lauantai 25. huhtikuuta 2015

kesähaaveita

Nukahdin illalla blogipostauksen jälkeen sohvalle ja nukuin kolme tuntia. Ville tuli töistä, varmaan puhuimme jotain (varmaan tosi fiksuja). Siirryin sänkyyn (en varsinaisesti muista tapahtumaa, mutta veikkaan ettei Ville luolamiehen ottein raahannut valtavaa vaimoaan toisen kerroksen makuuhuoneeseen). Nukuin sikeästi aamuun ja Naken aloittaessa jutustelunsa kello kuusi olin ihan vilpittömän hämmästynyt että kello on niin vähän.


Tämä aurinko on ihan hemmetin mahtavaa! Äsken huomasin ajattelevani innoissani tulevaa kesää ja minun ja tyttöjen retkiä puistoihin ja jätskikioskille. Tuntuu hyvältä tuntea toiveikkuutta, kun viime ajat ovat menneet enemmänkin alavireisellä päivä kerrallaan -meiningillä. Tiistaisella neuvolakäynnillä sain masennustestistä vähän kohonneet pisteet ja terkkari ehti jo kysyä mikä mättää, kun ilokseen tajusikin ettei masennuspisteiden raja ylity eikä tarvitsekaan kysellä ikäviä ja, herra paratkoon, kuunnella ilman omien vinkkivitosten tuputtamista.


Aurinkoinen aamu saa muistelemaan viime kesää: Nuorin siskoni asui meillä ja oli niiiiiin korvaamattoman suureksi avuksi hoitaessaan Naken Villen ja minun ollessa töissä. Oli ihanaa päästä pois vauvavuoden koti-marinadista, olla aktiivinen ja elossa, järjestää asioita töissä ja viilettää matkat polkupyörällä. Vapaa-ajalla oltiin tosi paljon ulkona, grillattiin ja käveltiin lähialueilla, tehtiin retkiä Suomenlinnaan ja lähialueille. Mentiin siskoni kanssa pussikaljapiknikille Tokoinrantaan ja kahden tunnin istumisen jälkeen tulimme kuin huomaamatta humalaan, ja seisomaan noustessani remahdin niin kovaan nauruun että meinasi tulla pissat housuun.


Tulevalle kesälle ei ole tiedossa pussikaljapiknikkejä ja illuusioita vapaudesta, mutta kyllä siitä vaan hyvä kesä tulee! Olemme paljon ulkona, Nakke viipottaa omiaan ja minä imetän vauvaa puun alla varjossa. Syömme eväitä ja olemme ilman aikatauluja, ja minun mieleni on kepeä, seesteinen, niin mahdottoman onnellinen kahdesta pienestä tytöstäni, joille minä olen maailma.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Terveyshuolia ja läskin puhetta

Työviikko takana. Olen liikuttavan ylpeä että jaksoin. Vaikkei oikeastaan edes ollut mitään kummoisia jaksamisongelmia (paitsi väsymyksen suhteen, kun N herättää kuudelta ja nukkumaanmeno meni itavuorojen takia myöhäiseksi). Oikeastaan, kun Naken terveyteen liittyvät huolet painavat mieltä, on tehnyt hyvää olla reipas ja tehokas töissä, täyttää kahdeksan-kymmenen tunnin ajan päivässä päänsä työasioilla.

Ensi viikolla toivottavasti tiedetään enemmän Naken suhteen. Hänen pikkuruista kokoaan tutkitaan nyt oikein urakalla mitä moninaisempien lääkäreiden ja tutkimusten voimin, ja minä välillä aivan kuin hätkähtäen havahdun tähän kaikkeen. Toistelen samaa, en voi rakastaa tämän enemmän tai vähemmän mutta voi hyvä luoja, anna hänen olla terve. Tuntuu että ihmiset ovat erityisen paljon ihmetelleet/ ihastelleet hänen pientä kokoaan ja minä puren poskiani yrittäessäni pitää äänen kepeänä.

