perjantai 23. toukokuuta 2014

Kesähehkutusta, hammasvaivoja

Huh huh mitkä ihanat kesäsäät! Ollaan oltu tyttöseni kanssa päivät pääskytysten ulkona ja toisin kuin ankeina ja nuhjuisina talvikuukausina, kun kello saattoi olla vaikka kaksi ja olin jo siivonnut talon lattiasta kattoon, käynyt lenkillä ja olin ihan että mitä helvettiä tässä tekisi, aikaa on vaikka lampaiden syödä ja minä olen maailman suurin turhake kun nujuan vain kotona ja koko muu maailma menee ohi varmasti ja tehokkaasti kuin juna, ja minä olen iäksi, iäksi, jäänyt siitä kyydistä, niin, siis, toisin kuin tuolloin olen nyt joka ilta kauhistunut miten kello on jo niin paljon, että pitää kiireesti mennä sisälle Naken pesuille ja puuroille. 

Eilen istuin penkillä Vantaanjoen varrella ja annoin ajatusten tulla ja mennä. Hyviä, kepeitä ajatuksia, hyvä, kepeä mieli. Nakke nukkui rattaissaan niskat nurin niin kurjan näköisessä asennossa, että itse en olisi tuollaisten tirsojen jälkeen saanut varmaan koskaan päätä oikaistua. Tänään pidettiin piknikiä takapihalla johon ilta-aurinko suloisesti paistoi. Eilen poltin niskan ja käsivarret takaa, tänään rinnan ja käsivarret edestä. Balanssi, nääs.

Tänä aamuna olin jo kahdeksalta puhelimessa hammashoitolan kanssa. Sain ajan kahden tunnin päähän ja könysin alakertaan pitämään palaveria Naken aamupalasta vastaavan Villen kanssa. Päätettiin, että lähdetään koko porukka sinne hammaslääkäriin, koska sinne on  meiltä ruuhkineen ja parkkipaikan etsimiseen melkein tunnin matka ja koska Villellä alkoi kello 12 työt tuntui että säästetään vähän aikaa noin, työpaikka kun on matkan varrella. Hyvä kun nuokuin siinä keittiön ovensuussa tukka pystyssä, hammastahnaa poskessa, silmät unesta turvonneina ja t-paita ja pikkuhousut ylläni niin Ville kysyi olenko jo valmis. :-D Näin kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen on näköjään melkoisen yhdentekevää miltä sitä näyttää... Jos laittautuisin miehisen katseen iloksi niin nyt viimeistään olisi syytä lopettaa.

Hammaslääkärille pääsyä piti odottaa puolitoista tuntia mutta sitten hommat hoituivatkin nopeasti ja kivuttomasti. Hammaslääkäri ja -hoitaja olivat huippukivoja ja ystävällisiä - harmi että on niin monta kertaa saanut kokea olevansa yhteiskunnan alhaisin roska kunnallista terveydenhuoltoa käyttäessään, että ystävällinen, mutkaton kohtaaminen jaksaa aina yllättää... Varsinainen vaivani oli jo viime syksystä asti ajoittain vaivannut viisaudenhammas, joka kalvoi poskea ja nyt lopulta meni sellaiseksi että syöminen, nieleminen ja puhuminenkin sattui. Hammas poistettiin ja lisäksi lääkäri huomasi röntgenkuvasta, miten alaviisureideni taakse kertyy mätää, ja että olenko huomannut välillä pahaa makua suussa. Todellakin olen ja valittelin joskus Villellekin, miten välillä tulee kesken päivän hirveä halu putsata hammasvälit ja purskutella suuvettä (No, mielihalunsa kullakin, totesi Ville siihen lakonisesti). Luulin että nykyinen kasvispainotteinen ruokavalio saa suun maistumaan pahalta vaan nytpä olen viisaampi. Sain lähetteen syksyksi viisaudenhampaiden poistoleikkaukseen.

Pirtinpöydän maalausprojekti seisoo, kun maali loppui. Ynnä muita koottuja selityksiä. ;-) Naapuri vitsaili (/vinoili) kalusteiden peittämää pihaamme katsellessaaan, että ajattelit sitten miehes yllättää. Hän myös vinkkasi, että Etolasta saa kivoja ja edullisia vahakangasliinoja... Kiitos vaan, vitsinikkari. Ajattelin ehdottaa Villelle homman loppuun viemistä. Tai sitten pitää oikeasti harkita sitä vahakangasliinaa. Minä jo kyllästyin koko projektiin.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Onnellisia päiviä, ohikiitäviä, niin kauniita että itkettää

Olen niin väsynyt että melkein päässä surisee, mutta pikaiset kuulumiset nyt kuitenkin niin ei vallan venähdä tämä kirjoitustauko. Eilisen pohjustuksen myötä luvassa onnellisia päiviä, onnellista arkea, onnellinen perhe. ;-)

Viikonloppu oli mahtava! Sain perjantaina luoksemme yökylään ystäväni, hänet jolle olin kaasona helmikuussa. Tavattiin illalla kaupungilla - ensimmäinen kerta kun jätin Naken iltapuuron ja nukutuksen Villelle. Oli samanaikaisesti haikea ja ihanan vapaa fiilis. Minne imetys on jäänyt, minne puolillepäivin nukutut aamut kuukauden ikäinen kolmekiloinen nyytti kainalossa, minne ensimmäinen hymy ja nauru, minne minun pikkuinen vauvani - minne meidän kahden läkähdyttävän tukahduttavan tiivis symbioosimme, joka sai minut hakkaamaan päätä seinään ja miltei kuristumaan kotiin mutta joka nyt tuntuu jollain katkerankauniilla tavalla ihanalta, kuin edellisöinen uni joka koko ajan hapartuu kauemmaksi.

