Vuoden 2014 paketointi

Tammikuu

Olin todella, todella, todella kyllästynyt kotona oloon. Nyt kun viime tammikuusta alkaa olla jo vuosi tuntuu ahdistukseni, epätoivoni ja syvä hyödyttömyyden tunteeni  kaukaisilta ja vierailta. Että oliko se nyt niin paha, ihanan vauvan kanssa kotona? Mutta kyllä, oli se. Iänikuiset kotityöt ja hyllytetyksi tulemisen tunne, yksinäisyys, liian pienet piirit ja haasteiden kaipaus.

Kävin tekemässä töihin yhden lyhyen aamuvuoron, sekin oli ihan hullua kun Nakke oli vielä niin täysin tississä kiinni, mutten välittänyt kun halusin niin kovasti kotoa pois. Töissä oli aivan samanlaista kuin puoli vuotta sitten siellä viimeksi ollessani, muistan miten olin jännittänyt sinne menoa ja sitten siellä tutussa keittiössä jännitys suli ja kaikki tuntui niin hyvältä ja tutulta.

Tammikuulta muistan tylsyyden, epätoivon, rutiinit, pikkuriikkisen valostuvat illat, iänikuiset kotityöt ja vaunulenkit, työajatukset ja lopulta valoisan päättäväisyyden kun aloin järjestellä kesää niin että pääsen itse töihin ja Nakke-tyttö saa vielä olla kotona. Olin koko kuukauden karkkilakossa ja laihduin pari kiloa.

Helmikuu

Helmikuussa juhlittiin rakkaan ystäväni häitä! Olin kaaso ja päättänyt jo ajat sitten etten ota Nakkea mukaan juhliin, ja sitten tietysti kamalasti stressasin päätöstäni, että miten hän rintalapsi pärjää vanhempieni kanssa juhlien ajan. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, pääsin hyvin ohjelmanumeroiden välisssä imettämään, en pyörtyä kupsahtanut puhetta pitäessäni, ystäväni ja hänen miehensä säteilivät onnea ja kirkossa kuultu lauluesitys "Kaksi niin hehkuvaa..." päti heihin täydellisesti. Kävimme morsiamen ja toisen kaason kanssa kampaajalla ja meikissä ennen juhlan alkua ja tuntua ihanalta olla tyytyväinen ulkonäköönsä, maistella viiniä, nähdä rakkaiden ihmisten onni ja tanssahdella oman rakkaan ihmisen kanssa.

Helmikuussa oli myös enoni viisikymppiset joille tuli miltei koko lähisuku (eli joku viisikymmentä henkeä, oikeasti!). Muistan varmaan ikuisesti miten ihana Nakke siellä oli torkkuessaan joko Villen tai minun sylissä vaaleanpunaisessa mekossaan ja hiuspannassaan kuin mikäkin ihmiskarkki, välillä ihania pikku hymyjä väläytellen. 

 

Pidimme myös kotonamme pikkuruiset illanistujaiset joihin kutsuimme muutaman ystävän. Pelasimme lautapelejä, söimme ja joimme ja vaikka ilta varmasti oli oikein onnistunut, koin itse porukan ainoana selväpäisenä kyllästyneisyyttä ja jopa mielipahaa kuunnellessani ennalta-arvattavia humalaisia juttuja ja miettiessäni, olen ainut joka vastaa tuosta ylhäällä nukkuvasta lapsesta. Se oli jotenkin kirkas ja yksinäinen oivallus: olen äiti. Nakke heräilikin vähän väliä ja sydäntäni lämmitti kun hän aina nukahti nopeasti silkkaan läsnäolooni.

Maaliskuu

Nakke täytti puoli vuotta, äiti ja isä olivat meillä kylässä ja ostivat Nakelle syöttötuolin lahjaksi. En saa mitään muuta päähäni koko kuukaudesta!

