Itseruoskinnan mestarin kevätfiilistelyt

Mikä merkillinen päivä! Tuntuu niin kamalan pitkältäkin, ihan kuin tähän yhteen päivään olisi ujuttautunut toinenkin kaupan päällisiksi. Varmaan tuo aurinko sen tekee. Talven pimeys on väistynyt, hurraa, hurraa, hurraa! Tämä talvi on pitkä kuin elämä, joulustakin tuntuu kuluneen jo viisimiljoonaa vuotta... 

 

Ihanaa kun on kevät ja valoa, kaikki on heti paremmin. Ja kun sanon kaikki tarkoitan mieli, jaksaminen, kiinnostuneisuus, vireys, kaikki.

Päivällä Nakke kupsahti sohvalla sylissäni suoraan otsa edellä kaiteeseen. :-( Voi sitä huutoa... No ei sitä onneksi kestänyt kun jonkun puoli minuuttia ja taisi johtua enemmän säikähdyksestä, mutta ette voi uskoa sitä itseruoskintaa jota pääni sisällä kävin, ja käyn vähän vieläkin... Kyllä järjellä ymmärrän, että vahinkohan se oli ja vaikka tietysti olisi pitänyt pitää hänestä paremmin kiinni, niin niin paljon kuin Naken kanssa olen niin ihme kun ei enemmän vahinkoja satu. Itseasiassa, tuo oli ensimmäinen, läheltäpiti tilanteita sen sijaan on viikottain. Ja järjellä ymmärrän, että eipä se tainnut kovasti sattua, kun oli niin lyhyt itku eikä sen jälkeen ole ollut mitään tavanomaisesta poikkeavaa. 

 

Mutta... Äiti minussa miettii: Voi helvetin idiootti, hullu, tuollaisella ei pitäisi olla lasta! Olisit voinut tappaa hänet! Huolimaton, piittaamaton, lapsellesi vaarallinen HULLU. Ja tuo oli vielä aika siistitty versio siitä miten oikeasti ajattelen... Pitää nyt vain yrittää kuunnella tuota järki-minää ennemminkin kuin hysteeristä äiti-minää.

 

Illalla kävin juoksulenkillä! Ihan vain sellaisella parin kilometrin (20 minuuttia kesti) mittaisella, mutta voi miten teki hyvää! Aurinko paistoi, tiet olivat sulat ja multa tuoksui, aaah kevät! Huutomerkki, huutomerkki, huutomerkki! Tosi kivaa vaihtelua tuollainen juoksupyrähdys iänikuiselle kahvakuulailulle. Aamuisin kyllä tykkään siitä kahvatreenistä, mutta vain jos Ville ei ole kotona. Vaikka tässä naimissa ollaankin niin pitää nyt edes yrittää ylläpitää/ luoda sellaista etäistä illuusiota ihan ok-viehättävästä naisesta, eikä hikisestä ja lähmäisestä kuulantyöntäjästä... 

 

Nakke kääntyi tänään ensimmäistä kertaa tarkoituksella selältä vatsalleen. En ole mitenkään hurjan innoissani, koska hän on jo pitkään kääntynyt vahingossa, joten ollaan tiedetty että kyllä se homma sujuu kun neiti vain haluaa. Yleensä Nakkea ei kiinnosta pätkääkään edes yrittää kääntyä vaan köllöttelee aikansa selällään välillä vatsoja tehden ja vinkuu sitten ylös. Äitiinsä tullut jumppatyttö... Tänään kuitenkin varmaan kevätauringon innoittamana kääntyi tosiaan kahdesti - kohtalon ivaa muuten, kun olin juuri kuvannuyt videota hänen touhuistaan ja juuri kun lopetin kuvaamisen Nakke kääntyi. Aikataulutuksen mestari tässä terve!

 

Päivällä Naken nukkuessa päikkäreitään vaunuissa pihalla siivosin ja nautin puhtaasta, hiljaisesta kodista ystävälleni sähköpostia kirjoittaen. Aurinko paistoi likaisten ikkunoiden läpi ja lukuunottamatta sitä otsakuhmu-episodia oli suloisen kepeä mieli. Kevät, tule vain, tule rakas, tule, minä olen valmis sinua varten.

Paljon juttuja

Nyt on ollut menoa ja meininkiä!