Käytiin Hard Rock Cafe Helsingissä syömässä ja jatkettiin vielä siitä Baker'siin olusille ja viineille. Ja jos kotoa lähtiessäni olinkin tuntenut erinäisiä haikeuden ja ikävän tunteita, oli tuossa ekstemporee toteutetussa "yksillä" olossa päällimmäisenä tunteena vapauden riemu. Ihan oikeasti en olisi siinä pikkupikkuvauva-symbioosissa uskonut, että ikinä saan kokea tuollaista ja nyt sitten jo koin. Oli ihanaa jutella töistä ja ihmissuhteista, perheistä ja lastenkasvatuksesta, itsetunnosta ja epävarmuudesta, jutella kaikesta tutun, rakkaan, luotettavan ihmisen kanssa. Olin suloisesti hiprakassa ja kun yhden maissa kuukahdin sänkyyn uni tuli heti.

Toisin kuin voisi luulla, en ollut aamulla väsynyt kiekukaulan toimittaessa aamuherätyksensä seitsemän maissa, vaan edellisillan tuulettuminen oli ladannut akut tehokkaasti. Lähdettiin Naken nukahdettua Vantaalle vanhinkotavarakeskukseen ja pari tuntia vierähtikin reissuun kauniista kesäpäivästä nauttien ja hyviä löytöjä tehden. Kotona pidettiin pieni ruoka- ja levähdystauko ja taas sitä mentiin, tällä kertaa Hyvinkäälle yhteisen ystävämme luokse. Siellä vierähtikin iltaan asti kuulumisia vaihtaen ja ystävämme kolme-vuotiaan touhuja ihastellen. Nakke-murunen torkkui sylissäni ja oli täydellisen ihana kultakimpale, t. höperö äiti.

Illalla tuo kultakimpale ei meinannut millään nukahtaa. Hillui vain sängyssään kuin pikkuinen apina seilaten sängyn laidalta toiselle kuin mikäkin aallokossa kieppuva villi ja vapaa pikku paatti. Lopulta otin hänet takaisin alakertaan ja hän venkoili sylissäni melkein pari tuntia välillä kikatellen, välillä muuten vain läheisyydestä nautiskellen. Muru, hän on muru! Teki oman henkilökohtaisen valvomisenkkansakin, aina kello 21 asti... Hänen vihdoin simahdettuaan vietettiin ystäväni kanssa iltaa viinin ja herkkujen parissa ja Villekin saapui pian töistä liittyen joukkoon iloiseen.

Sunnuntaina piti pitkästä aikaa herätä kelloon, että ehdin aamuvuoroon töihin. Kyllä oli taas kiva käydä! Kivempi vielä kuin viimeksi, kun ei ollut niin tolkuton hoppu eikä raivoavia työkavereita... Mieltä lämmitti miten porukat jotenkin ilahtuivat minut nähdessään, yksi oikein halasi. On ne vaan kivoja naisia. Töiden jälkeen suoritettiin Villen kanssa miltei kirjaimellisesti läpsystä vaihto, ja siitä melkein samantien lähdettiin Naken kanssa kauppaan. Oli tarkoitus ihan vain pikaisesti käydä lähikaupassa ja tulla sitten pyykkivuorolle takaisin, mutta ihana kesäpäivä vei mennessään ja käveltiinkin kaikessa rauhassa kauempaan kauppaan, ostettiin ostosten lisäksi vähän evästä ja kuljettiin vielä pidempää reittiä eväitä mussuttaen.

Eilen, voi ihanuutta, kesäinen sää sen kun jatkui! Aaaah, kesä! Rakastan, rakastan, rakastan. Villen lähdettyä töihin iltavuoroon pakkasin taas Naken rattaisiin ja lähdettiin useaksi tunniksi ulos. Kierreltiin puistoja, ostettiin evästä, pidettiin piknikkiä seurakunnan pihalla nurmikolla. Syötiin ihania tuoreita hedelmiä ja oltiin illalla auringon punertamia, lähmäisiä, multaisia, ruohotahraisia, väsyneitä, onnellisia. Pikkuvauva-aika-kaihostani huolimatta - aivan mahtavaa kun Nakke kasvaa! Hänestä alkaa kuoriutua esiin oma hurmaava persoonansa, hän on hassu, kujeileva, läheisyydenkipeä tähtisilmä ja minä rakastan häntä aivan kauheasti.

Tänään jatkoin eilen aloittamaani projektia: pirtinpöytä-kalustomme maalaamista. Nyt on ensimmäinen penkki hiottu kahdella eri karkeusasteisella hiomapaperilla, pohjamaalattu ja vielä sudittu ensimmäinen kerros päällysmaalia. Huomenna saa laittaa toisen kerroksen ja sitten ei kun toisen penkin ja, ugh, pöydän kimppuun. Sanoin Villelle, etten tajua miten ihmiset jaksavat remontoida tai, herranen aika, rakentaa kokonaisia taloja ja siinä ohella mahdollisesti vielä käydä töissä, hoitaa lapset ja kirjoittaa väitöskirjan, ja minä olen ihan poikki jo yhdestä penkistä. Liikaa happea varmaan näin äkkiseltään. Tänäänkin ollaan oltu Nakkeseni kanssa varmaan joku kuusi tuntia pihalla.

Huomenna piti lähteä perheen kanssa Suomenlinnaan, olin odottanut sitä jotenkin ihan kauheasti, mutta valitettavasti se peruuntui kun Villellä onkin huomenna autokoulun arvioiva ajo. Harmittaa jotenkin ihan kauheasti, vaikka hyvähän se ajo on tietysti saada alta pois. Ja voidaanpa sitten tehdä tuota kalusteprojektia ihan urakalla. Lohdutteli pettynyt nainen itseään.

Näitä ihania, kuumia, onnellisia päiviä on leimannut monellakin tapaa niiden hetkellisyys, joka saa ne tuntumaan monin verroin kauniimmilta. Hetkellisyys aurinkoisen sään johdosta (Suomen suvi on lyhyt!), vapaiden kuljeskelulle omistettujen päivien johdosta (tämä on viimeinen vanhempainvapaaviikkoni kotona Helsingissä!) ja tietysti hetkellisyys joka on aina läsnä suhteessa tyttäreeni, joka kasvaa, koko ajan kasvaa, opettelee konttausasentoa ja on maailman onnellisin kun herätessä huomaa, että molemmat vanhemmat on kotona, siinä niin, vieressä. Koko ajan kasvaa meistä poispäin (ja niin sen kuuluu mennä), mutta on vielä siinä.