Tiistaina oli sokerirasituskoe ja niinpä on herkkummaratonieni myötä sokerit vähän koholla. Samalle päivälle sattui neuvola ja terveydenhoitaja piti helvetin ärsyttävän opetussaarnan siitä, mitkä ruoat ovat terveellisiä ja mitkä eivät. Haloo, ei kai kenenkään ylipaino hitto vieköön ole tiedonpuutteesta kiinni?? Minä lihon koska syön ihan liikaa herkkuja enkä ole voinut supistelujen takia liikkua. Huolet ja arjen hektisyys saavat osaltaan tarttumaan karkkipussiin ja liikunnan puuttuminen vituttaa, tehden osaltaan vähän sellaista hällä väliä -meininkiä.

Mulla on edessä viisi vapaata! Mah-ta-vaa.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Töihinmenotympäännys

Ajatus huomisesta töihinpaluusta on ikävä. Nyt kun olen päässyt kotonaolon makuun tuntuu todella nahkealta vääntäytyä täältä pois isoksi osaksi päivää. Äkkiähän sitä sitten pääsee tekemisen makuun ja eihän tässä ole enää kuin viisi viikkoa äitiyslomaan, mutta just nyt: hohhoiiii!
 
Aamulla lähdettiin heti aamuhommien jälkeen koko porukka kirpparille ja voin kyllä onnitella itseäni hyvistä löydöistä! Itselleni löysin mutteripannun ajat sitten hajonneen tilalle, nyt vain seuraavalla kauppareissulla jotain hyvää espressoa ja paristot maidonvaahdottajan ja well hello there, herkkukahvi. Koko perheelle löysin kolme juomalasia ja Nakelle kesätopin, lippiksen ja Ticket Outdoor -merkkisen haalarin ensi syksyksi. Kiinnostukseni lastenvaatteita kohtaan on ykkösestä kymppiin kutosen luokkaa: haluan että Nakella on silmääni miellyttäviä kledjuja mutten vietä öitä miettien eri yhdistelmiä. Tiedän ns. paremmat/ muodikkaimmat merkit mutten ikinä laittaisi lapsen paitaan esim. kolmeakymmentä euroa, tai haalariin paria sataa. Sen sijaan edulliset merkkilöydöt aiheuttaa jotain pervoja kiksejä ja hymy oli tietysti korvissa kun googlailujeni perusteella 120 euron arvoinen haalari maksoi vain kuusi euroa.
 
Kotiin ajellessamme huomasimme ekstemporee markkinat yhdellä torilla ja piipahdettiin vielä siinä. Naken iloksi näimme lukuisia koiria ("KOIA!!! KOIA!!! KOIA!!!") ja Villen ja minun iloksi kotiin viemisiksi lähti muikkukukko, rieskaa ja viinereitä. Kyllä kelpasi kotona pistellä herkkulounas poskeen, oli vielä Villen eilen ostamaa savusiikaakin jäljellä. Naken lempparia oli kukon kuoret.
 
Päikkärit olivat tänään sen verran lyhyet että ehdittiin herättyämme pummata iltavuoroon lähtevältä Villeltä kyyti Tikkurilaan. Siellä käytiin ihan ensin kahvilassa suklaakakulla ja jatkettiin siitä ruokakaupan kautta asemalle hengaamaan. Bussin tuloon oli 20 minuuttia ja Nakke tekee nykyään uhkarohkeita pakoyrityksiä jos rattaat seisovat minuutinkin, joten oli aika pitkät 20 minuuttia... Pakko oli antaa Naken käppäillä ympäriinsä kun en jaksanut dramaattista ulinaa ja vääntelehdintää rattaissa, mutta aika silmät selässä sain kyllä olla.
 
