torstai 31. toukokuuta 2012

Iloinen ja kiitollinen

Maalla on mukavaa, kuten sanotaan. Olen syönyt hyvin, juossut metsäteitä, katsonut elokuvan, käynyt kylässä mummon ja kummieni luona. Siivonnut ja nukkunut siskon vieressä, nauranut hölmöille jutuille ja kertonut itse hölmömpiä.

Tiistaina bussimatkalla sain lietsottua itseni suorastaan paatokselliseen hurmostilaan maisemia katsoessani. Mietin kuinka onnellinen saankaan olla eläessäni täällä vapaassa, rakkaassa rakkaassa Suomen maassa, täällä jossa ei ole sotia ja luonto on kaunis. Sitten mietin sitä, millainen positiivari nykyään olenkaan; kuka olisi arvannut, että herkästä, nyrpeästä, maailmantuskaa parkuvasta teinistä on kasvanut iloinen ja kiitollinen nainen. Voihan se olla ihan vuosien tuomaa luonnollista seuraustakin, voihan se, mutta koska on kivempi ajatella olevansa itsenäisiä päätöksiä tekevä ja niiden mukaan elävä määrätietoinen luonne kuin maailman tuulissa riepoteltava sielunrääpäle, ajattelen tietysti tämän nykyisen olevan omaa ansioita. Koska olosuhteita ei voi muuttaa mutta asennetta voi, ja koska pieni omakehu on välillä paikallaan.

2 kommenttia:

  1. "lietsoin itseni suorastaan paatokselliseen hurmostilaan" liene tapahtui usein koko tämän kertaisen yhteisen maalaisaikamme kuluessa.
    Hedelmällistä hurmostilaa siis riitti.

    Hieno uusi blogilookki muuten!

    VastaaPoista
  2. Moinen hurmostila kyllä tapahtui usein. Suomen kesä on vaan niin, niin, niin - lääh, nam, ah, sanoinkuvaamattoman mahtavaa. :D

    Kiitos blogikehuista!

    VastaaPoista

Mitäs mietit?