Huhtikuu

Aloitimme grillikauden ja sitä iloahan jatkuikin pitkälle kesään ja syksyyn. Pääsimme Villen kanssa kahdestaan juhlimaan vappua Villen tädin tullessa meille vahtimaan Naken unta. Nakke nukkui tuolloin hyvin, siirtyi muistaakseni aina jossain vaiheessa yötä viereen mutta iltaisin nukahti nopeasti omaan pinnasänkyynsä ja nukkui monta tuntia ennen ensimmäistä heräämistä. Olin virkeä ja hyvin levännyt, kävin hölkkäämässä ja salilla, otin itsestäni facebookiin vappukuvia kireässä raitapaidassa ja lyhyessä hameessa. Nuorin siskoni palasi Suomeen oltuaan lähes vuoden Lontoossa ja kävi ensimmäistä kertaa kotonamme.

Toukokuu

Toukokuu, oi toukokuu. Ystäväni, jonka häitä juhlimme helmikuussa tuli meille viikonloppukylään. Muistan miten menin häntä kaupungille vastaan ja käytyämme syömässä jäimme ekstemporee baariin istumaan iltaa ja juomaan viiniä, olin suloisessa hiprakassa ja aivan villinä siitä vapaudentunteesta että näin vain pystyn vielä tässä elämässä tekemäään jotain ekstemporee! Vähän sitä ennen olin lopettanut imetyksen, olin varannut siihen koko toukokuun ja sitten ei mennyt kuin pari päivää kun Nakke oppi juomaan nokkamukista eikä kertaakaan itkenyt tissin perään. Tunsin vähän haikeutta mutta ennen kaikkea helpotusta, puolet imetyksestä oli ollut taistelua rintaraivareineen ja rintakumeineen ja vaikka loppupuolisko sujuikin hyvin, koin sen kuitenkin ehkä enemmän epämiellyttäväksi kuin ihanaksi. Ei olisi tullut mieleenkään olla imettämättä jos vain jotenkin voisin asiaan vaikuttaa, mutta mikään varsinainen minun juttuni se ei ollut.

Ystäväni vierailun yhteydessä kävimme yhteisen ystävämme luona, hänellä oli ihana vauvamaha ja huomasin ajattelevani, minäkin haluan. Hullu mieli, vaikka juuri pääsin imetyksestä ja Nakkekin oli vasta kahdeksankuinen pikku kirppu! Ystäväni kotiinlähtöpäivänä minulle sattui työvuoro jota en kehdannut perua, työkaveri käyttäytyi epäasiallisesti ja vaikka siitä on jo pitkä aika en vieläkään näe häntä aivan samoin kuin ennen, olen varovaisempi.

Toukokuun viimeisellä viikolla oli ihanat kesäiset kelit ja nautin sydämeni kyllyydestä. Lähdimme joka päivä Naken kanssa ulos, olimme viisikin tuntia retkillämme, söimme tuoreita hedelmiä ja istuimme viltillä, aurinko lämmitti ja mieleni joka koko vauvavuoden oli kaihonnut pois juuri siitä hetkestä missä oli, oli nyt tyyni ja täydellisen tyytyväisenä hetkessä. Tiedostin koko ajan että työt alkavat viikon päästä ja kaikessa oli suloinen lopun ajan tunnelma, joka sai auringon lämmittämään vielä vähän enemmän ja nauttimamme hedelmät maistumaan paremmilta kuin koskaan. 

 

Keskimmäinen siskoni muutti kesäksi ulkomaille ja minun töihin paluu senkun lähestyi! Vietin ensimmäistä kerta äitienpäivää äitinä.

Kesäkuu

Kesäkuun alussa helteet jatkuivat. Raahasin pirtinpöytämme takapihalle, hioin ja maalasin. Naapuri vinoili miten kaupasta varmasti löytyisi kiva vahakangasliina maalausjälkeäni piilottamaan ja oli valitettavasti oikeassa: toisin kuin maalipurkissa luvattiin jäi lopputulos kummallisen huokoiseksi ja nyt puolen vuoden käytön myötä pöytä on täynnä rumia koloja, tahroja ja liiskautuneita ruoantähteitä.

