perjantai 2. joulukuuta 2016

29.11.-2.12.2016

1. Taas blogihiljaisuutta. Asiat kasaantuvat kuten elämässä on tapana, olen tässä sitten viime kirjoittamisen tavannut ystävää, ollut kuopuksen kanssa Kiasmassa ja esikoisen kanssa elokuvissa ja ravintolassa, käynyt töissä, tullut kiusatuksi töissä, ollut hengessä mukana Naken fysio-, toiminta- ja puheterapeutin arvioissa. Olen yhtäkkiä kuormittunut miltei murtumispisteeseen tilanteesta töissä, tosin olenkin tyyppinä melko pitkämielinen ja sitten kun kamelin selkä katkeaa niin se todella katkeaa. Työ on aina ollut minulle ihan huipputärkeä osa elämää ja se että olen hyvä ja arvostettu työssäni on suorastaan osa identiteettiäni, ja kun sitä horjutetaan niin tuntuu se todella pahalta.

2. Kotonakin on aika rankka vaihe, kun Nakke tönii kuopusta minkä ehtii ja tämä reagoi joka kerta korvia särkevällä ulinalla. Työminäni saamien kolhujen lisäksi olen surrut sitä, miten en olisi kuuna päivänä osannut aavistaakaan että voin olla näin surkea äiti, oikea persereikä haavekuvieni keskustelevan, ymmärtäväisen, hellän ja hassuttelevan äidin sijaan.

3. Kroppakaan ei miellytä, kun en ole juurikaan päässyt liikkumaan flunssan takia (ja vähän myös sen että ollaan melkein joka päivä menty läpsystä vaihdolla töihin Villen kanssa) ja iltaisin pidän ruokaorgioita sohvalla. Tosin nyt ne pitää lopettaa, ei sellaisesta mässäilystä edes nauti, tulee vain löysä ja entisestään itseensä tyytymätön olo.

4. Mietin tänään, että vaikka se tuokin minulle usein murhetta ja mietittävää, haluan silti jatkossakin olla ihminen joka sanoo uusille asioille "kyllä" sen sijaan että sanoisi "ei".

5. Yksi ystäväni ottaa minuun yhteyttä vain valittaessaan. Minäkin haluaisin välillä kaataa kaikki huoleni, mutta mihinhän ne valuisivat.

6. Illalla katsottiin lasten kanssa elokuva Joulupukki ja noitarumpu ja syötiin hapankorppuja. Oli aivan ihana yhteinen tuokio ja etenkin viime päivien murheiden ja kireiden hermojen jälkeen se tuntui niiiin hyvältä ja tärkeältä.

7. Kuopus oli tänään pari tuntia hoidossa ystäviemme luona, kun minä olin töissä ja Ville Naken kanssa Lastenlinnassa toimintaterapia-arviossa. Hoidossaolo oli mennyt hyvin mutta kotona hän oli kovin itkuinen ja takertuvainen pienoinen.

8. Olisinpa parempi äiti, kärsivällisempi ja enemmän läsnä. Saisinpa joskus olla Naken kanssa kahdestaan, nuo kaksi pientä vaativat niin paljon, koko ajan yhtaikaa, koko ajan jotain. Joinain päivinä minulla on ihan koko ajan riittämätön olo vaikken koskaan ole tehnyt enemmän.

9. Arvostan itsessäni sitä, että kun tuntuu että kaikki menee päin helvettiä ja olen ihan puhki enkä jaksaisi enää mitään, saan kuitenkin itsestäni sen verran irti että alan miettiä vaihtoehtoja ja nähdä mahdollisuuksia.

10. Nukahdan ihan just sohvalle. Viime yönä lapset herättivät sata kertaa ja aamulla kello soi 05.25.

3 kommenttia:

  1. Kohta 5. tänne saa kaataa ja tänne voi kaikki huolet, murheet ja stressi valua. Kurjaa, jos joutuu kaikissa ystävyyssuhteissa olemaan ns. tukitoteemi tai likaviemäri muille.

    Ja liittyen kohtaan 1, kuulostaa siltä, että nyt on siellä töissä todella asiat menneet jo liian pitkälle ja tilanteeseen pitäisi puuttua jonkun muunkin kuin sun. Suosittelen kaiken kertomista esi-ihmiselle. Ei kenenkään työnteon ja jaksamisen pitäisi häiriintyä työkavereista. :(

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon! Välillä tuntuu että aika tavallahan mä kyllä valitankin ja itsestäni puhun. Ja tähän sellainen hikoileva nauruhymiö :-D

    Joo pitää kyllä ottaa asia puheeks esimieheni kanssa! Se on vaan vähän haastavaa kun meiän työpaikan toimistossa ei voi puhua luottamuksellisesti ja tää mua häiritsevä henkilö on aina silloin töissä kuin pomokin

    VastaaPoista
  3. Ei se valitus ainakaan tänne asti kuulu: päinvastoin mielestäni valitat aika harvoin :D.

    Paha kyllä tuo työpaikan tilanne. Puhutaan tästä lauantaina!

    VastaaPoista

Mitäs mietit?