Taas päiväunijuttuja. Kirjoitan itselleni muistiin ja myös selventääkseni ajatuksiani. Sekä jos Nakke saa tästä päikkärihuudattamisesta traumat niin voi sitten isona terapeutin kanssa paneutua näihin tekstinpätkiin. Terapeutti toivottavasti sanoo, että kyllä äiti sinua rakasti ja parastasi ajatteli, vaikka nyt koetkin jokaisessa kohtaamassasi torjunnassa saman ahdistavan hylkäämiskokemuksen kuin yksi-vuotiaana yksin pinnasängyssäsi itkiessä.
Tänään ja eilen unihommat ovat ottaneet kauniin askeleen eteenpäin. Hetki väsynyttä itkun kitinää ennen nukahtamista, tunti unta. Herääminen kitisemään unisen kuuloisena, käyn kippaamassa takaisin unille. Hetki itkua ja uni jatkuu. Eilen sitä riitti yhteensä kahdeksi tunniksi ja varmasti noiden hyvien unien takia meillä oli kivoin ilta naismuistiin. Nakke oli iloinen ja reipas eikä väsymyskitinöitä kuultu missään vaiheessa. Illalla olin onnellinen ja mieleni oli rauhallinen tämän unikouluopettelun suhteen,ihana varmuus että teen oikein.
Toivottavasti. Tänään taas epäilys nakertaa,ajatus hänestä itkemässä yksin on lohduton. Pitää vain luottaa että hänellä on luottamus ja ymmärrys että olen viereisessä huoneessa, mitään hätää ei ole.
Siskoni tulee kohta meille iltaamme piristämään, jee! Perjantaina mennään Naken kanssa hänen kummitätinsä luo glögeille ja lauantaina saan rakkaan ystäväni matkojen takaa meille yökylään. Sunnuntaina menemme tapaamaan yhteistä ystäväämme ja ihastelemaan hänen pikkuista vauvaansa. Niin ja olenhan mä myös viitenä päivänä töissä. Tällä viikolla en ehdi sammaloitua.
Oli tosi kiva käydä kylässä. Teki mullekin hyvää breikki tästä hullunmylly-arjesta. Toivottavasti pääsisin taas pian käymään! Varmaan ensi viikon lauantaina?
VastaaPoistaN on kyllä ihana, aina niin hyvällä tuulella.
K