Keskiviikkona pääsin töistä jo 13:30 ja kävin syömässä yhdessä uudessa Salaattikahvila-nimisessä, noh, kahvilassa lähellämme. Innostuin paikasta kovasti, päivän keitto oli parasta maistamaani lohisoppaa ja lisänä tuli leipää ja kahvia, eikä se maksanut kuin kuusi euroa. Salaattien hinnat näkyivät olevan neljän ja kahdeksan euron välillä eli aika maltillisia nekin. Ja tuo on ihan kotimme lähellä vieläpä! Jees jees, me happy.

Kahvilan jälkeen minulla oli vielä tunti tapettavana ennen kosmetologin aikaa. Maleksin hitaasti kiireistä ja meluisaa Mannerheimintietä, tuntui kivalta kun en kuulunut siihen kiireisten ihmisten massaan. Poikkesin Pelastusarmeijan kirpparilla, olen käynyt siellä kerran aiemmin eikä mielikuva muuttunut: ylihinnoiteltu, kummia muodittomia/ tyylittömiä vaatteita, joukossa muutama helmi. Tällä kertaa se helmi oli Gantin vaaleanfarkun värinen mekko, jossa on avara kietaisutyyppinen pääntie ja polveen ulottuva helma. 

Kosmetologilla oli iiihaanaa! Koen usein vaikeaksi rentoutua esim. juuri kosmetologilla tai vaikka kampaajalla, aistin heti jos työntekijä ei ole luonteva ja tulen vaivaantuneeksi ja jäykäksi. Koen seurusten velvoitetta ja odotan vain, että pääsisin pois. Epäsosiaalinen olio on avautunut... Nyt ei kuitenkaan noitahuolia ollut vaan kosmetologi oli todella mukava, luonteva ja koko pari tuntinen kului ihanassa rentoutuksen nirvanassa. Sain tuosta myös innostusta hoitaa jatkossa ihoani paremmin kotonakin.

Torstaina oli kehityskeskustelu, mistä en voi tietenkään oikein kertoa, paitsi sen että jäi hyvä fiilis siitä kiireettömästä esimiehen kanssa juttelusta. Ja työtehtävät tulevat ehkä vähän muuttumaan, jei! Mutta siitä vielä suu supussa.

 

Ennen kehityskeskustelua ja sen jälkeistä iltavuoroa kävin myös työterveyshuollossa labrassa tämän päiväistä  kolmivuorotyötätekevän  terveystarkastusta varten. Vähän harmittelin, kun viikon ainut myöhään nukkumis - aamu meni tuossa, mutta, no, ei voi mitään. Perjantaina olinkin ihan jotenkin pökertynyt kaikista aikaisista herätyksistä ja heti töistä tultuani nukahdinkin sohvalle. Palelikin kauheasti ja tärisin siinä vilttien alla melkein koomaa muistuttavassa tilassa pari tuntia. Ville lähti kavereidensa kanssa Tallinnaan synttäreitään juhlimaan ja minä juhlin sitten harvinaista yksin kotona oloani nukkumalla...

Lauantaina nukuin pommiin ja lähdin hirveällä kiireellä ja tohinalla Turkuun. Ei ollut monesta minuutista kiinni, etten olisi myöhästynyt junasta, mutta niin vain ehdin ja perillä Turku oli yhtä viehättävä kuin aina. Pyörittiin siskoni kanssa kaupungilla, käytiin syömässä, naurettiin ja höpötettiin, mietittiin meillä on ihan ihme jutut. Mentiin siskoni luo ja aloitettiin baarilaittautuminen, juotiin viiniä, otettiin peilin kautta kuvia, kuunneltiin musiikkia. Puhuttiin vakaviakin mutta enemmän kevyitä, hassuja asioita. Naurettiin lisää. Baarissa tanssittiin, tietysti, tuntui kuin jaloissa olisi ollut vieterit, tuntui kuin musiikki olisi nostanut minua ilmaan, ja alas, ja ilmaan. Eikä se edes ollut kovin hyvää musiikkia.

Eilen sain ostettua suurimman osan joululahjoista, hyvä minä! Päivä oli kiva ja meni nopeasti ja olinkin taas kotona, Villekin oli tullut jo reissultaan, hänen kanssaan minua odotti täällä hervottoman kokoinen tuliaispehmo-koira. Ristin sen Matiksi ja Ville selitti, en mä sulle meikkejä tai vaatteita osaa ostaa niin ostin sitten tuon. Niinhän sitä sanotaan, että ensimmäisessä syvällisessä parisuhteessa eletään lapsuus uudestaan, koska oikeassa lapsuudessa menee aina jokin pieleen ja parisuhde on tilaisuus paikata se, ja tuollasta mä olinkin aina halunnu... Otin Matin jo yöksi viereen ja siinä hänen paikkansa taitaa jatkossakin olla.

