tiistai 18. marraskuuta 2014

vielä vähän päikkäreistä

Taas päiväunijuttuja. Kirjoitan itselleni muistiin ja myös selventääkseni ajatuksiani. Sekä jos Nakke saa tästä päikkärihuudattamisesta traumat niin voi sitten isona terapeutin kanssa paneutua näihin tekstinpätkiin. Terapeutti toivottavasti sanoo, että kyllä äiti sinua rakasti ja parastasi ajatteli, vaikka nyt koetkin jokaisessa kohtaamassasi torjunnassa saman ahdistavan hylkäämiskokemuksen kuin yksi-vuotiaana yksin pinnasängyssäsi itkiessä.

Tänään ja eilen unihommat ovat ottaneet kauniin askeleen eteenpäin. Hetki väsynyttä itkun kitinää ennen nukahtamista, tunti unta. Herääminen kitisemään unisen kuuloisena, käyn kippaamassa takaisin unille. Hetki itkua ja uni jatkuu. Eilen sitä riitti yhteensä kahdeksi tunniksi ja varmasti noiden hyvien unien takia meillä oli kivoin ilta naismuistiin. Nakke oli iloinen ja reipas eikä väsymyskitinöitä kuultu missään vaiheessa. Illalla olin onnellinen ja mieleni oli rauhallinen tämän unikouluopettelun suhteen,ihana varmuus että teen oikein.

Toivottavasti. Tänään taas epäilys nakertaa,ajatus hänestä itkemässä yksin on lohduton. Pitää vain luottaa että hänellä on luottamus ja ymmärrys että olen viereisessä huoneessa, mitään hätää ei ole.

Siskoni tulee kohta meille iltaamme piristämään, jee! Perjantaina mennään Naken kanssa hänen kummitätinsä luo glögeille ja lauantaina saan rakkaan ystäväni matkojen takaa meille yökylään. Sunnuntaina menemme tapaamaan yhteistä ystäväämme ja ihastelemaan hänen pikkuista vauvaansa. Niin ja olenhan mä myös viitenä päivänä töissä. Tällä viikolla en ehdi sammaloitua.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

synttärit, unikoulu, levottomat unet ym. viikon jutut

Taas on viikko hujahtanut! Sunnuntai-ilta ja kulunut viikko pakettiin:

- Aloin opettaa Nakkea nukahtamaan yksin päiväunille. Tänään oli neljäs päivä. Olen vähän sekava ja huolestunut, en tiedä teenkö oikein, hänen itkunsa tuntuu kamalalta, samoin kuin tieto siitä että ainut syy miksi hän pysyy sängyssään on se, ettei hän pääse sieltä pois. No, yritys jatkuu.

- Olen ollut miljoonia kertoja leikkipuistossa. Kivointa on kun päästään koko perhe, kuten eilisaamuna.

- Villellä oli tänään synttärit. Annoin lahjaksi ihanan pehmoiset collegepöksyt ja suklaata ja järjestin kahvituksen tarjoiluinaan tekemääni pizzaa, dajm-kakku ja cokista. Kahvitukset ilman kahvia, siis.

- Olen katsonut tosi monta jaksoa Frendejä.

- Pelattiin perjantaina Villen kanssa sanapeliä Naken mentyä nukkumaan. Oli tosi kiva ilta, sai nauraa. Muodostin voitonriemuisana sanan "älä" - tai niin luulin, kunnes Ville kysyi tauon jälkeen: Mitä tuo "lää" niin kun tarkoittaa.

- Olin perjantaina ensin Naken kanssa kaupungilla ja sitten vielä illalla koko porukalla Jumbossa,kun sattui sellainen harvinainen tilaisuus että Ville halusi ostaa vaatteita. Päivällä ostin parit joululahjat ja se homma alkaakin jo olla loppusuoralla.

- Olen nähnyt kamalia,aidontuntuisia,väkivaltaisia unia.

- Nukahdin aamulla istualleni kesken pikku kakkosen (noin mielenkiintoinen ohjlma,kuinka saatoin). Heräsin säpsähtäen kun sylissäni istuva Nakke tuijotti pitkään vakavana. Kädessään hänellä oli pleikkarin ohjain,seuraavaksi olisin varmaan saanut siitä päähän.

- Aloitin joulukorttiaskartelut.

- Juustokastike paloi uunin pohjaan.

- Nyt vielä dajm-kakkua ja Frendejä!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Päiväunipainajainen

Unihuolia. Yöthän meillä nykyään nukutaan, mikä on aivan helvetin mahtavaa. Nakke käy unille klo 19 ja on valitettavasti ruennut heräämään kuudelta, mutta tänäänkin sai kahden peittelyn jälkeen uudestaan unenpäästä kiinni ja nukkua posotti vartin yli kahdeksaan. Ei siis valittamista öistä eikä yönukuttamisista.

