Kauan katsoin sinua syvälle silmiin, kauan katsoin, katsoin ja ajattelin.

28.11.2012 Keskiviikko, häiden aattona

Rakas päiväkirja!

Hui mikä jännitys! Vatsa on täynnä perhosia, sydän hakkaa niin että se varmaan näkyy puseron läpi. Olen eilisen ja tämän päivän aikana sanonut sata kertaa, "Mä menen naimisiin". Joka kerta sen sanominen jännittää, koko ajan vähemmän kylläkin, paitsi äsken kun kerroin äitille ja isälle, huh. Yritin hetkeksi asettua heidän saappaisiinsa, esikoistytär menee naimisiin, miltähän se mahtaa tuntua, mutta hetki meni ohi, en jaksa keskittyä kuin itseeni. Se on kai häidensä kynnyksellä seisovan morsianpolon oikeus.

Olen ollut innoissani ja onnellinen, häistä kertominen tekee ne todemmaksi. Yritän imeä näitä tunnelmia itseeni, muistoksi, näitä tunnelmia kun aika menee samanaikaisesti hitaasti ja nopeasti, kun ihmiset hymyilevät lämpimästi ja onnittelevat, kun olen tämän syksyn aikana käynyt läpi tunteiden koko tarjonnan epäilystä ja ahdistuksesta onneen ja mielenrauhaan ja siitä poskia kuumottavaan jännitykseen, ja voin vain olla ja todeta sydämessäni, rakastan, rakastan, rakastan.

Menen tänään naimisiin! Hääkuvaus, maistraatti, ravintola. Jännitys, lupautuminen, ikuisuus, perinteet, nuori morsian, rouva. Tänään minusta tulee vaimo. Saa onnitella!