Tänään kävin työterveyshoitajalla siinä tarkastuksessa. Oli kivaa jutella ja kaikki arvot olivat hyvät, jes hyvä minä, mutta silti manailin mielessäni kun taas ei saanut nukkua... Kävelin linjoja pitkin Ympyrätaloa kohti ja matkalla joku mies kannatteli vanhaa naista, yritti nostaa tämän ylös, ja kysyin tarvitsetteko apua. He tarvitsivat, nainen sanoi että oli kävellyt liian nopeasti, mies, hänellä olisi oikeastaan vähän kiire, nainen, olen virastotaloille menossa, onko teillä kiire vai voisitteko auttaa. Ei mulla oo kiire, sanoin ja lähdimme käsikynkkää, minä ja tuo vieras vanhus. Sanoin että ostakaa sieltä virastotaloilta limua tai jotain, voihan verensokerit olla alhaalla kun noin heikottaa, ja nainen sanoi "Minä en tuollaiseen usko" niin topakasti että minua alkoi naurattaa.

Nyt olen ehtinyt olla pari tuntia kotona, tehnyt kotihommia, jutellut Villen kanssa, laittanut ruokaa. Tein sellaisen vuoan johon dumppasin kaikkea jääkaapista löytynyttä: jauhelihaa, pekonia, paprikaa, porkkanaa, punasipulia, tomaattia, halloumia, vuohenmaitojuustoa, emmentalraastetta. Tuli mausteista, suolaista ja hyvää. 

Aurinko paistaa, olen onnellinen jo pelkästään siitä.

Raitisilmamyrkytys

Olen ollut kolme päivää vapaalla. Maanantaina piknik siskoni kanssa Ruttopuistossa. Naurua, siskon opintoja, vielä vähän naurua.

Tapasin Villen kaupungilla, istuimme terassilla ja söimme pizzan puoliksi, olin jotenkin valtavan riemuissani siitä, että kahden ihmisen ruoka ja juomat maksoivat vain 7,50 Helsingin keskustassa.

Kävimme katsomassa minulle yhtä huivia, johon olin jo aiemmin iskenyt silmäni, mutta se oli jo loppunut. Katsoimme Tennispalatsissa leffan Dark Shadows, Johnny Depp on siinä vampyyri ja elokuva sijoittuu ihanaan 70-lukuun, ne vaatteet, musiikki, kaikki. 

Tiistaina heräsin tosiaan aikaisin ja olin siitä salaa (enkä kai kovin salaakaan) ylpeä koko päivän. Kävin kuntosalilla ja saunoin, oi aamusauna...

Tapasin ystäväni Rikhardinkadun kirjastossa, jatkoimme Iso Roobertinkadulle yhteen thai-paikkaan syömään, söimme mahat täyteen, juttelimme, nauroimme, keskustelut olivat pitkiä ja polveilevia niin kuin ne yleensä ovat. 

Tulimme meille ja nautimme kahvit parvekkeella, kahvinkeiton onnistuttua toisella yrittämällä; ensimmäisellä heitin purut veden sekaan ja päästin pienen spontaanin perkeleen.

Jatkoimme aurinkoiseen kaupunkiin, ajoimme kolmosen ratikalla kauniin puolikkaan ympyräisen, Alppilasta ja Linnanmäen ohi Kallioon, voi Kallio keväällä!, Hakaniemi, sillan yli, Kaisaniemi, keskustaa, aina Eiraan. Kaunis, kaunis, Helsinki, taas pitkästä aikaa rakastuin tähän kaupunkiin, muistin miten hullun rakastuneen hupakon lailla rakastin silloin kun tämä tuntui vielä vieraalta ja kauniilta.

Vessareissu Cafe Caruselliin, nauroimme, tännehän voisi ihan tulla vaikka syömäänkin joskus.

Kevään ensimmäiset jäätelöpallot, ne olivat valtavat ja sulivat käsiin. Maistuivat niin hyviltä - noh, kesän, ensimmäisiltä. Istuimme kalliolla ja puhuimme ja puhuimme ja puhuimme ja sitten tulimme taas meille; tein meille ruokaa ja söimme ja väsähdimme, ja se oli sellainen päivä se. Kiva päivä.