Noh jopas olikin pikaiset kuulumiset... Olen tässä kirjoittelun ohella herkutellut graavilohileivillä, katsonut Sooloilua-leffaa ja jutellut Villen kanssa. Nyt kuitenkin uni kutsuu niin painokkaasti etten saata häntä enää vastustaa joten mentävä mun on. Hyvää yötä! Kauniita unia. <3

maanantai 19. toukokuuta 2014

Onnellinen perhe ja täydellinen arki

Luin jostain blogista bloginpitäjän väheksyvän kommentin blogeista, joissa esiintyy aina ja aina "onnellinen perhe" ja "täydellinen arki". Että kuka sellaista jaksaa lukea. Onnellinen perhe + täydellinen arki = meikän blogi. Tarkoittaen sitä, että vaikka välillä tekisi mieli kirkua oma mies hemmettiin ja arki säpäleiksi, en juurikaan kirjoita niistä hetkistä tänne. Syystä että ne ovat nimenomaan hetkiä, enkä näe kovin järkevänä sitä, että oikein asiakseen tulee kirjoittamaan ylös valituksen sanoja. Varmaan jotakuta voi auttaa se kun pääsee oikein vuodattamaan blogiinsa ja sen tietysti suon, vaikken itse jaksakaan kovin negatiivisia blogeja lukea. Mua tsemppaa enemmän keskittyä positiivisiin asioihin ja ne ovat myös niitä, jotka haluan jälkeenpäin muistaa, en sitä miten pinnaa on kiristänyt milloin mikäkin satunnainen asia. Lisäksi, koen olevani melkoisen hyväonninen ja etuoikeutettu ihminen noin niin kuin maailman mittakaavassa (vaatimattomasti), joten ajattelen että yksi tapa kiittää universumia on osoittaa kiitollisuutta kaikesta tästä mitä olen saanut.

Niin.

torstai 15. toukokuuta 2014

Pizzanaaman kuulumiset

Voi kun on suloisesti pakarat, sisä- ja ulkoreidet, kyljet, hauikset ja melkeipä oikeastaan koko kroppa kipeänä eilisen salireissun myötä. En ole masokisti (oi rakkaat lukijani), mutta tuollainen kuntoilemalla hankittu lihaskipu tuntuu kyllä erinomaisen makialta välillä. 

Laitoin viime yöksi kasvonaamion kasvoilleni ja heräsin aamulla kasvot punaisina heloittaen, siellä täällä sellaisia koholla olevia punaisia laikkuja. Kiva pikku allerginen reaktio, ei ihan sellainen "heleä ja hyvin kosteutettu" lopputulos mitä hain... Ihoni on kamalan herkkä nykyään, mutta kun tuo naamio oli  luomua niin ajattelin että olisin sen kestänyt. Vaan väärässäpä olin. Onneksi tänään ei ole menoja, mitä nyt aamulla käytiin Naken kanssa kaupassa. Kunhan Ville tulee töistä grillataan, jee! Kotipihassa ei haittaa vaikka naama on kirjava kuin mikäkin pizza.

Nakke-tyttönen treenailee liikkumista. Tällä hetkellä repertuaaliin kuuluu kääntyminen selältä mahalle ja takaisin selälleen, selällään jaloilla itseään eteenpäin potkuttelu, mahallaan akselin ympäri pyöriminen sekä enemmn tai vähemmän innokkaat konttausasentoharjoitukset. Pylly ja maha nousee jo hienosti, välillä taas koko yläkroppa käsien varaan, mutta liikkeiden yhdistäminen ei vielä onnistu. Välillä Nakke saattaa pötkötellä jumppiensa välissä kymmeniä minuutteja poski mattoa vasten, sitten taas jaksaa! 

Olen huomannut, että valitan Villelle asioista joita itsekin teen. Esimerkiksi inhoan kovasti, jos hän jää katsomaan telkkaria minun mentyäni jo nukkumaan, ja aamulla ensimmäinen mitä näen alas tultuani on repsottavat sohvatyynyt ja levällään lötköttävä torkkupeitto - eli juurikin se näky, jonka tänä aamuna kohtasin jäätyäni itse eilen tv:ta katsomaan. ;-) Keittiösotkutkin ovat hänen jättäminään ihan helvetin ärsyttäviä, vaikka jotenkin kummasti ei ne itse jätetyt sotkut sillä tavalla häiritse.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Kuulumisia herkkyydestä kissoihin ja sisaruudesta ensimmäiseen äitienpäivään

Rauhallinen kahvihetki: vain minä, kupillinen espressoa, blogi ja kaivinkoneen ääni. Toisin kuin voisi ajatella on tuo ääni minulle suorastaan musiikkia korville, koska se saa kaupunkilaistyttö-Naken vetämään ihania kolmen tunnin päiväunia. Mitä kovempi meteli sitä syvempi uni! Toivon ettei naapureiden piha tule koskaan valmiiksi.

Katsoin eilen Duudsonit tuli taloon -ohjelman, ja siinä lopussa vilautettiin seuraavaa jaksoa jonka päähenkilönä on pahasti koulukiusattu Eemeli-poika. Olen nyt sitten miettinyt suunnilleen vain sitä poikaa ja tuntenut suurta myötätuntoa ja sääliä. Miksi pitää olla kiusaajia, miksi, miksi! Verkkokalvoilleni on tatuoitunut kuva kyynelsilmäisestä, sieluaan myöten säikähtäneen näköisestä Eemeli-pojasta.

Olen aina ollut herkkä, mutta tämä äitiys on vahvistanut sitä piirrettäni potenssiin sata. Ei oikeasti mene päivääkään, ettenkö joutuisi ajattelemaan "kaikkia maailman sorrettuja, poljettuja ja heikkoja", niin kuin äskettäin itselleni puuskahdin. Tyyliin jos radiossa sanotaan että siellä ja siellä nälänhätä voimistuu, kuvittelen mielessäni nälästä sairaan lapsen niin elävästi että omaan sydämeen sattuu ja nälkä miltei korventaa omaa vatsaa. Tuntuu että aivan tuloillaan on sata miljoonaa kyyneltä mutten itke niitä, mietin vain, koko ajan mietin vain.