Näin kivan päivän jälkeen huomenna töihin siis. Sanonko vielä kerran: Ääääääääääääääh!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Hiekkalaatikon reunalta kisun kynsittäväksi

Taas kiva päivä! En ole edes ollu kamalan väsyny eilen enkä tänään eli selvästi viikon loma on tehny tehtävänsä. Olen alkanut taas valvoskella öisin unen ja valveen rajamailla syntyjä syviä mietiskellen, mikä väsymyksen/ virkeyden kannalta on ihan hyvä merkki: väsyneimmilläni en todellakaan valvo, ja silti uni ei vaan riitä.
 
Aamulla Nakke herätti kahdeksalta, mikä on tässä huushollissa jo aika luksusaika herätä. Aamupalan jälkeen istuin kahvikuppeineni sohvannurkassa whatsappailemassa kuten jokaisena vapaa-aamuna, ja Nakke nyhjäsi kyljessäni piirrettyjä katsoen. Vapaa-aamujen ylellisyyttä joka antaa meille kummallekin tyydytyksen riittävästä läsnäolosta.
 
Aamuhaahuilun jälkeen Ville ja Nakke lähtivät kauppaan ja minä laitoin ruokaa ja ravasin pyykkituvassa. Ennen Naken ja mun yhteispäikkäreitä tilattiin Villen kanssa vähän vaatteita, Ville farkut ja minä kahdet ballerinat. Toivottavasti on hyvät ja sopivat, t. Jättijalka.
 
Päikkäreiden jälkeen touhuttiin Naken kanssa hetki kotihommia ja lähdettiin sitten pihalle. Saatiin seuraksi Nakkea pari päivää vanhempi poika (oltiin samaan aikaan Kättärillä) äitinsä kanssa ja tunti meni rattoisasti jutellessa ja tutustuessa. Hiekkalaatikko ja yhteinen piina sen laidalla kykkiessä se vasta yhdistääkin. Vähän juttelua häiritsi toisen naapurin neljä-vuotias joka höpötti taukoamatta ja aika päättäväisesti myös vaati kannanottoa jutuilleen.
 
Illalla saatiin vielä Naken kummi ihanan tyttärensä kanssa kylään. Nakke sai lahjaksi suloisen mekon johon vaatteiden rakastajana tietysti heti ihastui, ja olin pakahtua ylpeyteen kun hän kehottamatta kävi halaamassa kummia mekon saatuaan! Juoruiltiin ja herkuteltiin ja naurua riitti, niin kuin aina. Winston-kissa vissiin vähän ahdistui herra ties mistä ja raapaisi Nakke-pienelle komean naarmun poskeen! Ensi viikolla on päiväkodissa valokuvaus, alkaa olla jo traditio että ennen kuvausta Nakella on Winstonin taiteilema roso naamassa...
 
Ensi viikolla on pitkästä aikaa neuvola. Psyykkaan itseäni puntarille nousua varten...

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kivan päivän jorinoita

Kiva päivä! Alan tottua tähän lomailuun ja reilun kuukauden päässä häämöttävä äitiysloma tuntuu oikein makoisalta ajatukselta.
 
Aamulla Nakke herätti seitsemältä ja siitä se päivä pyörähti käyntiin. Touhuiltiin aamu lelujen parissa ja 10.30 vietiin Villen kanssa Nakke päiväkotiin. Hän jäi sydäntäsärkevästi itkemään peräämme, niisk. Ajettiin Jumboon ja vietiin mun kännykkä huoltoon, oikeasti kymmenettä - viidennettätoista kertaa. Sitten käytiin vielä kaupassa mitä mukavimmilla ostoksilla: kolme valoluvakehystä, hiusväri, ruusuja ja lakua. Kivaa vaihtelua normaaleille "valmistaudun ydintuhoon" -megaruokaostoksille, joita kantaessa meinaa katketa kädet (tai no Villehän ne kantaa mutta kuitenkin :-D ).
 
Kotona syötiin ja sittenpä Villen pitikin lähteä töihin. Katsoin hetken telkkaria ja jätin itsekin kodin, kahdelta piti olla Nakkea hakemassa. Oli taas päivän paras hetki nähdä hänet touhukkaana ja onnellisena leikeissään - sitten, huomatessaan minut: saada 78-senttiä riemusta hihkuvaa tyttölasta vauhdilla syliin. Hoitaja kehui taas miten Nakke on reipas ja iloinen, ja mun sydän oli pakahtua ylpeydestä ja kiitollisuudesta.
 