Tänään heräsin jo 04:45, ystäväni lähti lomamatkalle ulkomailla ja saatoin hänet bussiin, eikä sitten enää kotona väsyttänyt. Kävin salilla ja söin toisen aamupalan ja nukuin, soitin mummolle, menin kallioille lehtipinon kanssa. Meri kimmelsi kauniisti ja kaikki oli niin sinistä ja vihreää ja kaunista, ja minä poltin itseni pahasti. Ette voi kuvitella sitä itseinhoa mitä nyt tunnen - että pitikin taas, miksen ikinä opi...

Kotona tein ruoan, oikein sisäfilettä ja sitten kasviksia. Itketin ensin pannulla kesäkurpitsaa, sitten lisäsin voita, porkkanaa, halloumjuustoa ja paprikaa, ruskistelin ja valutin nesteet pois, suljin lihan seuralaiseksi uuniin. Oli hyvää ruokaa ja tämä on ollut kiva päivä nämä vapaat ovat olleet kivat vapaat, ja minulla on sellainen olo kuin olisin maailman onnellisen onneton. Itkettäisi, muttei ole syytä, kaikki on hyvin ja sekö se sitten onkin.

Turistina kotikaupungissa

Vapaapäivät on luksusta! 

Minulla olisi ollut tänään aika tatuoitavaksi, mutta heräsin kymmeneltä tatuoijan soittoon, ettähän joutuukin siirtämään aikani toiseen päivään. Olin kärttyinen, sekava ja möreä-ääninen puhelimessa... Saatiin onneksi molemmille sopiva uusi aika järjestettyä, pienen sähläyksen jälkeen.

Siirryin sohvalle katsomaan telkkaria ja nuokkumaan, kunnes sain sen verran puhtia, että jaksoin lontustaa kahvinkeittoon ja muihin aamutoimiin. Kroppa on ihan jumissa eilisen kuntosalin jälkeen, varsinkin vatsalihakset, en ole tehnyt niitä varmaan vuoteen, koska

1. Mietin onko se kuntosalin vatsalaite kovinkaan tehokas, kun siinä tehdessä ei tunnu muussa kuin alaselässä, kun sellainen pehmuste painaa sitä ikävästi.

2. Vatsalihaksia on tylsä tehdä.

Mutta oli tehokasta siis.

Puolenpäivän jälkeen lähdin asioille. Kävin pankissa hoitamassa yhden jutun ja jatkoin kuljeskeluani. Oli ihanan turisti-olo, otin oikein valokuviakin - ja jouduin kysymään vastaantulijalta neuvoa, kun olin vähän lost... Poikkesin Uffiin ja ostin Hugo Bossin paidan,se on kerrankin sopiva kauluspaita joka ei kinnaa rinnoista eikä hartioista. Luulen että se on miesten, mutta luulen myös että tulee näyttämään kivalta korkeavyötäröisen hameen kaverina. 

Istuin puistossa ja luin naistenlehdestä juttua Sofi Oksasesta. Rakastan, rakastan sitä naista! Jos jaettaisiin intohimoisimman fanin palkinto, olisin aika hyvillä sijoilla. Toivon aina kaupungilla törmääväni sattumalta Oksaseen, mutta tiedän myös että jos niin kävisi piiloutuisin lähimmän nurkan taakse ja saisin siellä kaikessa hiljaisuudessa sydänkohtauksen.

Aurinko lämmitti varpaita, samoja joita tuuli kohta jäädytti, ja jatkoin kävelyä. Joku mies  v i s l a s i  perääni, ja mietin tottakai onko hän sokea, mutta olin kyllä myös iloinen. Aamulla pukeuduin mekkoon ja sain hiukset hyvin, ja sitten pudotin jogurttia mekkoni etumukseen. Pankissa olin ystävällinen ja rento ja sitten kirjoitin itselleni muistutuksen lomakkeeseen, joka pitikin palauttaa pankkiin. Joten oli kivaa huomata, että vaikka olen kamala sählääjä-nainen ansaitsen silti pienen vislun kylillä...

Kävin kaupassa ja tulin suurperheen viikonloppuostosten, eli minun ja Villen perusmätön, kanssa kotiin. Kuorin perunaa ja porkkanaa, pilkoin purjoa ja valkosipulia, heitin kattilaan kiehumaan. Menin parvekkeelle jossa aurinko lämmitti niin, soitin ystävälleni. Juteltiin niin kauan että kasvikset olivat menneet muusiksi ja sovittiin että jatketaan juttua sunnuntaina; menen hänen luokseen kylään.