Välillä olen miettinyt, pitäisikö mennä juttelemaan vaikka neuvolapsykologille, jos hänellä olisi jotain vinkkejä miten saisin vähän kovetettua itseäni. Mutta en taida kuitenkaan viitsiä, kun varmaan ajatukset normalisoituvat kunhan hormonitkin palautuvat taas imetyksen loppumisen myötä normitasolle, ja tietysti varmaan töiden aloituksellakin on positiivinen vaikutus, kun ei vain päivät pääskytysten mieti omia juttujaan. Ja siis herkkyys on mun mielestä tosi jees ominaisuus, siitä en edes haluaisi eroon, vaikka nyt meneekin vähän yli. 

Kissat muuttivat eilen kesäkotiinsa Naken kummisedän äidin luokse. Tämä oli kuulemma jo oikein ihastunut kesäkämppiksiinsä ja olen varma, että kissoilla on siellä hyvä olla. Varmaan myös saavat toisistaan turvaa näin alkuun uutta paikkaa ihmetellessään. Minusta tuntuu niin tyhjältä ja hiljaiselta täällä kotona, vaikken varsinainen kissalover olekaan aikoihin ollut. Ovathan ne silti perheenjäseniä, kaikkine rasittavine yökolisteluineen, sohvanrepimisineen ja tappeluineen.

Vietin melkein koko maanantaipäivän siskoni seurassa. Tuntuu että pitkästä aikaa meillä oli aikaa toisillemme, ihanaa! Tavattiin kaupungilla ja pienen kaupoissa pyörimisen jälkeen käytiin Töölössä Tokio 55 -ravintolassa lounaalla. Taivaallisen hyvää sushia! Melkein kuola valuu kun mietin. Aaaah mmm! Kivaa oli myös jutella ja varmaan pari tuntia meillä siellä vierähtikin. Sitten koitti parin tunnin hajurako toisistamme, kun sisko pakkasi seuraavan päivän matkustuskamojaan matkatavaroitaan kotonaan ja minä kävin pyörähtämässä omassani, ennen kuin lähdin hakemaan häntä ja tultiin Prisman kautta meille. Illalla käytiin vielä Mäkkärissä, olipas hyvää mättöä pitkästä aikaa ja kaiken kaikkiaan vitsit miten kiva päivä!

Seuraavana aamuna kello herätti 04:30. 04:45 oltiin jo autossa matkalla kohti lentokenttää. Siskoni muutti kesäksi ulkomaille, mikä on hänelle hieno tilaisuus mutta aiheuttaa varmasti monia orpoja oloja minulle täällä. Mutta niinhän se menee, että jokaisen on seurattava omia polkujaan ja tehtävä mitä on tehtävä, ja perhe on ja rakastaa vaikkei nähtäisi sataan vuoteen. 

Lentokentältä tultuani pääsin vähän nolaamaan itseäni, kun olin epähuomiossa räppässyt hätävilkut päälle eikä aavistustakaan mistä ne saa pois! Ihmettelin aikani pihassa ja ajoin sitten läheisen huoltoaseman pihaan, ajattelin että kyllä varmaan kohta joku tulee tankille ja osaa auttaa minua. Luin auton ohjekirjaa ja hihittelin välillä hysteerisenä ja lopulta saapui pelastajani valkoisella autollaan. Vuolaasti kiittelin häntä ja tunsin itseni aika tyhmäksi, mutta ajattelin sitten että voin joko nolostua tai sitten en, häpeäkinhän on vain tunne ja minä hallitsen omia tunteitani en ole niiden vietävissä, enkä sitten nolostunut. Aikamoista psykologisointia kello viideltä aamulla eikö!

Tänään, kunhan Ville tulee töistä, lähdetään porukalla äänestämään. En ole yhtään kiinnostunut koko vaaleista enkä niistä juurikaan ymmärräkään (eikä mun ehdokas sitä paitsi ikinä pääse missään vaaleissa läpi), mutta koska demokratia on IHAN JEES HOMMA niin pitäähän sitä käydä kansalaisvelvollisuutensa -oikeutensa täyttämässä. Siitä voisin jatkaa salille nyt kun Ville ja Nakke eivät enää tarvitse minua mihinkään iltahommiin, yhhyy, yhhyy, yhhyy.

Vielä pari sanaa äitienpäivästä! Ensinnäkin oli ihanaa pyöriä rakkaan ystäväni ja hänen maailman suloisimman tyttärensä kanssa kaupungilla. Käytiin hakemassa ruusukimppumme, ihailtiin kaunista kesäistä Helsinkiä ja mentiin sitten kahville. Tyttösemme pitivät huolen, ettei kovin syvällisiin keskuteluihin tullut juututtua, kun Nakke keikkui polvellani ja oli vailla milloin maissinaksua, milloin sosetta, ja ystäväni melkein kaksi-vee tutkaili kiinnostuneena ja sirkeänä mitä ympärillä tapahtuu. Perus lasten meininkejä, siis, ja mielelläni lähden toistekin tuolla kokoonpanolla kahvittelemaan ja kartsalle pörräämään.

