tiistai 30. elokuuta 2016

Viikon mittanen päivä, tai toisinpäin

Aika menee niin älytöntä vauhtia, pelkään etten muista näistä vuosista mitään jälkeenpäin jos en laita jotain ylös. Vaikka sellainen, tällainen, oman toiminnan raportoiminen vähän tylsältä tuntuukin. Mutta kuitenkin, nytkin olen ajatellut bloggaamista jo viikon, ja tämä viikko tuntuu suunnilleen päivän mittaiselta, ja siihen kuuluu
 
 
kuusi käyntiä kuntosalilla
 
 
kolme perheen yhteistä iltapalaa
 
 
kaksi perunamuusia joista tuli iltapaloille rieskaa
 
ja kaiken maailman muitakin ruokia joita jatkojalostin seuraaville aterioille.
 
 
Sadepäiviä
 
 
aurinkoisia päiviä
 
 
                                                   meidän perhe päivinä kuin päivinä pihalla.
 
Onnistuneita kauppoja kirpputorilla, voitoilla ostettua ruokaa ja vaippoja, aina vain ruokaa ja vaippoja. Huomenna on palkkapäivä ja silloinkin menen kauppaan ja ostan ruokaa ja vaippoja.
 
 
yksi aie aloittaa opiskelut nyt kotiäiteillessäni, ja yksi aika nopea ajatus siihen: en mä jaksa.
 
 
Ajatus että nyt taitaa olla aika viedä vanha kissamme lopetettavaksi, ja nyt näyttääkin siltä ettei tarvitsekaan. Hurraa!!
 
 
Kirjastoauto maanantaina, ruusukimppu ja lasi punaviiniä perjantaina; luon viikkooni löyhää rytmiä, vaikka kohta sitä tulee roimasti lisää kun Nakke-pienemme sai päiväkotipaikan ensi maanantaista alkaen! Ylihuomenna, Naken kolme-vuotis syntymäpäivänä, menemme sinne tutustumaan.
 
 
Kolme-vuotis synttäreiden mietiskelyä, tulee olemaan noin viisitoista suuta muonitettavana.
 
 
Ystävän terveiset ultrasta, lapsettomuussurun jälkeen he saavat kaksoset, se on niin uskomattoman ihanaa että alkaa aina itkettää
 
 
muuten ei ole itkettänyt, on hyvä tasainen jakso elämässä, ei suuria huolia terveyden ja rahan suhteen, lapsilla ihan ok vaiheet menoillaan, Villeä jaksan rakastaa, hän minua
 
 
sunnuntaina Kiasmassa lasten kanssa Villen ollessa iltavuorossa, ihan älyttömän ihana näyttely
 
                                                     vaikka olinkin reissustamme niin poikki että nukahdin yhdeksältä
 
 
(muuten nukun huonosti, herään aamuöisin valvomaan, joka aamu kuudelta)
 
rakkaus omaa perhettä kohtaan, ylpeys ja yhteenkuuluuus jonka eteen haluan nähdä vaivaa.
 
Kahdet lakatut kynnet, punaiset ja liilat, niin ja varpaankynnet luumulla. Yksi luettu Trendi-lehti eikä sen lukemiseen mennyt kuin kaksi päivää! = kouriintuntuva todiste siitä miten vauvavuosi on ohi, minua ei ihan koko ajan tarvita ja jaksan kiinnostua muustakin kuin kaksplussasta ja vauvasta
 
Vielä kun kirjoja jaksan taas lukea... Yöllisen unettomuuden ja aikaisten aamujen vastapainona: nukahdan iltaisin  h e t i


1 kommentti:

  1. Kivoja kuulumisia, minua ainakin miellyttää lukea just peruskerrontaa arjesta ja tekemisistä: aina ei tarvitse olla syväluotaavia pohdiskeluja :).

    Jee, hyvä Win Win, vielä jaksaa!

    Hurraa myös monelle muulle asialle, kuten sille, että nyt vihdoin kun sulla on vähän enemmän omia hetkiä, et välttämättä sitten koekaan tarvetta antaa niitä opiskelulle tjt. Olet rennommat hetkesi ansainnut =).

    Huomiseen!

    VastaaPoista

Mitäs mietit?