Työ tekijänsä palkitsee?

Ihkulta Kummitukselta nappasin aivan oma-aloitteisesti tällaisen kysymyshaasteen, kun oli niin mielenkiintoiset kysymykset. Vastaan siis noihin seuraaviin 11 Kummituksen keksimään kysymykseen. Sitten jos ennätän (pitää kohta rientää siskon kanssa piknikille) keksin omat kysymykset ja pistän haasteen eteenpäin.

 1. Tykkäätkö työstäsi? Miksi? - Tykkään työstäni. Tykkään siitä, että se on fyysistä, että saa työpäivän aikana liikkua ja huseerata mielin määrin. Tykkään siitä, että se on tietyn kehyksen sisällä aika vapaata, voi itse päättää missä järjestyksessä asioita tekee. Tykkään siitä, että se on niin rentoa ja kotoisaa (noh, koska se tapahtuu kodissa). Tykkään työkavereistani, ne on ihan ässiä ja meillä on siellä hauskaa. Joka vuorossa saa nauraa. Tykkään siitä, että työtehtävät on monipuolisia ja vaikka se arjen työ näyttää välillä pieneltä, on siinä kuitenkin suuri vastuu ja isompi merkitys taustalla. Tykkään siitä, että pääsen työssäni haastamaan itseäni, melkein joka vuorossa tulee jotain outoja tilanteita.

2. Onko sinua koskaan irtisanottu? Miltä tuntui, jos joo. Miltä tuntuisi, jos ei? - Ei ole koskaan irtisanottu (työvuosia on takana hurjat kaksi). Tuntuisi tosi pahalta, jos irtisanottaisiin. Tiedän että miettisin että miksi minä ja ottaisin asian hyvin henkilökohtaisesti, saisin kovan kolauksen minä-kuvalleni.

3. Jos et tekisi nykyistä työtäsi, onko kakkosammattivaihtoehto mielessä? Mikä? - Terveydenhoitajan opiskelupaikkahan mulla on takataskussa, joskin olen nyt melko varma, etten jaksa alkaa vuodenkaan päästä uutta opiskelurupeamaa. Sosiaalialalla olen kyllä tykännyt ihan hurjasti tästä vammaistyöstä. Luulen että tykkäisin myös olla töissä esim. jossain alkoholisteille tarkoitetussa asuntolassa tms. hommaa... Mutta kyllä tää vammaistyö on nyt Se Juttu.

4. Mitä oikeasti tahtoisit tehdä elämässäsi? Aika pitkälti olen tyytyväinen nyt. Tahtoisin myös jossain vaiheessa lapsia ja, noh, kirjoittaa kirjan. En myöskään pistäisi pahakseni saada enemmän vastuuta työssä, vaikka viihdynkin ihan vain rivityöntekijänä. Mutta siis, ihan oikeasti tahtoisin tehdä elämässäni asioita, joista saan tyydytystä ja koen itseni jollain tapaa merkittäväksi ja "hyödylliseksi" ja joiden tekemisestä saan iloa.

5. Oletko koskaan harkinnut vapaaehtoistyötä? Jos kyllä. mitä? Jos et, miksi? Olen harkinnut jo monta vuotta, ja tämä onkin vähän piikki lihassani kun en ole saanut aikaiseksi. Haluaisin mukaan johonkin ystävä-toimintaan, joko vanhukselle tai miksei nuorellekin. Kolme vuotta sitten Tallinnassa kävin kerran viikossa vapaaehtoistyössä yhdessä lasten iltapäiväkerhossa ja se oli kiva kokemus. Toisaalta yritän olla ruoskimatta itseäni liikoja, vaikken nyt teekään vapaaehtoistyötä (vaikka, noh, aikaa kyllä olisi), koska työni on kuitenkin niin konkreettista auttamista. Vaikka siitä saakin rahaa.

6. Onko sinulla työminä ja vapaa-aikaminä erikseen? Millä tavoin? Tai jos olet samanlainen, miten sen hoitelet? Työminäni on reippaampi, avoimempi ja hymyilevämpi (katsoin yksi päivä työpaikan kamerasta parin viime vuoden aikana otettuja kuvia ja jokaisessa kuvassa jossa olen, oli se sitten poseerauskuva tai salakuva, hymyilen. Ilmankos välillä vuoron jälkeen oikein poskia kolottaa). Toisaalta en töissä kerro juurikaan henkilökohtaisia juttuja, vaikka puhua pälätänkin enemmän kuin siviilissä. Välillä ennen töihin menoa hengähdän syvään oven takana, nostan ryhdin ja sitten menen sisään ja hymyilen ja katson silmiin ja olen reipas ja puuhakas. Luulen kuitenkin, että jos näkisin työkavereita vapaa-ajalla, eivät he kokisi mitään "ai tollanen tyyppi toi onkin" - kokemusta, vaan aika samalla meiningillä kuitenkin mennään.

7. Mitä harrastat vapaa-aikanasi? Onko sinulla vapaa-aikaa? On paljon vapaa-aikaa. Harrastan salilla käyntiä ja lukemista, välillä myös lenkkeilyä. Tykkään piknikeistä, biljardin pelaamisesta, pussikaljasta ja punaviinistä. Aika paljon vapaallani myös tykkään laittaa kotia ja siivota. :-D

8. Mitä et suostuisi tekemään rahasta? Mitä suostuisit? Venytä omatuntoa ja muita ra(a)joja. En suostuisi tappamaan vaikka saisin sata miljoonaa tuhatta briljoonaa euroa. En suostuisi kiduttamaan. En suostuisi loukkaamaan läheisiäni (joskin se onnistuu  joskus ihan ilman rahaakin...). En suostuisi myymään seksiä. En suostuisi myymään huumeita tai varastamaan jonkun omaisuutta. Ja mitä suostuisin... Noh, nyt kun rahatilanne on ihan fine niin tuntuu etten mitään, mutta varmasti jos olisi eri tilanne niin voisin vaikka varastaa juuston kaupasta. :-D

9. Vieläkö tahtoisit opiskella? Mitä? Tahtoisitko enää opiskella? No just nyt en tahtoisi opiskella, mutta en myöskään näe, etten enää ikinä opiskelisi.

10. Oletko varautunut eläkeikään? Pelottaako eläkkeen määrä vai onko säästöjä sukan varressa? En ole varautunut eikä se nyt vielä pelota, kun eläkeikään on vielä sellaiset 40 vuotta. Toisaalta mietin välillä kuntosalilla kuulemaani mummojen keskustelua. He muistelivat jotain vappua 45 vuotta sitten ja sitten yksi heistä sanoi, "Välillä sitä oikein havahtuu, että näinkö lyhyt tää elämä olikin...". Olen miettinyt, että vaikka muuten liputankin vuokralla asumisen puolesta (ei kiinnosta olla jotain 100000 velkaa kellekään, edes pankille), niin olisihan se hyvä, että olisi vanhuudenpäivillä oma tönö turvana.

11. Onko työttömyys ihan oikeasti ihmisen omaa syytä?  Ei. Onhan ihan rakenteellinenkin työttömyys kai melkein 10 %.


Nyt kuulkaa pitää rientää! Niin ja en tajua miten nuo 9. ja 10. kyssäri jäävät tuonne alas tuolleen tyhmästi, tässä koneessa/ bloggerissa on nyt jotain mätää. No mutta moi!