Kotiin tultuani Ville kattoi meille kahvit ja itse leipomansa kakun, joka oli koristeltu "äitiyden alkulähteen mukaisesti ja myös eilen päättyneen imetyksen kunniaksi" tissiksi. Otin tietysti heti ison palan nänniä, hoh hoh. Illalla käytiin vielä läheisessä metsässä kävelyllä koko porukka ja Naken mentyä nukkumaan katsottiin Villen kanssa Suomi-Venäjä -jääkiekko-ottelua ja juotiin kaljaa. Ei siis mansikoita, shampanjaa eikä korulahjoja vaan juuri minun näköinen äitienpäivä. ;-)

tiistai 13. toukokuuta 2014

Miten maailma makaa

Olen oivaltanut mitä tarkoittaa sanonta hyvä tulee hyvän luokse. Olen ollut pitkään jumissa itse rakentamissani tasavertaisuuden ja kiitollisuudenvelan säännöissä, miettinyt kenelle olen velkaa, onko joku minulle, miten voin velkani maksaa. Velkani... Jo sanakin on niin ikävä. Nyt sen yksi päivä oivalsin ("kuin salamana kirkkaalta taivaalta" - uh), miten olen tarjonnut kahvit ystävälleni, saanut kahvit toiselta ystävältä, ollut muuttoapuna kolmannelle, saanut muuttosiivousapua neljänneltä, ollut kuuntelevana korvana viidennelle, saanut vuodattaa kuudennelle... Hyvä kiertää, hyvä palaa, ei se ole kahdenvälistä mutta se pysyy tasassa, kokonaisuus pysyy tasassa. Voin vaivaantumatta ottaa kun annetaan, koska tiedän: vielä tulee minun vuoroni.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Heippa imetys, well hello there vaatekaapin täydennys...

Nyt se imetys on sitten päättynyt! Nyyh, nyyh, nyyh. Eilen iltapalalla Nakke kiskoi korviketta nokkamukista siihen malliin, että ajattelin, ettei hän enää ainakaan maidon takia tissiä tarvitse. Iltapalan jälkeen laskin hänet omaan sänkyyn, kietaisin kapaloon ja huokaisin hyyyviin syvään: tässä sitä ny tassutellaan seuraavat tunnit ja kuunnellaan tissinikävä-itkua... Ja sitten Nakke katsoi pari kertaa hämmentyneen näköisenä ympärilleen, kaivautui syvemmälle kapaloon ja antoi silmien lupsua kiinni. Seisoin hölmönä sängyn vieressä joitakin minuutteja ja lähdin pois, Nakke jäi näpertämään harsoa ja odottamaan unta.

Siunattu, siunattu tyttäreni. Pieni sunnuntailapseni.

Minä itkin tikahtumaisillani, ja nauroin, ja taisin käyttäytyä kuin sekopää. En voi uskoa että imetys on loppunut! Ihan oikeasti, vastahan se alkoi. Nämä viimeiset neljä kuukautta, kun imetys on oikeasti sujunut, on se ollut suorastaan voimaannuttavaa minulle. Olen imettänyt kavereiden luona sohvannurkassa, Sanomatalon aulassa ja ravintoloissa, mitä en todellakaan olisi voinut syksyllä kuvitella voivani koskaan tehdä. Olen omalla kehollani ruokkinut lapseni ja se on ihan maailman siistein juttu!

Aika siistiä on myös se, että nyt saan taas ottaa koko vaatekaappini käyttöön. Täytyy myöntää, että aika nopeasti mun kyyneleet kuivui kun Ville ohimennen lausahti, nyt et sit joudu enää käyttää imetysrintsikoita. Viivana olin yläkerrassa vaatekaapilla ja hallelujaa!, sen lisäksi että yksiä lukuunottamatta kaikki aiemmat rintaliivini sopivat (Well hello there, pitsi, satiini, kauniita värit ja kaarituet!) laajentui vaatevarastoni ainakin kymmenellä vaatekappaleella. Tiedättekös, helpottaa aika hemmetin paljon pukemista kun ei tarvitse ottaa lähtökohdaksi sitä, miten saa pullautettua rinnat esiin mahdollisimman nopeasti ja näppärästi. Kumma juttu, mutta näin se on. ;-)

Kohta Naken kummitädin ja hänen pienen tyttönsä kanssa kaupungille. Käydään hakemassa ruusukimput näin äitienpäivän kunniaksi. Moderni äiti hoitaa kukka-asiansa itse!

lauantai 10. toukokuuta 2014

Tissiä, kuntosalia, taidetta ja kaakkua

Olen yksin kotona, Ville lähti Naken kanssa lenkille. Tämä hiljaisuus tuntuu niin ihanalta että meinaan pakahtua! Tekisi mieli itkeä ja huutaa. Imetyksen lopettaminen on kyllä muutenkin vetänyt mielen aika herkäksi, mutta silti, voi luoja että tämä hiljainen tyhjä koti tuntuu niin, niin hyvältä. 

Se on jännä, miten sitä näköjään aina vain kuitenkin katselee aidan toiselle puolelle vihreämpien ruohojen perään. En ole mitään muuta tässä elämässä halunnut niin kuin omaa perhettä, ja nyt kun minulla se on, tuntuu yksinolo ihan maailman parhaalta asialta. Voi tietysti johtua siitäkin, että tämän reilun kahdeksan kuukauden aikana tämä taitaa olla neljäs kertani yksin kotona...

Eilen oli viimeinen aamuimetys, päätin tänään aamupalalla. Nakke joi tyytyväisenä korviketta nokkamukista ja popsutteli lisää puuron mukana, ja yhtäkkiä vain päätin että se oli sitten siinä. Meillä on ollut ihania aamuja, kun heitän hänen puuroisen yöppinsä pyykkikoppaan ja imetän sohvannurkassa, Nakke pörröisen torkkupeiton sisällä. Raukea, onnellinen, rauhallinen, keskittynyt pikku tuhisija siellä, ja ne maailman suloisimmat syömisäänet... Tuhi, tuhi, tuhi... Niisk... Tänään aamupalan jälkeen Nakke touhusi tyytyväisenä viltin päällä ja minä nieleskelin itkua. Se oli sitten siinä!

Kohta varmaan jää iltaimetyskin, kunhan jaksan keksiä uuden nukkumaanmenorituaalin. Ehkä voitaisiin lukea sylikkäin kirjaa keinutuolissa hämäränhyssyssä ja sillä tavalla siirtää mieli kohti uniajatuksia.

