uni korjaa hetkellä millä hyvänsä. Aamulla heräsin kuudelta, VAPAAPÄIVÄNÄNI, en vain saanut enää unta kun Ville lähti töihin. Vietin sitten mukavan tunnin peittojen alla lehtiä lukien ennen kuin Nakke omassa huoneessaan heräsi ja menimme yhdessä aamupalalle.
Tänään on ollut ihan sellainen peruspäivä. Pitkä kävelylenkki, ruokakaupassa käynti. Ruoan laittoa, kahvittelua, herkuttelua. Naken kanssa tornin rakenttamista, Naken kanssa piirrettyjä, Naken kanssa keinumista. Hän nauraa rätkätti niin että vaikkei varsinaisesti kuulu mukavuusalueelleni (eikä varmaan mukana olleen Villenkään mukavuusalueelle) tönöttää marraskuun pimeydessä tihkusateessa autiolla leikkikentällä, niin kyllä se ihana naurunrätkätys vaan lämmitti.
Viime päivinä olen monta kertaa ottanut kiinni hetkestä ja ollut pakahtua onneen. Olen niin onnellinen ja kiitollinen omasta pikkuisesta perheestäni että sanat eivät riitä kuvaamaan. Onnellinen, onnellinen oon. Yhteisissä touhuissamme, rakkaimmat lähellä,kaunis kotimme,se miten Nakke on tyytyväinen ja luottavainen lapsi, se miten Villen kanssa kahdeksan yhteisen vuoden jälkeenkin nauramme yhdessä, olemme helliä. Juuri nyt kaikki on tosi hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?