Koen työn ja vapaan erottamisen hankalaksi. Töitäni ei onneksi voi tuoda kotiin, mutta kyllä ne työpäivien jutut ajatuksissa pyörivät. Takana on melkein kolme viikkoa töitä vain yhden päivän vapailla. Tavallaanhan se töiden liikapaiskominen on helppoa elämää: aikaa ja energiaa ei jää miettiä muuta. On selvät sävelet mitä pitää tehdä eikä tarvitse edes kaupassa käydä, kun kotona ei ehdi olla. Samalla se on kuitenkin aika henkisesti köyhää elämää... Nyt oli kolme päivää vapaata ja ne tekivät hyvää, vaikka olinkin vähän pallo hukassa että mitä tällä kaikella ajalla oikein tekisi. Eilen aloin jo saada elämäni juonesta kiinni, sen elämän siis jossa minä esitän pääosaa ja miljöönä on koti ja kaupunki, ei työ... Eilen oli siis oikein kiva päivä. Luin paljon, taas, ja sitten hörpin miljoona kuppia glögiä ja pienessä pöhnässä tein joulukortit. Tänään olen hoidellut yhtä asiaa puhelimitse ja käynyt juoksemassa. Syke oli melkein koko lenkin 177 pinnassa. :-D Syytän kovaa ja kylmää merituulta, jota vasten sain puskea... Päiväkirjaakin ehdin kirjoittaa, Leonard Cohenia taas kuunnella, Take this waltz, take this waltz... Kohta sitten sinne paikkaan nimeltä työ.
Muista levätä ja nollata välillä pää.
VastaaPoistaTotta puhuen, ei niistä työajatuksta vapaa-ajalla välttämättä pääse eroon, mutta niiden kanssa voi yrittää tehdä välirauhan. Telkkari ja kirjat auttavat usein unohtamaan oman elon.
Yritän muistaa. Tai muistankin, mutta välillä on liikaa töitä ja pää ei vain suostu ohjelmoitumaan muihin ajatuksiin. Ja totta, tuskin niitä työjuttuja kokonaan pystyy ajamaan mielestä vapaa-ajalla, tai tarvitseekaan, onhan se työ kuitenkin yks osa elämää.
VastaaPoista