Unihuolia. Yöthän meillä nykyään nukutaan, mikä on aivan helvetin mahtavaa. Nakke käy unille klo 19 ja on valitettavasti ruennut heräämään kuudelta, mutta tänäänkin sai kahden peittelyn jälkeen uudestaan unenpäästä kiinni ja nukkua posotti vartin yli kahdeksaan. Ei siis valittamista öistä eikä yönukuttamisista.
Mutta päiväunet, uh, uusi murheenkryynini. Ollaan siirrytty yksiin päiväuniin lounaan jälkeen, jotta jo olisi vähän sama rytmi kuin tammikuussa alkavassa päiväkodissa. Lounaan jälkeen Nakke on jo todella väsynyt ja unet tulevat todella tarpeeseen. Tähän asti hän on nukkunut joko liikkuvissa rattaissa tai sisällä sylissä ja nyt tällä viikolla päätin että tästedes päikkäritkin nukutaan omassa sängyssä ja niille myös nukahdetaan ite.
On kaksi kaavaa miten homma etenee. Alku on molemmissa sama: Lounaan jälkeen menemme sylikkäin sohvalle ja katsomme teletapit tai muun unettavan piirretyn. Annan jo sohvalla Nakelle unitutin jota hän mussuttaa ja napottaa piirrettyjä silmät lupsuen. Ohjelman loputtua kannan hänet ylös,luen keinutuolissa saman lyhyen sadun kuin iltaisinkin,halaan ja pussaan, peittelen sänkyyn. En enää juttele vaan lähden vain pois.
Kaava yksi: Nakke itkee, itkee, itkee - ennätys on 1h10min. Käyn viiden minuutin välein painamassa tytön takaisin makuulle ja peiton päälle. Lopulta nukahdettuaan Nakke nukkuu hyvin ja herää levänneenä.
Kaava kaksi: Nakke itkee hetken mutta nukahtaa itse. Nukkuu 45min-1h. Herää väsyneenä itkemään, tarvitsi ehdottomasti pidemmät unet. Päätin unikoulun aloittaessani,että puolitoista tuntia sängyssä on oltava, nukutti tai ei. Käyn viiden minuutin välein painamassa tytön makuulle ja peittelemässä. Lopulta, kuten tänään, puolitoista tuntia on kulunut - sytyttelen valot ja haen edelleen väsyneen lapsen alakertaan.
Voi kun tietäisin teenkö oikein. Pitäisikö nostaa hänet sängystä heti herättyä vai pikemminkin huudattaa niin kauan että hän saa uudestaan unenpäästä kiinni ensimmäisten unien jälkeen ja herää oikeasti levänneenä. En usko,että on liikaa oletettu uskoa hänen voivan nukahtaa itse päiväunille,onnistuuhan itsenäinen nukahtaminen aina iltaisinkin erinomaisesti. Hereillä ollessaan olemne koko ajan yhdessä (paitsi tietysti ollessani töissä,jolloin hän on rakkaan isänsä kanssa) ja läheisyyttä ja hellyyttä on yltäkylläisesti. Ulkoilemme ainakin kerran päivässä ja mielestäni elämme oikein tasaista,turvallista elämää.
Hmm, mikäköhän avuksi. Toki en ole jatkanut tätä kuin kolme päivää ja samalla johdonmukaisella linjalla jatketaan, mutta tietysti äitinä miettii mikä on hyväksi ja oikein pienen ihmisen kannalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?