lauantai 16. marraskuuta 2013

Marraskuu

Voi väsymys! Marraskuu vetelee pitkin korvia niin että soi. Vetää mutaiseen maahan ja on niin harmaa ja väsyttävä että d-vitamiinia tekisi mieli kahmia kaksin käsin. Kahviakaan ei voi juoda illalla ettei mene unet ja kaiken kaikkiaan tekisi vain mieli nuokkua sohvalla viltin sisällä. Voi kyllä, marraskuu.

Väsymyksestä huolimatta yritän pitää itseni puuhakkaana, ulkoilla päivittäin, juoda iltaisin kahvin sijaan teetä, olla ostamatta joka päivä irtokarkkia ja nauraa kunnolla edes kerran päivässä. Aika hemmetin paljon yrittämistä tällä vireystilalla...
Perjantaina kävelin Malmille vauva repussa. Voi että tykkään tuosta reppuilusta! Meni joku tunti kävellessä, ehkä neljä tai viisi kilometriä. Poikkesin matkalla kahvilaan ja otin cappuccinon mukaan, se ihanasti lämmitti viluisia käsiäni. Mietin taas aurinkoisella Malmintorilla pönöttäessäni, miten näitä päiviä tulee ikävä sitten kun menen taas töihin. Alan päästä kotona olon rytmiin kiinni enkä enää odota töihin paluuta (päinvastoin), niin kuin vielä kuukausi sitten odotin. 

Eilen olimme Villen kanssa treffeillä; Nakke meni hoitoon siskoni luokse. Kävimme keskustassa Chaplinissa biljardia pelaamassa ja sitten vielä Hakaniemessä Sävelessä syömässä. Oli hyvä olla kahdestaan, nähdä oma puoliso muuallakin kuin kotiseinien sisällä. Muistaa että sehän onkin aika komea ja senhän kanssa voi jutella muustakin kuin vauvankakasta... Ja muistaa että vaikka olen onnistunut puskemaan ihan oikean ihmisen sisuksistani en silti saa edelleenkään biljardipalloja pussitettuja; näitä elämän nurinkurisuuksia.

Ville jatkoi vielä treffien päälle kaverinsa kanssa ulos ja minä jatkoin vauvan kanssa kotiin. Kävin suihkussa, laitoin kasvonaamion ja lakkasin kynnet, ja sitten ihan totaalisesti simahdin sohvalle. Vauvakin nukkui kuin tukki (valvottuaan koko ajan siskoni luona vaatien lähinnä kävelytystä ja muuta aktiivista läsnäoloa; siskonikin ymmärtää nyt hyvin miksi tykkään rintarepusta) ja niin siirsin meidät molemmat nukkuvat yläkertaan. Yöllä nukahdin vauvan syödessä ja vauva nukahti kesken syönnin ja niin heräsimme jonkun tunnin kuluttua maitoisena ja tahmaisena lusikkana. Vauvan kanssa lusikassa on parasta, kuten Ville joskus totesi.

Tänään olen käynyt parin tunnin lenkillä ja nyt illalla vielä salilla, ja vastapainona syönyt monta kipollista Villen synttäreiden kunniaksi tekemääni pasta carbonaraa. Olen ollut onnellinen ihanasta kauniista tyttärestäni, ja sitten taas ollut apea ja surullinen oikein ilman mitään syytä - koska marraskuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs mietit?