Puuman pohdinnat

Tänään töistä tultuani siivosin, vihdoin. Kaksi viikkoa siivoamattomuutta meidän mökissä on kyllä turhan pitkä aika... Pölypallot pyörivät lattioilla, olkkarin lasipöytä on lähmäinen, lattia tahmea ja samea, pölyä, pölyä, pölyä... 

 

Nyt on taas kaunista ja siistiä, kynttilät palavat, paikat kiiltävät, tuoksuu puhtaalle.

Kävin eilen ennen töihin menoa ostamassa erään läksiäislahjan työporukkamme puolesta. Välillä ajattelen vittuuntuneena, että olen joku hemmetin puuhapirkko ja kannan vastuuta joka hemmetin asiasta. Välillä olen iloinen ja ylpeä että näin on ja välillä, onneksi, muistan olla iloinen ja ylpeä siitä, että on kiva työyhteisö ahkerine ja hyvine työntekijöineen ja että ihan oikeasti kaikki enemmän tai vähemmän otamme vastuuta.

Lahjan ostettuani pyörähdin parissa kaupassa. Toisesta ostin jouluiset tuikkukupit, vaaleanpunaisen pöytäkynttilän ja pikkuiset valot. Tungin ne äsken toiseen uusista tuikkukupeista ja hyvältä näyttää. Kupin viereen laitoin tontun vähän joulua tuomaan, mutta huomasinpa nyt että kissat ovatkin pyyhkäisseet sen lattialle... Hitto mitään joulua tänne, tuumivat he, töissähän te olette molemmat kuitenkin. ... Ja kops, nyt Kirppu pudotti tontun uudestaan. Äläää pudota sitä, huusin niin marisevalla äänellä että purskahdin ääneen nauramaan, ja Kirppu luikki korvat luimussa ruokakupille.

Mutta, niin, kaupoille takaisin. Kävin myös hetken mielijohteesta ajantappomielessä yhdessä vaatekaupassa ja kotiutin sieltä kolme vaatekappaletta: mustat leggingsit joissa on yltympäriinsä pieniä kultaisia paljetteja (!), vaaleanpunaisen löyhäneuloksisen lörttöneuleen ja LEOPARDILEGGINGSIT. Myyjä ylipuhui minut ostamaan ne ja ostin, ja nyt olen koko päivän ollut ihan epävarmana uudet leggingsini jalassa. Tykkään niistä, ne näyttävät kivoilta mustan pitkän neuleen ja jykevien nahkasaappaiden kanssa. Jalat näyttävät vahvoilta ja jänteviltä ja tunnen olevani kuin puumalady kuningatarpantteri, vahva, viileä ja voittamaton. Aika hyvä fiilis siis yksillä pöksyillä. Samalla olen kuitenkin ulkona kävellessäni varma, että ihmiset nauravat minulle, katsovat pitkään, ja kohta joku vielä huutaa, hei puuma, miks lähit kalsarit jalassa ulos?. En tiedä mistä tämä epävarmuus kumpuaa, tai tiedän, mutta pitäisi osata lopettaa se. Siihen asti taidan kulkea näissä housuissa ja hokea mantrana vahva, viileä, voittamaton, vahva, viileä, voittamaton, vahva, viileä, voittamaton, vahva, viileä, voittamaton, vahva viileä voittamaton, vahva viileä voittamaton vahva viileä voittamaton vahvaviileävoittamaton vahvaviileävoittamatonvahvaviileävoitt-.