Olen ajatellut, että jakaisin salihommat jatkossa kahtia niin, että toisella kertaa teen alkulämmittelyn (juoksu 20 min. maton kaltevuutta säädellen ja vähän nopeuksia vaihdellen) jälkeen alakropan, toisella ylä-. Tuntuu ajatuksena aika raskaalta, kun tähän mennessä olen tosiaan yhdelle kertaa ympännyt vähän kaikkea. Yleensä menee aika tasan, että lämmittelyn jälkeen 20 min. yläosastoa ja 20 min. ala-. Mutta olisi se varmasti tehokkaampikin sitten! Olen löytänyt itsestäni uutta voimaa salilla, tai ehkä se johtuu siitä etten enää hissuttele, vaan ihan pokkana hikoilen ja ähisen kuin mikäkin punttihirmu.

Käytiin toissapäivänä perheen kanssa Ateneumissa Tove Jansson -näyttelyssä. Meinasin alkaa itkeä sielläkin, kun tuntui niin pakahduttavalta se, miten ihailenkaan Tove Janssonin lahjakkuutta, periksiantamattomuutta (joka ei kuitenkaan jyrää ja polje muita vaan päinvastoin vaatimattomalla esimerkillään innostaa ja kannustaa) ja upeaa ainutlaatuista persoonaa. Hän on Nainen isolla N:llä ja todellinen lahjakkuus. Ei ole mielestäni liioiteltua sanoa, että Tove Jansson on kansamme rakastetuin taiteilija, kuten Ateneumissa jossain esittelytekstissä hänestä sanottiin.

Kotiin tultuamme Ville leipoi patonkeja. Eka erä lensi roskiin ja toisesta tuli ihan sairaan hyvää! En tiennyt että Ville osaa leipoa. Huomenna, äitienpäivänä, saan kuulemma varautuu tajuntaa laajentavaan makuelämykseen. Noin niin kun vaatimattomasti.

torstai 8. toukokuuta 2014

Imetyshaikeus

Neljäs päivä imetyksen vähentämistä ja Nakelle tyypilliseen tapaan kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Ensinnäkin, hallelujaa, hän nukkuu paremmin! Kun aiemmin aamut alkoivat usein ennen kuutta, saa Nakke nykyään vielä uudestaan unenpäästä kiinni ja ollaan nyt joka aamu herätty puoli kahdeksan aikoihin. Voi miten ihanaa on nukkua tuhiseva unenlämmin vauva kainalossa! Jos olisin ymmärtänyt että Naken aiemmat tappoaikaiset aamut johtuivat nälkää kurnivasta vatsasta, olisin tietysti alkanut keittelemään iltapuuron korvikemaitoon jo aiemmin. No parempi myöhään kuin jne.

Nokkamukista hän ei edelleenkään kovinkaan mainittavia määriä juo, enimmilläänkin ehkä jonkun 25 senttilitraa per ateria ja senkin tuputtamisen kautta. On tuo kuitenkin maanantaihin verrattuna edistystä eli tästä se lähtee. Iltaisin toisten päiväunien ja iltapuuron välisenä aikana hän meinaa olla vähän kärttyinen ja lyhythermoinen ja siinä olisi selvästikin "tissin paikka", mutta olen pitänyt meidät puuhakkaina niin on saatu nuo illat menemään kivasti. Eilen käytiin porukalla Jumbossa, tiistaina kävelyllä ja muuten vain ajelulla. Maanantaina kävin itse salilla ja jätin Villen ja Naken kotiin, heh. 

Nyt kun näyttää siltä, että imetys todella loppuu tämän kuun aikana, olen ollut vähän surullinen. Eilenkin kun makoiltiin viltillä leluja tutkimassa näin miten Nakke oli jotenkin hiljainen ja ihmettelevä ja katseli pitkään rintamustani. Olisi tehnyt ihan kauheasti mieli koppasta hänet liki ja antaa maitoa, ja pillahdin melkein itkuun kun tajusin miten en enää koskaan kesken päivän touhujen saa imettää häntä. Nytkin vähän itkettää, vaikka tietysti kaiken kaikkiaan on aivan supermahtavaa, jos tämä näin helposti sujuu. Pitää vain pitää oma pää kylmänä. Niisk.

Eilen tein ihan sellaisen perusraskaan duunipäivän ihan vain näitä kotihommia tehdessäni. Pesin neljä koneellista pyykkiä, vaihdoin meidän kaikkien kolmen petivaatteet, imuroin ylä- ja alakerran, luuttusin alakerran, pesin vessat, lakkasin pihakalusteet ja -laatat, tein lasagnen, puhdistin uunin (kun juustokastike peevelssoni tirisi vuoan yli), laitoin pyykit, vein roskat... Puuuh! Illalla Jumboreissun jälkeen antaessani Nakelle puuroa sanoin Villelle, miten huolimatta turhautumiskohtauksista ja seinien päälle kaatumisista, on kuitenkin helppo uskoa todeksi useampien äitien sanoma: se aika, kun on pienten lastensa kanssa kotona, on elämän parasta aikaa.
 
Mitä pienempi lapsi sitä pienemmät murheet, ei tarvitse pelätä saako oma lapsi ystäviä, joutuuko hän kiusatuksi, alkaako käyttää huumeita tai pyöriikö vaarallisissa porukoissa, ei, ei tarvitse edes pelätä missäköhän hän mahtaa olla kun hän on siinä, siinä niin, koko ajan siinä niin. Syksy ja pikkupikkuvauva-aika tuntuu jotenkin epämääräiseltä ja sumuiselta, se on liian lähellä että osaisin ammentaa niistä muistoista; liian lähellä harmaat päivät ja syvä hyödyttömyyden kokemus, mutta kun aika kuluu näen nuokin päivät etäältä, saan niistä otteen, hion käsissäni vielä vähän, pyöristän kulmat ja rakkaudella tarkastelen niitä kalleimpina aarteinani. Mutten ihan vielä. Nyt kaikki on tässä, muistojen aika on myöhemmin.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Tissibaari sulkeutuu...