Kotona leivoin karjalanpiirakoita! Niitä on nyt Naken kanssa urakalla herkuteltu. Ja nyt on kello sen verran paljon että pitää mennä pesemään hiusväri pois joten moi ja kivaa viikonloppua!

torstai 16. huhtikuuta 2015

Oikea nainen

Blogeissa kiertää Oikea nainen -haaste, jossa jokainen oikea nainen (eli jokainen naiseksi itsensä kokeva) kertoo ajatuksiaan ja kokemuksiaan naiseudesta.


Nyt, ollessani väsynyt ja vaivainen tämän raskauden takia, tunnen itseni ehkä vähiten naiseksi sitten teini-ikäni. Vihaan tätä väsymystä, vihaan valitustani, niin kauhealta kuin se kuulostaa inhoan kovaa supistelevaa raskausvatsaani josta olen joka hetki ikävällä tavalla tietoinen. Vauva on rakas, jo, ja olemme siunattuja kun saamme hänet perheeseemme. Mutta minä itse vauvaa odottavana naisena: Hidasliikkeinen, väsynyt, nukkavieru, aseksuaalinen nuhjuliina. Tällä hetkellä en ole oikein mihinkään tyytyväinen itsessäni, tämä turruttava väsymys tekee kaikesta alavireistä, kömpelöä, sisäisesti ja ulkoisesti epämiellyttävää.


Normaalisti olen mielestäni aika naisellinen nainen, joskin valitettavasti aina jotenkin homssuisella tavalla, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. En ole ikinä aivan tiptop, en puheissani jotka rönsyävät enkä ulkonäössäni jossa aina jokin repsottaa. Mutta tykkään perinteisesti naisellisiksi ajatelluista asioista: Hameista, itseni hemmottelusta, meikkaamisesta. Kauniista asioista niin ulkonäössä kuin vaikka luonnossa - sanoisin että olen aika perso kauneudelle. Olen myös lempeä ja huolehtiva ja varmaan aika äidillinen muutenkin kuin suhteessa omaan lapseeni.


Toisaalta olen lujatahtoinen ja rohkea. En söpistele tai sievistele vaan olen opetellut sanomaan asiat suoraan. Olen valmis näkemään vaivaa tai poistumaan mukavuusalueeltani onnistuakseni saamaan sen mitä haluan. En pahemmin juoruile ja olen ylpeä itsestäni, että esimerkiksi töissä en tarvitse taustajoukkoja mielipiteideni tueksi vaan uskallan olla eri mieltä kuin vaikka kaikki muut, kuitenkin diplomaattisesti ja toisia loukkaamatta. Uskallan ottaa vastuun silloinkin kun olisi helpompaa esittää tietämätöntä/ välinpitämätöntä.


Tytön (ja kohta tyttöjen) äitinä minusta on kasvatuksellisesti yksi tärkeimpiä tehtäviäni antaa hyvää naisena olemisen mallia. En ikinä haukkuisi muiden naisten ulkonäköä, enkä miestenkään tietysti. En ikinä puhuisi itsestäni negatiivisesti lasteni kuullen ja haluan kynsin ja hampain mahdollisimman pitkään pitää heidät kaiken ulkonäkökeskeisyyden ulkopuolella. Omassa lapsuudessani on ulkonäköasioista aina puhuttu ikävään sävyyn ja itse haluan omaan kotiini oikeastaan aivan päinvastaista. Kehun kyllä Nakkea varmaan päivittäin söpöksi/ kauniiksi/ ihanan näköiseksi, mutta en halua eritellä miksi hän on mielestäni kaunis, eikä hänen kauneutensa liity esim. tiettyihin vaatteisiin tai tiettyyn käytökseen.