Siskoni muutti meille, kissat muuttivat Naken kummisedän äidin luo ja minä aloitin työt. Työaikani oli koko kesän säännöllinen 7-15 ja viikonloput vapaana, mikä todella näkyi tilipussissa mutta oli muuten vapaa-ajan kannalta kivaa. Kävin pyörällä töissä ja vietin illat Naken kanssa (ja tietysti välillä Villen ja usein myös siskoni kanssa), nukuin huonosti, stressasin kodin sotkuja ja sitä miten paljon kaikkea yhtäkkiä oli, vaikka samalla se oli aivan hemmetin mahtavaa enkä enää kertaakaan tuntenut toivottomuutta tai hyödyttömyyttä.

Vietin juhannuksen Savossa vanhempien luona siskoni ja Naken kanssa, siellä oli puoli sukua. Täytin 28 vuotta ja sain Villeltä 20 ruusua.

Heinäkuu

Työt jatkuivat, töihin pyöräily jatkui, helteet alkoivat, nukuin entistä huonommin, Nakke nukkui joka ikinen yö välissämme ja potki minua unissaan silmään, olin väsyneempi kuin tajusinkaan. Teimme siskoni kanssa päiväretken Turkuun, istuimme helteisen Aurajoen rannalla pitkälle iltaan, Nakke kieppui viltillä ja oli ihanan onnellinen kesäolo. Tein myös muutamia retkiä Suomenlinnaan ja ylipäänsä voin olla tyytyväinen etten työpäivien jälkeen vain lysähtänyt sohvalle vaan menin ja tein paljon kaikkea. Toisaalta se minut varmaan osaltaan väsyttikin, tietysti pitkään jatkuneen huonounisuuden ohella. Kuun lopussa siskoni muutti pois ja kissat meille takaisin ja tulen varmasti lopunelämääni olemaaan siskolleni kiitollinen hänen tarjoamastaan avustaaan.

 

Nakke oppi istumaan ja konttaamaan.

Elokuu

Ville jäi kesälomalle ja meidän arkemme rauhottui, kun minä olin ainut työssäkävijä. Suunnittelin Naken syntymäpäiviä ja odotin kovasti omaa kesälomaani. Käytiin perheen kanssa Porvoossa ja poistullessa ajeltiin ristiin rastiin Sipoon maaseutua niin että pikku reissumme venähti päivän mittaiseksi.

Syyskuu

Syyskuu, lomakuu. Olin päättäyt pitää Nakelle unikoulun lomallani, mutta aika vain hurahti enkä vain jaksanut, ja niin hän jatkoi meidän välissämme nukkumista. Join paljon punaviiniä ja söin paljon suklaata, en enää pyöräillyt töihin, en käynyt kuntosalilla, lihoin vähän. Kävin ystäväni luona Vaasassa ja vaikka olin sielläkin jotenkin aivan älyttömän väsynyt tuntui kuitenkin upealta matkustaa kokonaiseksi yöksi pois kotoa. Keväällä menen kahdeksi yöksi, se on jo päätetty! 

Pidin kirpputorilla pöytää viikon, en saanut melkein mitään voittoa mutta tulipa käytyä pikkuiset lastenvaatteet läpi. Viisaudenhammas leikattiin pois. Tuntuu että ennen kuin huomasinkaan oli jo syyskuun loppu ja lomani ohi, haikeaa!

 

Kuun alussa juhlittiin yksi-vuotiasta Nakkea. Vieraat peruivat tulonsa yksi toisensa perään, minun leipomukseni romahtivat niin että heitin jo osan roskiin, mutta lopulta saimme kuitenkin vietettyä kivan yhteisen päivän ja arvostin kovasti jokaista vierasta joka paikalle päääsi.