Mutta päiväunet, uh, uusi murheenkryynini. Ollaan siirrytty yksiin päiväuniin lounaan jälkeen, jotta jo olisi vähän sama rytmi kuin tammikuussa alkavassa päiväkodissa. Lounaan jälkeen Nakke on jo todella väsynyt ja unet tulevat todella tarpeeseen. Tähän asti hän on nukkunut joko liikkuvissa rattaissa tai sisällä sylissä ja nyt tällä viikolla päätin että tästedes päikkäritkin nukutaan omassa sängyssä ja niille myös nukahdetaan ite.

On kaksi kaavaa miten homma etenee. Alku on molemmissa sama: Lounaan jälkeen menemme sylikkäin sohvalle ja katsomme teletapit tai muun unettavan piirretyn. Annan jo sohvalla Nakelle unitutin jota hän mussuttaa ja napottaa piirrettyjä silmät lupsuen. Ohjelman loputtua kannan hänet ylös,luen keinutuolissa saman lyhyen sadun kuin iltaisinkin,halaan ja pussaan, peittelen sänkyyn. En enää juttele vaan lähden vain pois.

Kaava yksi: Nakke itkee, itkee, itkee - ennätys on 1h10min. Käyn viiden minuutin välein painamassa tytön takaisin makuulle ja peiton päälle. Lopulta nukahdettuaan Nakke nukkuu hyvin ja herää levänneenä.

Kaava kaksi: Nakke itkee hetken mutta nukahtaa itse. Nukkuu 45min-1h. Herää väsyneenä itkemään, tarvitsi ehdottomasti pidemmät unet. Päätin unikoulun aloittaessani,että puolitoista tuntia sängyssä on oltava, nukutti tai ei. Käyn viiden minuutin välein painamassa tytön makuulle ja peittelemässä. Lopulta, kuten tänään, puolitoista tuntia on kulunut - sytyttelen valot ja haen edelleen väsyneen lapsen alakertaan.

Voi kun tietäisin teenkö oikein. Pitäisikö nostaa hänet sängystä heti herättyä vai pikemminkin huudattaa niin kauan että hän saa uudestaan unenpäästä kiinni ensimmäisten unien jälkeen ja herää oikeasti levänneenä. En usko,että on liikaa oletettu uskoa hänen voivan nukahtaa itse päiväunille,onnistuuhan itsenäinen nukahtaminen aina iltaisinkin erinomaisesti. Hereillä ollessaan olemne koko ajan yhdessä (paitsi tietysti ollessani töissä,jolloin hän on rakkaan isänsä kanssa) ja läheisyyttä ja hellyyttä on yltäkylläisesti. Ulkoilemme ainakin kerran päivässä ja mielestäni elämme oikein tasaista,turvallista elämää.

Hmm, mikäköhän avuksi. Toki en ole jatkanut tätä kuin kolme päivää ja samalla johdonmukaisella linjalla jatketaan, mutta tietysti äitinä miettii mikä on hyväksi ja oikein pienen ihmisen kannalta.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Ansiot äitinä ja työnaisena

Tänään yksi mainittavista ansioistani äitinä on ollut se, etten huutanut. Tiedän, ei kovin vaikuttavaa... Inhoan huutamista, lapsuudenperheessäni ei koskaan huudettu, Ville ei huuda koskaan, ja silti itselleni tulee tosi usein hermojen kiristyessä halu h u u t a a. Aika harvoin kuitenkaan huudan, onneksi. Ja kun huudan säikähdän ääneni mahtia ja huuto nuukahtaa nopeasti. Aivan kamalan inhottava tapa se silti on.

Nakke on ollut tänään kärttyinen ja takertuva. Purkaa varmaan ikäväänsä, kun olin eilen iltavuorossa ja tänään aamu-. Aikuinen minussa ymmärtää, vanhempi minussa ottaa syliin ja keksii uusia leikkejä - miss vittupää miettii onko nyt jumankauta vaikeaa olla sekunti ulisematta.

Paljon paljon kivojakin hetkiä. Reilun tunnin päikkärit yhteisen peiton alla. Kirjan luku sylikkäin, Pikku Kakkonen yhdessä sohvalla. Välipalalla keksin jakaminen ja Naken autuas "nam nam nam". Hyvin maistunut iltapuuro. Puistossa käynti, Naken ilo hänen kontatessaan hiekkakenttää ympäriinsä.