Pääsin kuin pääsinkin eilen töihin lyhyeen aamuvuoroon 7:30-13. Oli huippukiireinen päivä, laskeskelin että ehdin pitää taukoa yhteensä ehkä vartin verran. Draamaakin mahtui mukaan kun työkaveri veti kummalliset pultit yhdestä aika mitättömästä asiasta, mutta kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä olla siellä taas. Kotona vaihdoin auton vauvaan eli läpsystä vaihto -meiningillä mentiin, kun Villen piti kiiruhtaa omaan iltavuoroonsa.

Nyt onkin sitten himppua vaille tasan kuukausi aikaa ihan oikeaan töiden aloitukseen. Näinkö nopeasti se vanhempainvapaa meni, kuitenkin... Olen kirjoittanut jääkaappimme oveen pitkän listan ennen töiden alkua hoidettavia asioita, yhtenä tärkeimpänä Naken nokkamukikoulu aka tissivieroitus. Ihan mielelläni vielä imettäisin, mutta ei ihme kyllä ainakaan vielä ole kovin haikeita fiiliksiä imetyksen lopettamisenkaan suhteen. Imettäminen on mahtavan helppo tapa ruokkia lapsensa, äidinmaito on todellista superfoodia ja olen iloinen ja tyytyväinen itseeni, että tämän kahdeksan kuukauden aikana pieni tyttäreni on kasvanut kolme kiloisesti ruipelosta seitsemänkiloiseksi...ruipeloksi minun eväideni avulla. Toisaalta tuoreessa muistissa on alun hermoja repivät hankaluudet saada imetys onnistumaan, miltei neljä kuukautta jatkunut rintakumin käyttö ja saman verran jatkuneet lähes päivittäiset rintaraivarit, ahdistus Naken pullolakosta ja kuinka sidottu häneen olinkaan, maidosta ylitäydet ja kipeät rinnat, hemmetinmoinen härdelli kaksi kuukautta kestäneen maidonluovuttamisen aikaan... Ja toisaalta, tyytyväisenä rinnalle rauhoittuva lapsi ja se onnellinen, keskittynyt ilme syödessä, läheisyys, turva.

No, tässä on onneksi se kuukausi aikaa äidin ja tyttären tottua imetyksen asteittaiseen vähentämiseen ja lopulta loppumiseen. Ajattelin niin, että tästä päivästä alkaen Nakke saa tissiä enää aamuisin ja iltaisin, ne kun ovat ne tärkeimmät imetykset meitseille. Samalla tarjoan joka aterialla korviketta nokkamukista ja myös lisään korviketta ruokien joukkoon, jotta Nakke pikkuhiljaa tottuisi sen makuun. Nyt nimittäin vielä puistattaa ja itkukin meinaa tulla... Sama reaktio oli alkuun esim. d-vitamiinitippojen ja maissinaksujen kanssa vaikka nykyään ei ole enää mitään ongelmaa, joten uskon että hiljaa hyvä tulee tässäkin asiassa.

Jos tämä viikko menee putkeen tällä suunnitelmalla, jätän ensi viikolla myös aamuimetyksen pois. Sitten iltaimetys, joka on ehkä tärkein meille molemmille, jääköön jossain vaiheessa. Kieltämättä tuntuisi mahtavalta, etten enää olisi ainoa joka saa laitettua tytön unille, mutta toisaalta, yhhyy, siinäpä ne minun äidin valttikorttini sitten olivatkin... No, ehkä minulla äitinä on jotain muutakin tarjottavaa kuin tissi. Ehkä!

lauantai 3. toukokuuta 2014

Vappujuhlintaa, perhekeskeisyyttä ja autokauppoja

Voi voi mikä kirjoitustauko! Voi voi mitä kuulumisia ja tapahtumia, ja minun nykyisellä hataralla muistillani kuinkahan tulee kerrotuksi. Nakke heräsi aamulla kello 04:30 (!!) virkeänä kuin peipponen, ja epätoivoisten tassutteluyritysten jälkeen nappasin tytön kainaloon, jolloin nukuimme pätkissä ehkä jonkun 45 minuuttia. Tästä tulee piiiiitkä päivä. Tänään tarvitaan kahvia, paljon kahvia. Taivaalle kiitos ensi yönä ja huomisaamuna saan nukkua, kun on Villen vauvavuoro

Vappu on ollut minulle aina melko yhdentekevä juhla ja tuntuu, että monelle suomalaiselle se on vain syy vetää pää täyteen ja käyttäytyä kuin dorka. Ei minun palani kakkua, siis. Paitsi tänä vuonna, kun tarjoutui yllättävä mahdollisuus lähteä itsekin vetämään päätä täyteen (heh) ja ihmettelemään kaupungin vappuhulinoita. Saatiin nimittäin Villen täti meille lapsenvahdiksi. Meillähän ei pahemmin lapsenlikkakandinaattja täällä Helsingissä ole, mutta nyt kun olemme vähän uudelleen lämmittelemässä suhdetta tuohon sukulaiseen toivon, että häntä voisi joskus muulloinkin pyytää avuksi. Sen verran virkistävää oli vähän pyörähtää ulkona kaksin oman ukkokullan kanssa.

Ennen illan radalle lähtöä kävimme päivällä koko perheen voimin parilla kirpputorilla. Ostettiin keraaminen amppeli takapihalle, silkkihuivi mulle ja Aku Ankan taskukirja Villelle. Kotiin päästyämme Ville alkoi istuttaa siemeniä multaan (onneksi vältyitte vitseiltä, miten ihmistaimenen siemeniä löytyy omasta takaa, heh heh :-D ) ja kyllä nyt kelpaa odotella satoa! Minä olin edellisenä päivänä ostanut torilta orvokkiamppelin ja piha on nyt aika kivan näköinen. Saatiin muuten paaaaljon huomiota taas Naken kanssa amppeli- ym. ostoksilla pyöriessämme, kun useat vieraat ihmiset tulivat ihmettelemään ja ihastelemaan pikkuista Nakkeani kantorepussa. Naken koko herätti ihmetystä, eräidenkin rouvien tuntui olevan mahdotonta uskoa tyttöäni kahdeksankuiseksi. Yksi kuuden lapsen isä sanoi, että "ne on tuossa vaiheessa vielä kivoja, sit menee hirveeksi". No kiitos rohkaisusta!

