Iltahöpinät

Olin tänään yhdessä koulutuksessa, joka liittyy yhteen tulevaan työtehtävääni. Oli kivaa antaa aivoille vähän uutta haastetta, pukeutua simpsakkaan hameeseen ja istua kolme tuntia. Ja oli kivaa huomata, että vaikka koulutuksessa ollut asia oli uusi en ole ruosteessa, pystyin kirjottamaan muistiinpanoja ja tekemään koneella sen minkä muutkin.

...

Toissayönä näin unessa itseni. Siinä oli meneillään joku lentopallopeli puiden siimeksessä hiekkakentällä. Olin unen kaiken näkevä seuraaja, kuten unessa usein ollaan, ja sitten näin kuinka joku tyttö syöksyi pallon perään, kasvot olivat keskittyneessä irveessä, tyttö kurotti koko kehonsa ja sai pallon lyötyä verkon yli. Tajusin, että tyttö olen minä joitakin vuosia sitten, 18-vuotiaana ehkä, ja ajattelin unessa, ei tuo ihminen ruma ole. Oikein tarkastelin ja analysoin häntä, vaaleat olkapäille ulottuvat hiukset, tutut kasvonpiirteet, liike ja voima. Ei tuo ihminen ruma ole. Olen pyöritellyt sitä nyt päässäni. Ajattelen aina, että olen ruma - tai oikeastaan, että olen kaunis mutta että kukaan ei näe sitä, että olen muiden silmissä ruma. Että minä vain näen sen hienon ja viehättävän mitä ulkonäössäni on. Se on ihan tyhmää, koska en ole varmaan ikinä tavannut oikeasti rumaa ihmistä. Tuossa unessa näin itseni ehkä ensimmäistä kertaa niin kuin muiden silmin, normaalin kivannäköisenä ihmisenä. Tuntuu niin kuin se olisi jokin piste, jollekin. Vuosia ja kymmeniä jatkuneelle.

...

Rakastan, rakastan, rakastan ruisleipää. Aina kun syön sitä mietin, tämä on täydellisintä mitä voi olla, voiko näin hyvää olla. Välillä mietin sitä silloinkin kun en syö ruisleipää ja silloin pitääkin sitten yleensä mennä hakemaan palanen tai pari. Parasta on kova jälkiuunileipä, mielellään reunasta pikkuisen palanut.

...

Olen usein oikein ylihienotunteinen, mutta jos näen, että ihminen on valmis kertomaan, esitän suoria kysymyksiä, paljon. Olen huomannut, että monet tykkäävät kertoa, ja minä tykkään kuunnella. Mutta joidenkin kanssa ei ikinä synny sellaista yhteyttä, että osaisi alkaa kysellä. Ja vaistomaisesti kavahdan aina tyyppejä, jotka ovat lyhyellä tuntemisella kamalan avoimia. Silloin tulen varautuneeksi enkä tahdo kysyä, saati itse kertoa, mitään. Nuorempana luulin, että avoimuuteen pitää vastata avoimuudella ja kerroin henkilökohtaisiakin asioita vaikkei olisi huvittanut, mutta nyt tiedän etteivät minun asiani ole mitään kauppatavaraa.

...

Täytän parin viikon päästä 26 vuotta. Jostain 23-vuotiaasta asti on tuntunut, että koko ajan elämä menee vain paremmaksi. En halua ajatella, että ei tämä nyt ikuisesti tasaista nousujohdetta voi olla ja että joskus kelkka kääntyy.

...

Viimeisen kuukauden aikana minulla on särkenyt nukkumaanmennessä ja lepoon hiljentyessäni olkavarsia niin, että kipu säteilee kaulaan ja lapaan ja olo on kerrassaan tuskaisa. Töissä kuulin sattumalta, kuinka eräällä opiskelijalla oli ollut yöllä kamalaa hermosärkyä kropassa ja lääkäri oli lopulta tajunnut määrätä magnesiumia, ja kivut olivat loppuneet. Nyt Ville osti minulle magnesiumia, olen syönyt sitä viikon eikä kipuja enää ole, enkä enää oikein muista mitä kipu edes on. Ihmisen muisti on ihanan armollinen kivun suhteen.

...

Silitin äsken tunnin verran vaatteitani. Välillä tuntuu, että hullu kun silitän ja että tällaisenkin homman itselleni kehitin, mutta sitten taas on niin ihanaa laittaa vaatekaupansileät vaatteet päälle, että jatkan kyllä silittämistä jatkossakin.

...

Veimme aiemmin illalla, tunti sitten, Kirppu-kissan ulos valjaissa. Se maukui surkeana kyyryssä ja vihasi joka hetkeä. Pieni sydän hakkasi hulluna ja minä pelkään, ettei se enää ikinä kehrää.