Päivällä mulla oli töissä kehityskeskustelu. Oli tosi kivaa pitkästä aikaa rauhassa jutella esimieheni kanssa. Sain paljon kiitosta ja vahvistusta ammatillisuudelleni. Kirkkaimpana jäi loistamaan kehu siitä,miten puhun aina kauniisti ka ystävällisesti työkavereilleni palautettakin antaessani. Siihen ihan tietoisestikin pyrin ja tuntuu ihanalta että se on huomattu. En ole nokkela rääväsuu,en, mutta tänään käytöksen kukkani jaksoi taas kukkia ylpeänä pystypäin. Ehh.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Sunnuntaikooste

TAAS on viikko vierähtänyt! Tämä kuluneen viikon paketointi näin sunnuntaisin on kyllä tosi hyvä juttu. Tulee edes kerran viikossa pysähdyttyä ihmettelemään mihin sitä päivänsä ja tuntinsa käyttää.

Tällä viikolla:

- Olen viettänyt kaksi arkivapaata ja ollut muuten lyhennetyissä vuoroissa töissä. On ollut kivoja vuoroja. Kohta taas sorvin ääreen.

- Olen käynyt melkein joka päivä lenkillä ja ollut taas kokonaisen viikon syömättä karkkia. Muista herkuista ei sitten hiiskuta. ;-)

- Olen ollut aivan pohjattoman onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

- Olen lähetellyt paljon wazup-viestejä.

- Ostin Nakelle käytettynä netistä kengät ja niitä hakiessamme teimme samalla ekat joululahjaostokset. Tai minä tein ja Nakke oli hiljaisena moraalinäänenä ettei äiti tuhlaa liikaa.

- Pelasin töissä Afrikan tähteä.

- Järjestin äsken Villelle maukkaat isänpäiväkahvittelut. Menu piti sisällään koktailpiirakoita eri päällisin: Gouda-juustoa, leipäjuustoa, lämminsavulohta, kananmunaa, suolakurkkua, pekonia... Juomaksi lasipullot coca colaa sekä kahvia. Kaunis kattaus. Ville tykkäsi. Sähke. Piip. Loppu.

- Yritin opettaa Nakkea piirtämään mutta hän vain ensin taputti ja sitten vilkutti hyvin hämmentyneen näköisenä.

- Vaihdoin lakanat, siivosin satatuhatta miljoonaa kertaa.

- Muistin vihdoin varata Nakelle ajan hammastarkastukseen.

- Olen taas juonut ihan älyttömästi vaaleaa glögiä.

- Alan pilkuhiljaa innostua joulusta!! Villellä onkin aatto vapaa ja voidaan viettää ihana oma joulu täällä kotonamme.

- Laitettiinjo jouluvalot takapihalle. Joka aamu nähdessäni ne koen sellaisen ihanan lapsellisen joulusäväyksen. Odotus on kutkuttavaa, vaikka tylsä aikuinen minussa ei edes tiedä mitä tässä odotetaan.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Illat ennen ja nyt

Aivan helvetin mahtavaa että Nakke nukkuu nykyään levollisesti omassa huoneessaan läpi yön! Pieni vertailu. Kuukausi sitten palatessani iltavuorosta: Ensimmäinen näky sisäänastuessa on räjähtänyt eteinen. Kurkkaus olkkariin, helvetinmoinen kaaos jatkuu. Sohvalla Ville, jonka pitää pitää kättä Naken sellän päällä ettei tämä herää. Välillä herää silti, ei enää nukahda ennen kuin painelemme yhdessä nukkumaan. Ja sitten vertailuna paluuni tänään iltavuorosta: Siisti keittiö,siisti olkkari, sohvalla rento Ville, tv normaalilla äänenvoimakkuudella.


Aivan mah-ta-vaa.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Onnen hetkiä

uni korjaa hetkellä millä hyvänsä. Aamulla heräsin kuudelta, VAPAAPÄIVÄNÄNI, en vain saanut enää unta kun Ville lähti töihin. Vietin sitten mukavan tunnin peittojen alla lehtiä lukien ennen kuin Nakke omassa huoneessaan heräsi ja menimme yhdessä aamupalalle.


Tänään on ollut ihan sellainen peruspäivä. Pitkä kävelylenkki, ruokakaupassa käynti. Ruoan laittoa, kahvittelua, herkuttelua. Naken kanssa tornin rakenttamista, Naken kanssa piirrettyjä, Naken kanssa keinumista. Hän nauraa rätkätti niin että vaikkei varsinaisesti kuulu mukavuusalueelleni (eikä varmaan mukana olleen Villenkään mukavuusalueelle) tönöttää marraskuun pimeydessä tihkusateessa autiolla leikkikentällä, niin kyllä se ihana naurunrätkätys vaan lämmitti.


