torstai 17. maaliskuuta 2016
Minulla on taas aikaa
Yhtäkkiä minulla on taas aikaa. Vauvani on alkanut nukkua omassa pinnasängyssään, nukahtaa nopeasti rakasta riepuaan naamaan hieroen, tuttia mussuttaen. Heräilee yöllä viitisen kertaa mutta nukahtaa heti tutin saatuaan. Tänään lopetin imetyksen, huomenna poltan kamalat nuhjut imetysliivini ja pukeudun ensimmäistä kertaa aikoihin alusvaatteisiin, joilla on muukin funktio kuin pullauttaa rinta nopeasti nälkäiseen suuhun.
Vauva istuu, kiipeää, konttaa, on sinnikäs ja hassu, vaikka jokseenkin herkkä sielu myös. Olin aiemmin kirjoittanut vauvakirjaan naurun olevan m e h e v ä , ja sitä se on yhä. Häntä on helppo huvittaa ja niin ilahtuneen näköisenä hän jää odottamaan lisää. Hän on niin rakas, ihana, ja olen syvästi kiitollinen että vauvavuosi alkaa olla taputeltu.
Töissä on kolmas viikko takana. Olen pitänyt monta työpaikkahaastattelua, tehnyt työvuoroja, laittanut palkkoja maksuun. Tehnyt omavalvontasuunnitelman ja palkannut työntekijän. Olen ollut koulutuksissa ja johtoryhmän tapaamisessa, kuullut ääneni ohuuden esittelykierroksella. Vastaanottanut vinoilua ja tiuskintaa, kokenut sen kun kaikki hiljenee syömään mennessä. Ja sitten taas ollessa kahden: Luottamus, arvostus, pitäminen. Joukossa tyhmyys jne. Olen tehnyt työni kelpo hyvin, ollut ahkera. Naputtanut tänään pää kumarassa whatsapp-viestiä kun työkaveri tuli toimistoon. Olen ihmetellyt joidenkin tylyyttä, ilkeyttä, itkenyt silmät pihalle kotona vaikka samalla tiennyt, en ole tehnyt mitään väärää.
Olen oppinut valtavan paljon. Töihin on kiva mennä, vaikka välillä iltaisin mietin että voihan vittu.
Kävin aamulla juoksemassa ennen seitsemää, aurinko oli noussut. Kevät on yhtä hurmaava kuin aina, miten se aina onkin.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Ensimmäinen työviikko takana
Viikko töitä takana - kolme päivää tarkemmin sanottuna, koska työsopimukseni alkoi tiistailta ja perjantait ovat vapaapäiviäni. Olen tosi tyytyväinen päätökseeni tehdä nelipäiväistä työviikkoa, kolmen päivän viikonlopussa ehtii vaikka mitä. Muutenkin tuntuu hassusti että aikaa on nyt enemmän, vaikka päivissäni onkin paljon enemmän asioita. Ehkä minä kuitenkin olin jo vähän ehtinyt puutua kotiäitiyteen, minä levoton sielu. Tänään Ville teki keikkavuoron töihin ja me vietettiin tyttöjen kanssa päivää, ulkoiltiin ja keittoa lounaaksi, pissapyykkiä ja satukirjoja, ja se tuntui virkistävältä ja kivalta vaikka oli vielä viikko sitten tavallistakin tavallisempaa arkea.
Töissä on kivaa. Paljon vastuuta, olla nyt esimiehenä. Vanhat tutut työkaverit suhtautuvat uudella tavalla, esittävät muutosehdotuksia, yrittävät valjastaa minua keppihevosekseen. Tulee mieleen kun pienenä meillä oli jostain syystä kodinhoitaja/ lastenvahti, ja ollessamme ulkoilemassa ehdotin viattomasti että voitaisiin ostaa karkkia. Lastenhoitaja sanoi ettei se käy, koska hän on ollut meillä niin lyhyen aikaa eikä tiedä mitä vanhempani olisivat mieltä, milloin meillä edes on karkkipäivä. Noin minunkin on ruettava sanomaan töissä. Kivahan se olisi olla kiva, laittaa nimi alle sinne ja tuonne ja luvata kuu taivaalta. Pitää olla tiukka, pitää tehdä mikä on oikein.
