Nyt on ollut menoa ja meininkiä!
Keskiviikkona pääsin töistä jo 13:30 ja kävin syömässä yhdessä uudessa Salaattikahvila-nimisessä, noh, kahvilassa lähellämme. Innostuin paikasta kovasti, päivän keitto oli parasta maistamaani lohisoppaa ja lisänä tuli leipää ja kahvia, eikä se maksanut kuin kuusi euroa. Salaattien hinnat näkyivät olevan neljän ja kahdeksan euron välillä eli aika maltillisia nekin. Ja tuo on ihan kotimme lähellä vieläpä! Jees jees, me happy.
Kahvilan jälkeen minulla oli vielä tunti tapettavana ennen kosmetologin aikaa. Maleksin hitaasti kiireistä ja meluisaa Mannerheimintietä, tuntui kivalta kun en kuulunut siihen kiireisten ihmisten massaan. Poikkesin Pelastusarmeijan kirpparilla, olen käynyt siellä kerran aiemmin eikä mielikuva muuttunut: ylihinnoiteltu, kummia muodittomia/ tyylittömiä vaatteita, joukossa muutama helmi. Tällä kertaa se helmi oli Gantin vaaleanfarkun värinen mekko, jossa on avara kietaisutyyppinen pääntie ja polveen ulottuva helma.
Kosmetologilla oli iiihaanaa! Koen usein vaikeaksi rentoutua esim. juuri kosmetologilla tai vaikka kampaajalla, aistin heti jos työntekijä ei ole luonteva ja tulen vaivaantuneeksi ja jäykäksi. Koen seurusten velvoitetta ja odotan vain, että pääsisin pois. Epäsosiaalinen olio on avautunut... Nyt ei kuitenkaan noitahuolia ollut vaan kosmetologi oli todella mukava, luonteva ja koko pari tuntinen kului ihanassa rentoutuksen nirvanassa. Sain tuosta myös innostusta hoitaa jatkossa ihoani paremmin kotonakin.
Torstaina oli kehityskeskustelu, mistä en voi tietenkään oikein kertoa, paitsi sen että jäi hyvä fiilis siitä kiireettömästä esimiehen kanssa juttelusta. Ja työtehtävät tulevat ehkä vähän muuttumaan, jei! Mutta siitä vielä suu supussa.
Ennen kehityskeskustelua ja sen jälkeistä iltavuoroa kävin myös työterveyshuollossa labrassa tämän päiväistä kolmivuorotyötätekevän terveystarkastusta varten. Vähän harmittelin, kun viikon ainut myöhään nukkumis - aamu meni tuossa, mutta, no, ei voi mitään. Perjantaina olinkin ihan jotenkin pökertynyt kaikista aikaisista herätyksistä ja heti töistä tultuani nukahdinkin sohvalle. Palelikin kauheasti ja tärisin siinä vilttien alla melkein koomaa muistuttavassa tilassa pari tuntia. Ville lähti kavereidensa kanssa Tallinnaan synttäreitään juhlimaan ja minä juhlin sitten harvinaista yksin kotona oloani nukkumalla...
Lauantaina nukuin pommiin ja lähdin hirveällä kiireellä ja tohinalla Turkuun. Ei ollut monesta minuutista kiinni, etten olisi myöhästynyt junasta, mutta niin vain ehdin ja perillä Turku oli yhtä viehättävä kuin aina. Pyörittiin siskoni kanssa kaupungilla, käytiin syömässä, naurettiin ja höpötettiin, mietittiin meillä on ihan ihme jutut. Mentiin siskoni luo ja aloitettiin baarilaittautuminen, juotiin viiniä, otettiin peilin kautta kuvia, kuunneltiin musiikkia. Puhuttiin vakaviakin mutta enemmän kevyitä, hassuja asioita. Naurettiin lisää. Baarissa tanssittiin, tietysti, tuntui kuin jaloissa olisi ollut vieterit, tuntui kuin musiikki olisi nostanut minua ilmaan, ja alas, ja ilmaan. Eikä se edes ollut kovin hyvää musiikkia.
Eilen sain ostettua suurimman osan joululahjoista, hyvä minä! Päivä oli kiva ja meni nopeasti ja olinkin taas kotona, Villekin oli tullut jo reissultaan, hänen kanssaan minua odotti täällä hervottoman kokoinen tuliaispehmo-koira. Ristin sen Matiksi ja Ville selitti, en mä sulle meikkejä tai vaatteita osaa ostaa niin ostin sitten tuon. Niinhän sitä sanotaan, että ensimmäisessä syvällisessä parisuhteessa eletään lapsuus uudestaan, koska oikeassa lapsuudessa menee aina jokin pieleen ja parisuhde on tilaisuus paikata se, ja tuollasta mä olinkin aina halunnu... Otin Matin jo yöksi viereen ja siinä hänen paikkansa taitaa jatkossakin olla.
Tänään kävin työterveyshoitajalla siinä tarkastuksessa. Oli kivaa jutella ja kaikki arvot olivat hyvät, jes hyvä minä, mutta silti manailin mielessäni kun taas ei saanut nukkua... Kävelin linjoja pitkin Ympyrätaloa kohti ja matkalla joku mies kannatteli vanhaa naista, yritti nostaa tämän ylös, ja kysyin tarvitsetteko apua. He tarvitsivat, nainen sanoi että oli kävellyt liian nopeasti, mies, hänellä olisi oikeastaan vähän kiire, nainen, olen virastotaloille menossa, onko teillä kiire vai voisitteko auttaa. Ei mulla oo kiire, sanoin ja lähdimme käsikynkkää, minä ja tuo vieras vanhus. Sanoin että ostakaa sieltä virastotaloilta limua tai jotain, voihan verensokerit olla alhaalla kun noin heikottaa, ja nainen sanoi "Minä en tuollaiseen usko" niin topakasti että minua alkoi naurattaa.
Nyt olen ehtinyt olla pari tuntia kotona, tehnyt kotihommia, jutellut Villen kanssa, laittanut ruokaa. Tein sellaisen vuoan johon dumppasin kaikkea jääkaapista löytynyttä: jauhelihaa, pekonia, paprikaa, porkkanaa, punasipulia, tomaattia, halloumia, vuohenmaitojuustoa, emmentalraastetta. Tuli mausteista, suolaista ja hyvää.
Aurinko paistaa, olen onnellinen jo pelkästään siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?