Viime päivinä olen monta kertaa ottanut kiinni hetkestä ja ollut pakahtua onneen. Olen niin onnellinen ja kiitollinen omasta pikkuisesta perheestäni että sanat eivät riitä kuvaamaan. Onnellinen, onnellinen oon. Yhteisissä touhuissamme, rakkaimmat lähellä,kaunis kotimme,se miten Nakke on tyytyväinen ja luottavainen lapsi, se miten Villen kanssa kahdeksan yhteisen vuoden jälkeenkin nauramme yhdessä, olemme helliä. Juuri nyt kaikki on tosi hyvin.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Kotihoidontuella shoppailuja

Nyt sitä sitten ollaan kotihoidontuella ja keikkatyöläisenä. Tykkään tosi paljon lyhyistä 7-12 työpäivistäni ja töiden jälkeen ehtii vaikka mitä ja virtaa riittää. Ainut mikä harmittaa tässä järjestelyssämme on se, ettemme näe Villen kanssa juuri ollenkaan. Se tuntuu niin oudolta, kun takana on vuoron perään kummankin lomia ja ehti tottua siihen, että perheen yhteistä aikaa on paljon. Vaan eiköhän tämä kaksi kuukautta nopeasti mene.Joulunkin olemme molemmat töissä, tylsäääää.

Tänään kotihoidontukilaiseen tyyliin kävin bussilla hakemassa Myyrmäestä kengät, jotka ostin huutonetistä eilen Nakelle. Kenkien ja kymmeneurosen vaihdettua omistajaa käytiin Naken kanssa vielä Myyrmannin kauppakeskuksessa pyörimässä. Olin niin ylpeä reippaasta tyttärestäni, jolla jäi unet väliin ja joka silti jaksoi rusinalaatikon voimin olla äitin reippaana pikku kaverina tylsien ostosteni ajan ilman mitään itkuja ja kitinöitä. Sain ostettua jo osan joululahjoista, vaikka joka jouluiseen tapaan mietinkin, miten on älytöntä ostaa taas vain lisää tavaraa ja lihottaa ketjukauppojen tilejä.

Poski on vieläkin tykyttävän kipeä viisaudenhampaanpoiston jäljiltä. Haudon sitä jääpalapussilla ja kiroilen.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kotiparturointia, työmuutoksia, glögihulluutta ym. viikon juttuja

Viikkolistauksen aika! Tällä viikolla:


- Olen ollut kamalan väsynyt ja nukkunutkin joka yö pitkät unet.


- Nakke on nukkunut joka yö omassa huoneessa klo 19-07 kertaakaan heräämättä. Nukuttamiseen menee noin kaksi sekuntia, kun tuttujen iltarutiinien jälkeen laitan hänet sänkyyn ja sinne hän ilman itkuja jää. Mahtavaa!!


- Käytiin perheen kanssa kierrätyskeskuksessa ja sain 11:llä eurolla sen mitä lähdin hakemaan: Yöpöydän ja yöpöydän lampun. Olen liikuttavan onnellinen ikiomasta yöpöydästäni!


- Oltiin työkavereiden kanssa Kansallisteatterissa katsomassa Naurun paikka -ohjelman suoraa finaalilähetystä.


- Vihonviimeinen viisaudenhampaani leikattiin ja poski on vieläkin turvonnut ja tyk-tyk-tykyttävän kipeä. Haudon sitä kylmäkallella ja olen vähän huolissani.


- Oli tili tuli tili meni -päivä. Poikkeuksellisen paljon laskuja, poikkeuksellisen pieni palkka. What a match.


- Aloitin hoitovapaan ja siirryin keikkatyöntekijäksi.


- Olen juonut ihan älyttömästi vaaleaa glögiä.


- Kahden päivän työmatkafillaroinnista tuli yli 40 kilometriä!


- Leikkasin Nakelle otsatukan. Siitä tuli ihan kamala kaikessa epätasaisuudessaan, mutta on hän vain silti söpö.


- Nakke oppi vilkuttamaan ja laittamaan palikoita purkkiin. Liikkis!


- Tapasin siskoani, joka oli ollut sairaalassa umpilisäkkeen vuoksi.


- Töissä on ollut ihan tosi kivaa.


- Ostettiin Nakelle turvaistuin ja pahasti pieneksi jäänyt vauvaistuin pääsi varastoon.


- Villellä on tänään viimeinen isyysvapaapäivä. Yhhyy! Kuukausi on mennyt kamalan nopeasti ja on kiva kun hän on ollut kotona. Nyt alkaakin kiireiset pari kuukautta kun ollaan molemmat töissä ja Nakke ei vielä ole hoidossa.




Sellaista. Nyt pienenä kevyenä iltapal