Takaisin vappuun, Villen tädin tultua grillasimme ja söimme oikein pitkän kaavan kautta kuulumisia vaihtaen. Olin päivällä tehnyt valmiiksi perunasalaatin ja fetasalaatin ja sitten oli nakkeja, makkaraa, maissia, halloumia ja hyvää tuoretta leipää. Jälkkäriksi kahvia, munkkia, simaa. Naken nukahdettua suuntasimme Villen kanssa kohti naapurilähiöiden baareja ja kylläpä hujahti muutamat oluseni päähän pitkän tauon jälkeen. Piti ihan käydä pizzalla ennen kotiinlähtöä, että vähän sai kuuppaa selväksi. Puoliltaöin lapsenlikkamme oli vapaa lähtemään kotiin runsaiden kiitosten saattelemana. Sitten ei kyllä kauaa tarvinnut unta odotella!

Seuraavana aamuna lievästi sanottuna väsytti, kun Nakke tillitti hereillä jo siinä kuuden aikaan. Heti saatuani hänet päivän ensimmäisille unille yhdeksältä kävin itsekin nukkuamaan, ja herätessäni oli jo ihan hyvä ja virkeä olo. Päivällä lähdettiin koko perheen voimin Hakaniemeen vapputoria ihmettelemään. Bussissa meitä ihmeteltiin, kun Nakke oli taas repussa ja parinkin eri henkilön toimesta taivasteltiin, että voiko oikeasti olla jo kahdeksan kuukauden ikäinen tyttö... Yksi vähän vapputunnelmissa oleva mies epäili viikon ikää. Viikon! Hän tosin kysyi myös "onko se poika", mikä oli ehkä vähän hölmö havainto vaaleanpunaiseen ja punaiseen pukeutuneesta tyypistä.

Torilla esiintyi Miljoonasade, joilla kyllä oli aika hyvä meno! Olisimme varmasti viihtyneet pidempäänkin, ellei olisi ollut niin hyinen merituuli joka tunkeutui luihin ja ytimiin ja vähän laski fiilistä. Kierrettiin äkkiä kojut, minä ostin metrilakua, tapasimme sattumalta työkaverini ja sitten suunnattiin Hämeentielle yhteen piskuiseen pizzapaikkaan. Pizza puoliksi ja lämpöä kylmettyneeseen kroppaan, kyllä kelpasi. Naken kanssa on kiva käydä oikeastaan missä vain, kun hän vieraissa paikoissa tykkää vain istua sylissä, olla vain. Hermoromahdukset, maailmanlopun itkut ja mulla on tyyyyylsääääää! -kitinät säästetään sitten kotimökin seinien sisään...
 
Kotona ei ehditty kauaa vanheta, kun vanhempani ja siskoni tulivat kylään. Ilta hujahti kuulumisia vaihtaessa ja grilliruokaa pupeltaessa. Naken mentyä nukkumaan käytiin äitin kanssa juoksemassa, ja sitten olikin ihana ottaa lasi viiniä ja nuokkua sohvalla telkkaria katsellen. Seuraavana aamuna Nakke heräsi taas tyylilleen ominaisesti varhain, mutta äiti sitten haki hänet ja saatiin Villen kanssa vielä vähän jatkaa unia. Tekikin hyvää, kun olin yöllä joutunut valvomaan, ensin Naken itkeskelyn takia, sitten Winstonin Kusipää-kissa kiertueella -show:n vuoksi. Kiertue alkoi sänkyni vieressä maukumisella, ovien lykkimisellä auki, huipentui kovaääniseen oksentamiseen makkarimme kynnykselle, jatkui suvantovaiheen jälkeen tappavan hajuisten kakkojen vääntämisellä ja loppununmerona sisälsi vielä yleistä kolistelua alakerrassa. Bravo bravo bravo, estradi otettu onnistuneesti haltuun! Olin niin kiukkuinen että kesti hyvän tovin päästä takaisin uneen, ja sitten kuuluikin pinnasängystä VÄÄ...

Aamuhommien jälkeen lähdimme äitin, siskon ja Naken kanssa Vantaalle vahinkotavarakeskukseen ja Prismaan. Hohdokasta, I know. Ugelit lähtivät autokaupoille. Sillä aikaa kun me naiset saimme hyvän liikunnan parin tunnin kävelyllämme ja teimme kaikki kivoja vaatelöytyjä (ostin kahdet farkut! Ne mahtuivat! Hurraa, hurraa! Läski sulaa!) ostaa päräytti Ville meille auton. Nyt kelpaa! Vanha oli sen verran ruosteinen ettei olisi enää läpäissyt seuraavaa katsastusta, ja onhan se Nakenkin kannalta kiva että on vähän uudempi ja turvallisempi menopeli. Saimme vanhasta vaihdossa 600 euroa, mikä on satasen enemmän mitä vuosi sitten siitä maksoimme. :-D Pitää joku päivä käydä koeajelulla. Ei yhtään kiinnostaisi opetella kaiken maailman nipukoia ja napukoita, vanha auto oli niin tuttu. Vaikka äkkiähän tuo uusikin tutuksi tulee.

Autokauppojen jälkeen kävimme porukalla Malmilla ravintola Hollywoodissa syömässä. Voin suositella tuon yhden käynnin perusteella. Siisti paikka, mukava henkilökunta, melko edulliset hinnat. Syötiin kaikki pizzaa, Villen ja mun kolmas peräkkäinen pizzapäivä... Nakke-murunen nukkui vaunuissaan koko aterian ajan. Kotiin päästyämme perhe lähti kahvin jälkeen kotimatkalle, Ville hävisi rakkaan autonsa luokse ja minä touhusin Naken kanssa iltahommat. Sitten vielä 45 minuutin hölkkä illalla ja kyllä sänky kutsui. Huomenna menen ehkä aamuvuoroon töihin, pomo ilmoittaa tänään onko tarvetta. Olisipa! On ollut niin vauhdikkaita päiviä että koti tuntuu tylsältä, haluan lisää menoa ja meininkiä.