Turistina kotikaupungissa

Vapaapäivät on luksusta! 

Minulla olisi ollut tänään aika tatuoitavaksi, mutta heräsin kymmeneltä tatuoijan soittoon, ettähän joutuukin siirtämään aikani toiseen päivään. Olin kärttyinen, sekava ja möreä-ääninen puhelimessa... Saatiin onneksi molemmille sopiva uusi aika järjestettyä, pienen sähläyksen jälkeen.

Siirryin sohvalle katsomaan telkkaria ja nuokkumaan, kunnes sain sen verran puhtia, että jaksoin lontustaa kahvinkeittoon ja muihin aamutoimiin. Kroppa on ihan jumissa eilisen kuntosalin jälkeen, varsinkin vatsalihakset, en ole tehnyt niitä varmaan vuoteen, koska

1. Mietin onko se kuntosalin vatsalaite kovinkaan tehokas, kun siinä tehdessä ei tunnu muussa kuin alaselässä, kun sellainen pehmuste painaa sitä ikävästi.

2. Vatsalihaksia on tylsä tehdä.

Mutta oli tehokasta siis.

Puolenpäivän jälkeen lähdin asioille. Kävin pankissa hoitamassa yhden jutun ja jatkoin kuljeskeluani. Oli ihanan turisti-olo, otin oikein valokuviakin - ja jouduin kysymään vastaantulijalta neuvoa, kun olin vähän lost... Poikkesin Uffiin ja ostin Hugo Bossin paidan,se on kerrankin sopiva kauluspaita joka ei kinnaa rinnoista eikä hartioista. Luulen että se on miesten, mutta luulen myös että tulee näyttämään kivalta korkeavyötäröisen hameen kaverina. 

Istuin puistossa ja luin naistenlehdestä juttua Sofi Oksasesta. Rakastan, rakastan sitä naista! Jos jaettaisiin intohimoisimman fanin palkinto, olisin aika hyvillä sijoilla. Toivon aina kaupungilla törmääväni sattumalta Oksaseen, mutta tiedän myös että jos niin kävisi piiloutuisin lähimmän nurkan taakse ja saisin siellä kaikessa hiljaisuudessa sydänkohtauksen.

Aurinko lämmitti varpaita, samoja joita tuuli kohta jäädytti, ja jatkoin kävelyä. Joku mies  v i s l a s i  perääni, ja mietin tottakai onko hän sokea, mutta olin kyllä myös iloinen. Aamulla pukeuduin mekkoon ja sain hiukset hyvin, ja sitten pudotin jogurttia mekkoni etumukseen. Pankissa olin ystävällinen ja rento ja sitten kirjoitin itselleni muistutuksen lomakkeeseen, joka pitikin palauttaa pankkiin. Joten oli kivaa huomata, että vaikka olen kamala sählääjä-nainen ansaitsen silti pienen vislun kylillä...

Kävin kaupassa ja tulin suurperheen viikonloppuostosten, eli minun ja Villen perusmätön, kanssa kotiin. Kuorin perunaa ja porkkanaa, pilkoin purjoa ja valkosipulia, heitin kattilaan kiehumaan. Menin parvekkeelle jossa aurinko lämmitti niin, soitin ystävälleni. Juteltiin niin kauan että kasvikset olivat menneet muusiksi ja sovittiin että jatketaan juttua sunnuntaina; menen hänen luokseen kylään.

Kohta kiskon trikoot kainaloihin asti ja hilipasen lenkille. Sitä ennen pari kuvaa tämän päivän kuljeskeluiltani.

 

 Uusi takkini, jos siitä nyt saa tuossa mitään tolkkua.

 Tällainen herrashenkilö tuli eteiseen vastaan, kuten aina. Katsomaan että mitä se muikkeli taas sieltä kaupasta raahaa...

 Sokka irti!, eli Sukka irti! Eli ballerinakeli :-D

 Kotiin on aina ihana tulla. Mun mielestä meillä on kodikas ja kiva sisustus,

 mutta voin tietysti olla vähän jäävi sanomaan... :-)

 Näkymä parvekkeelta. Vihertää!

 Nyrpeäilmeinen muikkeli esittelee päivänasunsa.

Meiän parveke on murhekryynini. Haluaisin että tämä olisi viihtyisä "kolmas huone", mutta todellisuudessa tämä on epäviihtyisä, tappavan kuuma, sottainen homeisten mattojen ja rikkonaisten ruukkujen kehto...