Perjantaina siskoni ja tämän poikaystävä tulivat meille tyttöjä hoitamaan ja päästiin Villen kanssa kahdestaan kylpylään! Ihana oli lillua vesissä ja lekotella saunoissa, nauttia siitä kepeästä huolettomuudesta ja vastuuttomuudesta jonka niin harvoin nykyään saa kokea. Illalla otin vielä pari lasia viiniä ja ei paljoa tarvinnut unta kysellä.
Olen viikon jokaisena aamuna herännyt kuudelta, ensin töiden, sitten aamuvirkun vauvan peevelin takia. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta olen itsekin tullut jotenkin aamuihmiseksi! Silloin olen tehokkaimmillani, ja rakastan sitä fiilistä kun tuntuu että kaikki on vasta nuorta ja alussa, päivästä voi tulla ihan mitä tahansa. Iltapäivään mennessä on sitten jo selvää, etteipä tästäkään mitään erityistä tullut, heh he.
Olen päässyt tällä viikolla kivasti liikunnan pariin! Ma, ti, to ja la sali, tänään vielä hölkkälenkki. Työpäivinä käyn ennen töiden alkua, ehdin juosta matolla 20 minuttia ja rehkiä painojen kanssa toiset 20, on se paljon tyhjää parempi. Huomenna taas aamusali kutsuu tätä takinkääntäjä-aamuihmistä.
Töissä on kivaa. Paljon vastuuta, olla nyt esimiehenä. Vanhat tutut työkaverit suhtautuvat uudella tavalla, esittävät muutosehdotuksia, yrittävät valjastaa minua keppihevosekseen. Tulee mieleen kun pienenä meillä oli jostain syystä kodinhoitaja/ lastenvahti, ja ollessamme ulkoilemassa ehdotin viattomasti että voitaisiin ostaa karkkia. Lastenhoitaja sanoi ettei se käy, koska hän on ollut meillä niin lyhyen aikaa eikä tiedä mitä vanhempani olisivat mieltä, milloin meillä edes on karkkipäivä. Noin minunkin on ruettava sanomaan töissä. Kivahan se olisi olla kiva, laittaa nimi alle sinne ja tuonne ja luvata kuu taivaalta. Pitää olla tiukka, pitää tehdä mikä on oikein.
Perjantaina siskoni ja tämän poikaystävä tulivat meille tyttöjä hoitamaan ja päästiin Villen kanssa kahdestaan kylpylään! Ihana oli lillua vesissä ja lekotella saunoissa, nauttia siitä kepeästä huolettomuudesta ja vastuuttomuudesta jonka niin harvoin nykyään saa kokea. Illalla otin vielä pari lasia viiniä ja ei paljoa tarvinnut unta kysellä.
Olen viikon jokaisena aamuna herännyt kuudelta, ensin töiden, sitten aamuvirkun vauvan peevelin takia. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta olen itsekin tullut jotenkin aamuihmiseksi! Silloin olen tehokkaimmillani, ja rakastan sitä fiilistä kun tuntuu että kaikki on vasta nuorta ja alussa, päivästä voi tulla ihan mitä tahansa. Iltapäivään mennessä on sitten jo selvää, etteipä tästäkään mitään erityistä tullut, heh he.
Olen päässyt tällä viikolla kivasti liikunnan pariin! Ma, ti, to ja la sali, tänään vielä hölkkälenkki. Työpäivinä käyn ennen töiden alkua, ehdin juosta matolla 20 minuttia ja rehkiä painojen kanssa toiset 20, on se paljon tyhjää parempi. Huomenna taas aamusali kutsuu tätä takinkääntäjä-aamuihmistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)