kesähaaveita

Nukahdin illalla blogipostauksen jälkeen sohvalle ja nukuin kolme tuntia. Ville tuli töistä, varmaan puhuimme jotain (varmaan tosi fiksuja). Siirryin sänkyyn (en varsinaisesti muista tapahtumaa, mutta veikkaan ettei Ville luolamiehen ottein raahannut valtavaa vaimoaan toisen kerroksen makuuhuoneeseen). Nukuin sikeästi aamuun ja Naken aloittaessa jutustelunsa kello kuusi olin ihan vilpittömän hämmästynyt että kello on niin vähän.


Tämä aurinko on ihan hemmetin mahtavaa! Äsken huomasin ajattelevani innoissani tulevaa kesää ja minun ja tyttöjen retkiä puistoihin ja jätskikioskille. Tuntuu hyvältä tuntea toiveikkuutta, kun viime ajat ovat menneet enemmänkin alavireisellä päivä kerrallaan -meiningillä. Tiistaisella neuvolakäynnillä sain masennustestistä vähän kohonneet pisteet ja terkkari ehti jo kysyä mikä mättää, kun ilokseen tajusikin ettei masennuspisteiden raja ylity eikä tarvitsekaan kysellä ikäviä ja, herra paratkoon, kuunnella ilman omien vinkkivitosten tuputtamista.


Aurinkoinen aamu saa muistelemaan viime kesää: Nuorin siskoni asui meillä ja oli niiiiiin korvaamattoman suureksi avuksi hoitaessaan Naken Villen ja minun ollessa töissä. Oli ihanaa päästä pois vauvavuoden koti-marinadista, olla aktiivinen ja elossa, järjestää asioita töissä ja viilettää matkat polkupyörällä. Vapaa-ajalla oltiin tosi paljon ulkona, grillattiin ja käveltiin lähialueilla, tehtiin retkiä Suomenlinnaan ja lähialueille. Mentiin siskoni kanssa pussikaljapiknikille Tokoinrantaan ja kahden tunnin istumisen jälkeen tulimme kuin huomaamatta humalaan, ja seisomaan noustessani remahdin niin kovaan nauruun että meinasi tulla pissat housuun.


Tulevalle kesälle ei ole tiedossa pussikaljapiknikkejä ja illuusioita vapaudesta, mutta kyllä siitä vaan hyvä kesä tulee! Olemme paljon ulkona, Nakke viipottaa omiaan ja minä imetän vauvaa puun alla varjossa. Syömme eväitä ja olemme ilman aikatauluja, ja minun mieleni on kepeä, seesteinen, niin mahdottoman onnellinen kahdesta pienestä tytöstäni, joille minä olen maailma.