täynnä

Taas kävi niin kuin lasten kanssa yleensäkin: kun ääneen kehuu jotain niin sepäs muuttuukin. Tällä kertaa nukkumishommat, jotka - kuten olen viime aikoina tuntunut sanoneen aivan jokaiselle tapaamallemme ihmiselle neuvolan terkkarista naapuriin - ovat oikea arkemme voimavara. Nakke menee nätisti ilman itkujoa unilleen seitsemän, puoli kahdeksan aikoihin ja nukkuu heräämättä kellon ympäri. Kuopuksen iltaiset itkut ovat vähentyneet huomattavasti ja ensimmäinen unipätkää on pidentynyt viiteen tuntiin.

Joten eiköhän ole aika ottaa flunssat kehiin ja tehdä öistä levottomia ja itkuisia! Nakkehan aloitti syksyn räkäkauden torstaina ja eipä tarvittu kauaa nuhaisia pusuja kun viime yönä kuopuksemme pikkuisemme heräsi jo ennen klo 23 itkemään vimmatusti. Nakkekin heräsi siihen ja niin oli kotimme yhtä itkua, huutoa ja tukkoisen vauvan röhkimistä ja epätoivoisia yrityksiä imeä rintaa. Loppuyö meni vähän paremmin, kunnes Nakke aamulla heräsi jo kuudelta. Hain hänet viereen ja nukuttiin - ah! - kahdeksaan. Herääminen jatkoi yöstä tutulla linjalla vauvan pärähtäessä itkuun ja Naken herätessä vauvan itkuun ja alkaessa myös itkeä. Minä makasin ulvovien tyttöjeni välissä jäykkänä kuin lankku enkä saanut edes käännettyä päätä, kun olin nukkunut niin pitkään samassa asennossa.

Siskoni kyselevät välillä huolehtivaisesti, miten jaksan pienten tyttöjeni kanssa. Sanon aina että hyvin, vaikka onhan tässä hommaa. Mikään asia ei mene kuin itsestään vaan kaikkeen tuntuu liittyvän huutoa, sotkua, kantamista, eritteitä, nostamista, sellaista fyysistä hoitotyötä kuin sairaalan vuodeosastolla alimiehityksellä ikään. Esimerkiksi tämän viikoinen maanantai, jolloin kävimme tyttöjen kanssa työpaikallani:
 
Välipalan, pottailujen, vaipanvaihtojen, ulkovaatteiden pukemisen ym. ym. ym. jälkeen pakkasin meidät autoon. Vettä satoi. Ensimmäinen pysähdys kaupan pihassa; ajattelin että viemme viemisiksi pullaa. Vauva oli tehnyt jättiluokan kakat - ei kun vaipanvaihto takapenkillä. Sitten vauva reppuun ja Nakke kainaloon, pikajuoksua sateen läpi kauppaan. Olin kyllä jo aika märkä vaipanvaihto-operaation ansiosta.  Porhalsimme hedelmäosaston läpi, joku mies nappasi hihasta kiinni ja pyysi apua hedelmävaa'an käyttöön (!!). Autoin ja hän toivotti voimia äitinä. Niitä tarvitsinkin, kun vauva öhkäsi repussa, Nakke hupatti kainalossa "pulla pulla pulla pulla" ja olimme myöhässä aikataulustamme, vaikka olin jo myöhäistänyt tuloaikaamme tunnilla. Ei kun äkkiä kassan kautta autoon, samat istuimiin änkeämiset, sama sateesta märkä selkäni. Ja vartin päästä sama päinvastoin. Työpaikallani Nakke istui kaikki tuolit läpi ja vauvaa imettäessäni tyhjensi lehtikorin, kiipesi sinne sisään JA jäi jumiin ("tumi, tumi, yäää!"). Keitin itse itselleni kahvit ja tarjosin paikalle saapuneelle puhetulkillekin kuin emäntä ikään. Siivosin muruja, vaihdoin kuulumisia ja varjelin Nakkea lentämästä satulatuolista. Ja puolentoista tunnin päästä samat autoänkäämiset. Puuuh. Kun samaan päivään vielä kuului Sealife-reissu, kaupassa käynti ja Hesburger-herkuttelu, voin kertoa että yöllä uni maistui. Tai olisi maistunut, tarkoitan tietenkin.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä todella väsyttävältä tuo perusarki. Aina ihastelen sitä, miten paljon järjestät(te Villen kanssa) aktiviteettiä päiviin: ekskuja vaikka minne. Mutta ymmärrän toki senkin, että eihän sitä vaan kotona ja lähipuistoissa jaksa olla koko ajan. Ikävää, että nyt on vielä sairastelu viemässä yöuniakin. Toivotan siis pikaista flunssasta paranemista lapsille! Toivottavasti ei tartu teihin. Mulla oli megaluokan flunssa viime ja tällä viikolla: ajoin hinkuyskämäisellä köhinälläni kämppikseni aika kestämisensä äärirajoille. En voi edes kuvitella, että vastaavat nuhinat ja tuhinat kuuluis monelta suunnalta ja vielä itkulla höystettynä ja niin, että pitäisi itse reagoida tuohon kaikkeen (muutakin kuin peittämällä korvat). Eli toistamiseen, pikaista paranemista lapsille!

    Ihana kyllä, että Nakke on niin iso jo, että käy kerhossa. Nauratti tuo aiempi kirjoitus Naken dramaattisuudesta. Hah, mahtava tenava!

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan kaksijakoinen olo kun mietin onko tällainen pikkulapsiarki rankkaa vai ei :D Toisaalta sellaista fyysistä auttamista ja hoitotyötä on paljon ja tietty univelka vaikuttaa (+ jatkuvan kiukkuamisen vastaanottaminen on todella epäpalkitsevaa), mutta toisaalta saa tosi paljon ite vaikuttaa päivien kulkuun eikä kovin kummoista ajattelutyötä vaadita :D

      Joo "pakko" keksiä paljon erilaista puuhaa kodin ja lähipuistojen vastapainoks!

      Voi kurjuus että sait flunssan :( Äääh ja yskä on kyllä kamalaa, niin itelle kuin muille!

      Kiitos N-kehuista! <3

      Poista

Mitäs mietit?