Lokakuu

Lokakuu oli Villen isyysvapaakuukausi. Minulta leikattiin jalasta patti ja olin viikon saikulla, ja sitten leikattiin vielä toinen viisaudenhammas ja olin siitäkin pari päivää kotona. Muuten arki rullasi menemään, kävin töissä, ai niin ja saikkujeni aikana sain kuin sainkin pidettyä Nakelle unikoulun ja samassa hötäkässä siirsimme hänet omaan huoneeseen! Vajaassa viikossa hään nukkui kokonaisia öitä heräämättä ja minä heräsin aamuisin ihmetellen oloani joka pitkän väsymyksen jälkeen tuntui niin vieraalta: virkeä, levännyt olo.

Kuukauden viimeisenä päivänä meillä oli työporukan kanssa pikkujoulut. Sieltä tullessani kävin Mannerheimintien 24/7 apteekissa ja ostin raskaustestin. Kotona tein testin erikoisen varmana, hymyilin kahdelle viivalle. Ville kysyi: oliko tuo vitsi, mutta niin huono huumori ei ole edes minulla.

Marraskuu

Alkoi rankkaa loppuvuosi, kun olimme Villen kanssa molemmat töissä. Raskausoireet alkoivat joskus kuudennen tai seitsemännen viikon paikkeilla aivan samoin kuin Nakkea odottaessani, nyt vain huomattavasti voimakkaampina. Oksensin jopa viisi kertaa päivässä ja usein aamuisin en edes ehtinyt vessaan vaan oksensin keittiön roskikseen sappinesteitä Naken mutustaessa puuroaan tyytyväisenä. Maha pullahti heti näkyviin. Jaksoin kutakuinkin kelvollisesti suoriutua kodin ja töiden pyörittämisestä, mutta päivisin naken unien aikaan kuin itsekin ja iltaisin sammuin poikkeuksesta sohvalle ennen kello kahdeksaa.

 

Villellä ja minulla oli toinen hääpäivä ja sain Villeltä aamulla vuoteeseen kaksi upeaa pitkävartista ruusua, ruusuntuoksuisen kynttilän ja ihanaa luonnonkosmetiikkaa sekä lupauksen omasta saunaillasta. Olen vieläkin aivan hämilläni!

Joulukuu

Olimme Villen ja Naken kanssa Tukholman risteilyllä. Oli ihanaa kuukauden ahertamisen ja erillään olon jälkeen päästä viettämän kunnolla aikaa yhdessä. Risteilyn jälkeen sairastimme koko porukka kamalan vatsataudin ja siitä asti olen ollut flunssassa, joka vaivaa vähän vieläkin inhottavan yskän muodossa. Raskauspahoinvointi alkoi väistyi 11:llä viikolla samoin kuin Nakenkin aikana ja ehkä pahin väsymyskin on takana, vaikkei mistään pirteästä keskiraskaudesta vielä voikaan puhua. Näin pikkuiseni ultrassa vilkuttamassa ja uskalsin varovasti kertoa raskausuutisia töissä ja suvulle. 

Nakke opettelee kävelemään ja osaa sanoa "hei hei" ja "kakka". Hän on hurmaavaa seuraa ja tuntuu että nyt niitetään vauvavuoden hedelmät: yhdessäolo on vastavuoroista ja palkitsevaa ja hänellä on vahva luottamus niin omiin vanhempiinsa kuin muihinkin ihmisiin.

Joulua vietimme töiden merkeissä, aattoillan sentää koko porukka yhdessä kotona. Kun nyt mietin kulunutta vuotta on valitettavasti päällimmäisenä mielessä varsin ikävä asia: väsymys. Vuosi on ollut mahtava, kasvattava, antoisa ja voi että kävi se ihme että saan taas odottaa vauvaa, että minusta tulee kahden lapsen äiti. Mieletöntä onnea, Villen ja minun yhteenhitsautumista entisestään. Omaa mielenrauhaa, sopu itseni kanssa kun olen hienosti onnistunut jakamaan itseni työhön ja kotiin, antamaan itselleni ja muille. Väsymyksestä huolimatta. ;-)