Löysin eilen kämmenselästäni kuopan. Toisessa kädessä ei ole sellaista. Ilahduin, miten hyvin tunnen kroppani. Tuokin kuoppa on uusi, mikä lie.
Aamu oli kaunis ja aurinkoinen lähtiessäni töistä. Ja tuota kaunista ja aurinkoista miettiessäni tajusin, miten ihminen on sopeutuvainen: vielä neljä kuukautta sitten kaunis ja aurinkoinen tarkoitti kahtakymmentäviittä lämpöastetta, vehreää vihreyttä ja luonnon täyteläisyyttä, nyt paljaita mustia puita ja kylmää hohkavia katuja.
Aamulla saimme viettää mukavan juorutuokion ystäväni ja työkaverini kanssa, ennen kuin muu väki saapui paikalle. Kahvi porisi taustalla, ruusut maljakossa, rakkaan ystävän seura; töissäkin voi olla aika kotoisaa.
Kohta vielä yhdeksi yöksi valvomaan. Ei ollut mitään asiaa kun tulin tätä kirjoittamaan, mutta haittaakse?
Vastaus: ei haittaa (: Just ihana postaus, semmonen jutusteleva (?). Joo tosi jännä toi sää-juttu, vaikka aurinko paistaa samalla tavalla kuin kesällä niin on silti tyyliin kakskyt astetta kylmempää, outoo =D Can't wait että "saan sut tänne" (?!) :)
VastaaPoista-Zazu
Kivaa että tykkäsit!! :)
VastaaPoista