Itse olen oikeastaan vasta Villeen tutustumisen ja hänen rajattoman sokean hyväksyntänsä myötä alkanut vihdoin pitää itseäni oikean kokoisena, hyvänä tällaisena. Jo lapsena minuun on opetettu tietoisuus että olen isokokoinen, mitä sanaa sydämestäni inhosin pitkään. Mikä on aivan sairasta, kun olen ollut normaalikroppainen liikkuvainen lapsi/nuori! Etenkään teininä ei mennyt päivääkään että inhosin kehoani. Nakke kun on ikäisekseen pienikokoinen saan tosiaan varoa etten puhu hänen koostaan, koska vaikka itse ajattelen että hänen pikkuruinen siroutensa on viehättävää ei varmasti tee hänelle mitään hyvää muiden puheiden perusteella oppia olevansa tietyn kokoinen.


Nyt kun näitä pohdintojani mielessäni summailen niin taitaa olla niin, että naiseus merkitsee minulle eniten toimintakykyä, mahdollisuuksia, sisäistä ja ulkoista kauneutta. Seksuaalisuutta ja iloa ja ylpeyttä omasta kehostaan. Rohkeutta olla oma itsensä, varmuutt siitä että oma naiseus on muussa kuin vaatteissa ja koruissa, mutta että niistä nauttimisessa ei ole mitään väärää. En ole ikinä ollut enemmän Nainen kuin Naken synnytettyäni: Se valtava työ takana, ihana oma vauva paidan alla, keho jo heti omempana. Syksyllä 2013 otetuissa kuvissa olen kaikissa silmpussinen ja kalpea - ja säteilen ihanaa rauhaa, seesteisyyttä, onnellisuutta. Ihanaa syvää mielenrauhaa itseni ja maailman välillä.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kokemuksia

Pikaiset kuulumiset ennen tv-sarjaa, jolle alkuun halveksuen pyhähtelin ja johon nyt olen koukussa: Suomen huutokauppakeisari.


Onpa ollut vaiherikkaat kaksi päivää! Sunnuntaina, viikonlopun supistelujen jälkeen, hiffasin säikähdyksekseni veritippoja vessassa käydessäni. Aamulla verta oli tullut pikkuisen lisää ja niin aloin soittorumban neuvolaan, omalle terveysasemalle ja töihin. Terveysasemalla lääkäri kirjoitti viikon sairauslomaa ja passitti mut taksilla naistenklinikalle, jossa menikin pitkälle iltapäivään käyrillä pötkötellen, jonottaessa, näytteenotossa, jonottaessa lisää ja ultrattavana. Todettiin joku alkava kohtutulehdus, johon antibioottikuurin pitäisi purra. Pääsin myös kurkkaamaan vauvaa ja siellä se murunen oli varpaat pään vieressä pienellä jumppahetkellä. On kuulemna hieman keskimääräistä isompi vauva, apua!! Nakke on syntymästään asti ollut pikkukirppu niin nyt alkoi vähän jännittää ison vauvan ulos puskeminen.


Naikkarilta päästyäni menin vanhoille kulmillemme kiinalaiseen, jossa oli meidän siellä vielä asuessamme nepalilainen. Kyllä oli nälkä kun olin viimeksi syönyt aamupalan ennen seitsemää! Kotona en sitten enää jaksanutkaan oikein mitään, melkein Naken kanssa samoihin aikoihin simahdin nukkumaan.


Tänään touhuilin aamupäivän Naken kanssa ja vein hänet sitten päiväkotiin. Kotiin tultuani lähdettiin pian Villen kanssa äänestämään sekä autoasioille: Pesuun ja vahaukseen, tankille ja vielä renkaidenvaihtoon. Paluumatkalla käytiin pizzalla ja siellä kävi vähän ikävä juttu: Mun kännykkä varastettiin! Ja sitten palautettiin varkaan toimesta. Oli kyllä ihme juttu... Näpistäjä oli ilmeisesti yhden pizzerian työntekijän poika. Jäi kyllä vähän epämiellyttävä fiilis koko jutusta...


