Työviikko takana. Olen liikuttavan ylpeä että jaksoin. Vaikkei oikeastaan edes ollut mitään kummoisia jaksamisongelmia (paitsi väsymyksen suhteen, kun N herättää kuudelta ja nukkumaanmeno meni itavuorojen takia myöhäiseksi). Oikeastaan, kun Naken terveyteen liittyvät huolet painavat mieltä, on tehnyt hyvää olla reipas ja tehokas töissä, täyttää kahdeksan-kymmenen tunnin ajan päivässä päänsä työasioilla.
Ensi viikolla toivottavasti tiedetään enemmän Naken suhteen. Hänen pikkuruista kokoaan tutkitaan nyt oikein urakalla mitä moninaisempien lääkäreiden ja tutkimusten voimin, ja minä välillä aivan kuin hätkähtäen havahdun tähän kaikkeen. Toistelen samaa, en voi rakastaa tämän enemmän tai vähemmän mutta voi hyvä luoja, anna hänen olla terve. Tuntuu että ihmiset ovat erityisen paljon ihmetelleet/ ihastelleet hänen pientä kokoaan ja minä puren poskiani yrittäessäni pitää äänen kepeänä.
Tiistaina oli sokerirasituskoe ja niinpä on herkkummaratonieni myötä sokerit vähän koholla. Samalle päivälle sattui neuvola ja terveydenhoitaja piti helvetin ärsyttävän opetussaarnan siitä, mitkä ruoat ovat terveellisiä ja mitkä eivät. Haloo, ei kai kenenkään ylipaino hitto vieköön ole tiedonpuutteesta kiinni?? Minä lihon koska syön ihan liikaa herkkuja enkä ole voinut supistelujen takia liikkua. Huolet ja arjen hektisyys saavat osaltaan tarttumaan karkkipussiin ja liikunnan puuttuminen vituttaa, tehden osaltaan vähän sellaista hällä väliä -meininkiä.
Mulla on edessä viisi vapaata! Mah-ta-vaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?