tiistai 30. syyskuuta 2014

Taaperon kanssa

Yksi-vuotias on hurmaavaa seuraa. Olen pitänyt viime viikolla kirpputoripöytää, jolla myin 47 vaatekappaletta ja tein pöytävuokran jälkeen voittoa kymmenen euroa. Ei ihan käypä palkka kaikesta työstä, mutta toisaalta oli kyllä suorastaan rattoisaa silittää ja hinnoitella illan hämytunteina, viinilasi ja suklaalevy mukavasti hollilla. Mutta, pohjustuksen jälkeen takaisin vuoden ikäiseen. Toissailtana, kun minä riivin myymättä jääneistä vaatteista hintalappuja ja pinosin vaatteita muovikasseihin eteenpäin kierrätettäväksi, ehti tyttäreni olla ainakin triplasti minua tehokkaampi. Hän kiipesi monen monituista kertaa niskaani hihittämään ja huohottamaan ja kiljui riemusta kun kumarruin niin, että hänen jalkansa irtosivat maasta. Hän irrotti lipaston jokaisen neljän vetimen ja maistoi jokaista neljää. Hän kokeili toisen lipaston vetimiä ja sai irti kaksi seitsemästä. Hän kiskoi pakkaamani vaatteet muovipusseista. Hän paijasi kissaa ja sai kissan lähtemään pois. Hän veti seuraavan päivän vaatteeni tuolilta lattialle ja veteli niitä ympäriinsä. Hän kaatui kolmipyörän alle ja möngersi sieltä pois niin kuin ei mitään. Hän rikkoi lasisen lampunvarjostimen. Hän kaatoi pyykkitelineen.


Hän on hengästyttävän ihana pyörremyrsky.


Tänään häntä nukutellessani söin samalla leipää. Aivoni ajattelivat, onneksi, että onpa nahistunut paprika, ja kielsivät hampaita haukkaamasta. Onneksi, koska taaperon sormihan se oli kesken syöntini eksynyt suuhuni. Aivan luontevaa, eikö. Hänen lempipuuhaansa on portaiden kiipeäminen ja siinä kiivetessään hän säteilee sellaista itsetyytyväisyyttä että sitä on suorastaan liikuttava katsoa. Aamuisin hän nousee heti herättyään seisomaan sängynpäätyä vasten ja notkuttelee siinä polviaan, koska kas niin ne unihiekat karistellaan. Hän tulee kokkaillessani kerjäämään maistiaisia ja aina niitä myös saa. Syödessään jotain mieluista hän sanoo nam nam nam nam ja epämieluista - oi minun hermoni, oi, hän alkaa hyppiä tuolissa, sylkee ruoan, itkee, vaikertaa. Hän rakastaa keinumista ja kupsahtelee hiekkalaatikolla nurin kömpelönä muhkeassa haalarissaan. Kassakone on lempilelu, lisäksi hän pitää kirjoista, kissoista ja vaatteista. Tutun ihmisen nähdessään koko naama repeää hymyyn ja hän sanoo "Heeiii...".


Hengästyttävän. Ihana. Pyörremyrsky. Minun tyttäreni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs mietit?