Lapsista, rahasta ja siisteistä kaapeista

On niin monta aihetta mielessä että näinköhän ennätän saada kaikki ylös. Kuopus nukkuu päiväuniaan ja esikoinen leikkii itsekseen, tai no äsken kun kurkkasin oli hän tietokoneella katsomassa Youtubesta ruotsinkielisiä lastenlauluja. Meillä oli lasten naapurissa asuva kaveri monta tuntia kylässä ja esikoisenkin kaverinkaipuu on täytetty, toisin sanoen äitiä ei tarvita leikkikaveriksi ja seuraneidiksi (jihuu!). Saan itsekin paljon iloa noista naapurintytön vierailuista: on aivan älyttömän ihanaa nähdä miten kivoja kavereita omat lapset osaavat olla ja tykkään siitä kun koti on täynnä (iloisia) lasten ääniä. Sekä tietysti se seikka että vapaudun itse viihdytysvastuusta.

Lasten leikkiessä aloin siivota kaappeja ja siinä hommassahan tulee aina dominopalikka-efekti, kun yhden kaapin siivottua viereisen kaaos käy sietämättömäksi kestää jne. Joku seitsemän muovikassillista omia ja lasten lähinnä pieneksi jääneitä tai muuten käyttöön päätymättömiä ulkovaatteita odottaa Uffiin tai Fidaan viemistä. Nyt, kun olen tehnyt ahkerasti töitä ja rahahuolet ovat olleet hyvin satunnaisia, huomaan taas miten paljon helpompaa ja kepeämpää kaikki on, kun ei tarvitse joka päivä venyttää senttiä ja sitä mihin rahat riittävät ja mihin ei. Toivon paljon tsemppiä kaikille jatkuvien rahahuolien kanssa painiville, ei ole helppoa elämää se. Silloin sitä hilloaa vanhoja haalareita vaikka niissä olisi polvessa reikä, kun tietää että jos jotain käy ei uuteen ole varaa. Raha tuo vapautta ja liikkuvuutta, joskin on ristiriitaista että rahaa saadakseni sidon itseni aikatauluihin ja kolmivuorotyön kiroihin.

Hitsi että on muuten siistit kaapit! Tekisi mieli vain pitää ne auki ja tuijottaa.

Vatsani on jo joitakin viikkoja ollut turvonnut ja raskas. Etsiskelen itsestäni itsekuria kokeilla sitä Fodmap-ruokavaliota. Mitä vanhemmaksi tulen sitä tärkeämmältä tuntuu syödä siksi että voisin hyvin, ei lohduttaakseni/ rankaistakseni itseäni. Silti vanhat tavat istuvat tiukassa.

Naapurintyttö tuli tänään ihan kiinni kainalooni sohvalla istuessani. Melkein liikutuin! Mietin välillä, olenkohan kovin kiva aikuinen hänestä kun komennan välillä niin tiukasti, ja olenkohan osannut olla erotuomarinakaan aina niin puolueeton. Ja nyt hän ensimmäistä kertaa näytti tuollaisen luottamuksen osoituksen. Nyt kun piiiitkä ja pask..raskas vauvavuosi on ollut jo hyvän aikaa ohi huomaan taas ihastuvani lapsiin (ilman pedofiiliviboja, heh heh), heidän kertakaikkiseen täydellisyyteensä.