Järjen juoksu

Sain kuukausi sitten Kelalta kirjeen, jonka mukaan olen valmistusvuotenani 2010 tienannut liikaa saamaani opintotukeen ja asumislisään nähden. Tulostin tuon ajan palkkatietoni täältä töistä, done. Valmistumiskuukauteni jälkeen olin saanut kesä- ja heinäkuussa palkan kaupasta, jossa siis opiskellessani työskentelin. En löytänyt enää niitä palkkakuitteja, itseasiassa on vahva epäilys että heitin ne onnellisena roskiin työsuhteen päätyttyä... Tulostin verkkopankistani kesä- ja heinäkuulta ne sivut, joilla näkyy tililleni maksettu palkka, done. Laskin tunnollisesti yhteensä ja noista opiskeluajan jälkeisistä tienesteistäni tuli noin 7000 euroa vähemmän, mitä olisin saanut tienata.

Tänään sain uuden kirjeen Kelalta. Verkkopankki-tulosteet eivät käy, koska niistä näkyy vain paljonko sain nettona. Asia on herättänyt, hmm, ajatuksia. Vähän tekoja, myös:

Klo 16:30. Herään. Ville on tuonut sängyn viereen postini, kaksi naistelehteä ja Kela-kirjeen. Revin kirjeen auki. Luen sen kahteen kertaan. Kiroan. Sitten luen kirjeen vielä kerran ja kun sen sisältämä asia on niin from ass etteivät vastaheränneet aivona pysty pyörittämään sitä, päätän kirota Villeä. Että pitikö tuoda tuollainen kirje sängyn viereen. Kuka haluaa ensimmäisenä herätessään nähdä kirjeen Kelata?? Kiroilen ääneen ja mielessäni ja meinaan lähettää kiukkuisen tekstiviestin.

Klo 16:50. Kyllästyn kiroilemiseen ja kaivan lipaston laatikosta "kodin kansioni", jossa säilytän "asiapapereitani": Käyn taas kansion läpi ja ihmettelen taas, miksi siellä on niin paljon kirjeitä ja kaiken maailman esitteitä ja miksi niin vähän sitä mitä etsin, eli kesän 2010 palkkakuitteja.

Klo 17:20. Kömmin sängystä. Menen suihkuun. Olen yhä vihainen Villelle.

Klo 19:00. Olen meikannut itseni nätiksi, laittanut hiukset, pessyt pyykit, syönyt pari hapankorppua. Juonut pullon virolaista energiaa juomaa joka haisee, anteeksi vain, ripulille. Melkein jo rauhoittunut ja ainakin päättänyt, ettei ole syytä olla vihainen Villelle. Lähetän mielessäni rakkautta ja anteeksipyyntöjä ja kiitän hillittyä mieltäni, etten suotta lähettänyt tylyä tekstaria. Lähetän kivan tekstarin.

Klo 19:10. Heitän vahingossa Kelan kirjeen roskiin. Hihittelen levottomana ääneen.

Klo 19:15. Muistan mitä kirjeessä sanotaan ja hermostun taas. Alan raivokkaana hinkata "taikasienellä" pesukonetta ja vessanpönttöä.

Klo 19:25. Ihailen kätteni jälkeä.

Klo 19:30. Katson Salkkarit ja mietin katkerana ja kateellisena, miten helppoa noilla on. Hemmotellut kermaperseet (ja vielä keksittyjä hahmoja kaiken huipuksi).

Klo 20:00. Ajattelen syvästi vittuuntuneena, miten voi Kela olla niin  T Y H M Ä, ettei pysty sen verran päättelemään, etteivät kahden hikisen kuun veroni nyt varmaan 7000 euroa ole. Suunnittelen mielessäni oikaisupyyntöä joka alkaa Hyvät Kelan lehmät, ihmettelen suuresti ETTEKÖ OSAA PÄÄTELLÄ ETTÄ JOS PUOLEN VUODEN TULONI OVAT SEN JA SEN VERRAN EIVÄT VEROT KAHDELTA KUULTA VARMAAN VOI OLLA SEITSEMÄNTUHATTA EUROA!!!! Haloo! Järki käteen. Kehtaattekin vaivata ihmistä tällaisellä asialla.

Klo 21:30. Saavun töihin. Juoruilen työkaverin kanssa puoli tuntia pidämme raportin.

Klo 22:00-24:00. Teen töitä kuin hullu heikkopää. Tuuletan ajatuksiani niin sanotusti.

Klo 00:05. Väsyneenä ja hikisenä. Istun koneella ja kerron itselleni mitä tehdä: etsi taloustoimiston yhteystiedot ja pyydä sieltä palkkakuitit. Lähetä ne Kelalle viimeistään tiistaina.

Klo 00:10. Taloustoimiston yhteystietoja ei löydy, tietenkään.

Klo 00:15. Laitan sähköpostia asiakaspalveluun, selitän tilanteen ja yritän olla hokematta koko ajan, miten asialla on kiire.

Klo 00:20. Etsin Kelan yhteystiedot. Päätän soittaa sinne huomenna aamulla ennen kuin menen nukkumaan ja pyytää, saisinko lisäaikaa palkkakuittien lähettämiseen.

Klo 01:00. Mietin, että rahastahan tässä vain on kysymys. Ja että eipä tämä minua niin hirveästi kuormita kuitenkaan. Ja etten voi aina vaikuttaa tilanteisiin mutta voin vaikuttaa omaan asenteeseeni. Pidän pienen hiljaisen mietiskelyhetken, sädekehäni valaisee koko Helsingin.

Klo 01:10. Luen keskustelupalstoilta kohtalotovereideni kirjoituksia. Tykästyn jonkun kirjoittajan ajatukseen, miten Kela nyt lähtökohtaisesti olettaa pahinta. Ajattelen että niinhän sen pitääkin olla ja että ilmaista ateriaa ei tässä maailmassa ole.

Klo 01:30. Mietin Iholla - sarjan kampaajanaisen ajatusta siitä, miten hänen pitää olla kiitollinen vaikeuksista, ottaa ne niin että vau, universumi ajattelee minun selviävän näistä, minua pidetään niin vahvana että harteilleni voidaan laskea tällaisia asioita. Ettei ole vaikeuksia, saati mahdottomia tilanteita, vaan on haasteita joissa asuu kasvun mahdollisuus.

Klo 01:45. Ajattelen että on se silti perkele, että näin väännetään kahden vuoden takaisia asioita. Että eipä olisi pitänyt olla töissä niin olisi säästynyt tältäkin. Että kyllä, KYLLÄ, yrittänyttä kyllä laitetaan ja kunnolla.

Klo 02:30. Väsymyskooma. Ajattelen taas, etten voi muuttaa tilanteita mutta voin muuttaa itseäni. Ja että tässä on kyse vain rahasta, joka sitäpaisti on aikoinaan ollut ilmaista rahaa minulle. Että raha on lopulta vain paperia, tai numeroita paperilla, tai koneen ruudulla - ykkösiä ja nollia joissa ei ole mitään järkeä (mutta jotka nyt vain sattuvat pyörittämään tätä maailmaa). Että jos huonosti käy niin joka tapauksessa takaisinperittävä summa on kuitenkin sellainen, että saan sen yhden kuun palkallani maksettua.

Klo 02:45. Mutta kun sillä rahalla saisi lennot ja hotellin Barcelonaan...

Klo 03:00. Pidän itselleni puhuttelun: nyt loppui tämän asian miettiminen. Teet mitä olet suunnitellut ja laita nyt herran tähden asiat mittasuhteisiinsa!

Nyt. Menen syömään karkkia ja lukemaan lehteä.