Kohta kiskon trikoot kainaloihin asti ja hilipasen lenkille. Sitä ennen pari kuvaa tämän päivän kuljeskeluiltani.

 

 Uusi takkini, jos siitä nyt saa tuossa mitään tolkkua.

 Tällainen herrashenkilö tuli eteiseen vastaan, kuten aina. Katsomaan että mitä se muikkeli taas sieltä kaupasta raahaa...

 Sokka irti!, eli Sukka irti! Eli ballerinakeli :-D

 Kotiin on aina ihana tulla. Mun mielestä meillä on kodikas ja kiva sisustus,

 mutta voin tietysti olla vähän jäävi sanomaan... :-)

 Näkymä parvekkeelta. Vihertää!

 Nyrpeäilmeinen muikkeli esittelee päivänasunsa.

Meiän parveke on murhekryynini. Haluaisin että tämä olisi viihtyisä "kolmas huone", mutta todellisuudessa tämä on epäviihtyisä, tappavan kuuma, sottainen homeisten mattojen ja rikkonaisten ruukkujen kehto...

Kevättalven fiiliksiä

Lauantai-ilta. Kävin suihkussa, tuoksun hyvältä, pyyhe on turbaanina päässä. Juon punaviiniä, kahden kulauksen jälkeen jo väsyttää. Ihailen tulppaaneja, pinkkejä, ostin ne tänään kevään kunniaksi. Olen riemuissani valoisista illoista ja lämpimistä, aurinkoisista päivistä, asvaltista lumen seassa. 

Vapaapäivinäni olin rakkaan ystäväni luona Tampereella, käveltiin kaupunkia ristiin rastiin ja lämmintä oli kahdeksan astetta. Se tuntui melkein kesältä, ja siitä innostuneena kai ostaa paukautin viidet kesäkengät. "Ostaa paukautin" myös korkeavyötäröisiä hameita ja mekon, korun jossa on vaaleanpunaisesti pleksistä leikattu keiju. Olen nyt käyttänyt onnellisena hameita ja ihmetellyt miksen ole keksinyt moista "sihteerikkö-lookia" aiemmin. Ei haittaa että maha on iso, kun korkean vyötärön kanssa se kurvistuukin vyötäröksi. 

Tänään kävin kesken työpäivän Kiasmassa, siellä oli näyttely Thank you for the music. Tykkäsin, vaikken työkeikkaluonteisuuden vuoksi ihan täysin voinutkaan keskittyä. Töiden jälkeen ostin tulppaanien lisäksi kissoille harjan. Kotiin tultuani sulkeuduin niiden kanssa yksi kerrallaan vessaan. Jännitti kamalasti olla Winstonin kanssa yksin pienessä suljetussa tilassa, mutta se raapaisikin vain kerran ja muun ajan nautti niin että koko huussi tärisi kehräyksen voimasta. Kirppu meni jonkinlaiseen ekstaattista hurmiota muistuttavaan transsiin ja meni hassuun asentoon makaamaan, hangaten autuaana päätään lattiaan. Karvaa irtosi nyrkeittäin ja olisi irronnut niin kauan kun vain olisin jaksanut harjata. 

Maanantaina minulla alkoi töissä kamalasti särkeä päätä. Otin särkylääkkeen ja puoli kuppia vahvaa mustaa kahvia ja kotimatkalla melkein oksensin, päätä särki niin että humisi. Silmissä siritti. Kotona otin toisen särkylääkkeen ja nukahdin ja se oli sen päänsäryn tarina, se. Tiistaina ihmettelin korvasärkyä, joka tuntuu olevan pikemminkin korvan ulkoisissa osissa kuin hermossa. Tänään on koskenut jo melko lailla, mutta pelkään että minulla on vaikka joku inhottava finni korvassa eikä mitään oikeaa vaivaa enkä suin surminkaan viitsisi mennä lääkäriin. Pitää katsella tilanteen kehittymistä.

Nyt levitän pyykit, otan jotain syömistä ja käperryn sohvalle viltin alle rakkaan, rakkaan Ally McBealini kanssa. Kohta on kolmos-boksikin katsottu. Näin kuluvat päivät ja tätä on elämä, totesi hän kaiken kattavasti ja painoi julkaise -.