Blogille ei tunnu riittävän energiaa. Väsymys on jotain aivan älytöntä - esim. viime yönä nukuin yli kahdeksan tuntia ja päivällä vielä kahden tunnin päiväunet, ja olisin jo nyt aivan kypsä unille. Varmaan hemoglobiini on pudonnut, koska tätä väsymystä ei vaan saa levättyä pois. Koko viikonlopun on supistellut inhottavasti. Olen kiukkuinen ja pettynyt, haluaisin olla raskauden hehkua säteilevä energiapakkaus joka upean mahansa kanssa vain purjehtii sinne ja tänne ja tuonne, en tällainen keilapalloa irvistellen ja puuskuttaen raahaava ilmestys, jonka silmänaluset ovat imaisseet kaiken maailman valon tolkuttomaan tummuuteensa ja jonka otsarypyt vetävät vertoja vanhainkodeissa nähdyille. Inhoan valittamista ja nyt valitan koko ajan.
Toisaalta, on tässä aika rankkaa ollutkin. Töissä otan useimmissa vuoroissa fyysisesti raskaimmat hommat, ja omat vastaavan ohjaajan hommani siihen päälle. Naken terveyshuolet nakertavat mieltäni; vielä ei ole selvinnyt mitään. Nyt on ollut pari hyvin nukuttua yötä, mutta pääsääntöisesti Nakke on herätellyt useaan kertaan yössä. Tämä väsymys, tämä älytön väsymys.
Tietysti paljon kivojakin asioita. Töissä pitkät luottamukselliset keskustelut esimieheni kanssa. Se miten kehityn, miten olen tarvittu. Kotona Villen ja minun parisuhde johon molemmat nojaamme, joka kantaa ja saa arjen pyörimään. Nakke joka ymmärtää koko ajan enemmän, joka on vahvatahtoinen ja suloinen, jolla on vitsejä. Minun lapseni osaa vitsailla! Yksi vitsi on sellainen, että hän juotuaan ähkäisee kuin missäkin kaljamainoksessa ja virnistää sitten niin että juomat valuu suusta. Hul-va-ton-ta. Toinen vitsi on sellainen kävely, että hän ottaa hölmön ilmeen naamalleen, nostaa nenän ylös ja kävelee kädet velttoina niska mutkalla. :-D
Eilen vietin koko päivän siskojeni kanssa. Kävin Hakaniemessä parilla kirpputorilla ja sadan vuoden tauon jälkeen matkustin raitiovaunulla. Ah niin kaupunkimaista. Notkuimme keskimmäisen siskoni luona pari tuntia ja siirryimme kaupungille. Ostin ensi viikolla huimat viisi vuotta täyttävälle kummipojalleni synttärilahjan ja sain mahan täyteen Morrisonissa, ja ilta huipentui Kulttuuritalolla Romeo & Julia rock the ballet -esityksessä! Aivan upea, hauska, kaunis, menevä baletti ja itse kun en väliajallakaan voinut kuin nojailla seinään ja vastaanottaa jatkuvalla syötöllä tulleita napakoita supistuksia niin että vatsa oli kova kuin kivi, oli pakko ihailla ja piru vieköön kadehtia sitä energiaa ja liikkeen näennäistä vaivattomuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?