Illalla koitti päivän paras hetki, kun hakiessamme Villen kanssa Nakkea hoidosta tämä ei huomannut meitä, vaan superiloisena ja touhukkaana möyrysi hiekkalaatikolla, höpötys vaan raikasi. Meidän reipas tyttö! Hoitaja sanoi että N on ns. kehittynyt tosi paljon, on tosi reipas ja juttelee taukoamatta, tykkää toisista lapsista. Syli on kuulemma edelleen tärkeä ja osaa ilmaista kun siihen haluaa, useita kertoja päivässä. Että voi omasta lapsestaan olla ylpeä!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Supistelevan norsun jorinoita

Blogille ei tunnu riittävän energiaa. Väsymys on jotain aivan älytöntä - esim. viime yönä nukuin yli kahdeksan tuntia ja päivällä vielä kahden tunnin päiväunet, ja olisin jo nyt aivan kypsä unille. Varmaan hemoglobiini on pudonnut, koska tätä väsymystä ei vaan saa levättyä pois. Koko viikonlopun on supistellut inhottavasti. Olen kiukkuinen ja pettynyt, haluaisin olla raskauden hehkua säteilevä energiapakkaus joka upean mahansa kanssa vain purjehtii sinne ja tänne ja tuonne, en tällainen keilapalloa irvistellen ja puuskuttaen raahaava ilmestys, jonka silmänaluset ovat imaisseet kaiken maailman valon tolkuttomaan tummuuteensa ja jonka otsarypyt vetävät vertoja vanhainkodeissa nähdyille. Inhoan valittamista ja nyt valitan koko ajan.


Toisaalta, on tässä aika rankkaa ollutkin. Töissä otan useimmissa vuoroissa fyysisesti raskaimmat hommat, ja omat vastaavan ohjaajan hommani siihen päälle. Naken terveyshuolet nakertavat mieltäni; vielä ei ole selvinnyt mitään. Nyt on ollut pari hyvin nukuttua yötä, mutta pääsääntöisesti Nakke on herätellyt useaan kertaan yössä. Tämä väsymys, tämä älytön väsymys.


Tietysti paljon kivojakin asioita. Töissä pitkät luottamukselliset keskustelut esimieheni kanssa. Se miten kehityn, miten olen tarvittu. Kotona Villen ja minun parisuhde johon molemmat nojaamme, joka kantaa ja saa arjen pyörimään. Nakke joka ymmärtää koko ajan enemmän, joka on vahvatahtoinen ja suloinen, jolla on vitsejä. Minun lapseni osaa vitsailla! Yksi vitsi on sellainen, että hän juotuaan ähkäisee kuin missäkin kaljamainoksessa ja virnistää sitten niin että juomat valuu suusta. Hul-va-ton-ta. Toinen vitsi on sellainen kävely, että hän ottaa hölmön ilmeen naamalleen, nostaa nenän ylös ja kävelee kädet velttoina niska mutkalla. :-D


Eilen vietin koko päivän siskojeni kanssa. Kävin Hakaniemessä parilla kirpputorilla ja sadan vuoden tauon jälkeen matkustin raitiovaunulla. Ah niin kaupunkimaista. Notkuimme keskimmäisen siskoni luona pari tuntia ja siirryimme kaupungille. Ostin ensi viikolla huimat viisi vuotta täyttävälle kummipojalleni synttärilahjan ja sain mahan täyteen Morrisonissa, ja ilta huipentui Kulttuuritalolla Romeo & Julia rock the ballet -esityksessä! Aivan upea, hauska, kaunis, menevä baletti ja itse kun en väliajallakaan voinut kuin nojailla seinään ja vastaanottaa jatkuvalla syötöllä tulleita napakoita supistuksia niin että vatsa oli kova kuin kivi, oli pakko ihailla ja piru vieköön kadehtia sitä energiaa ja liikkeen näennäistä vaivattomuutta.