torstai 17. maaliskuuta 2016
Minulla on taas aikaa
Yhtäkkiä minulla on taas aikaa. Vauvani on alkanut nukkua omassa pinnasängyssään, nukahtaa nopeasti rakasta riepuaan naamaan hieroen, tuttia mussuttaen. Heräilee yöllä viitisen kertaa mutta nukahtaa heti tutin saatuaan. Tänään lopetin imetyksen, huomenna poltan kamalat nuhjut imetysliivini ja pukeudun ensimmäistä kertaa aikoihin alusvaatteisiin, joilla on muukin funktio kuin pullauttaa rinta nopeasti nälkäiseen suuhun.
Vauva istuu, kiipeää, konttaa, on sinnikäs ja hassu, vaikka jokseenkin herkkä sielu myös. Olin aiemmin kirjoittanut vauvakirjaan naurun olevan m e h e v ä , ja sitä se on yhä. Häntä on helppo huvittaa ja niin ilahtuneen näköisenä hän jää odottamaan lisää. Hän on niin rakas, ihana, ja olen syvästi kiitollinen että vauvavuosi alkaa olla taputeltu.
Töissä on kolmas viikko takana. Olen pitänyt monta työpaikkahaastattelua, tehnyt työvuoroja, laittanut palkkoja maksuun. Tehnyt omavalvontasuunnitelman ja palkannut työntekijän. Olen ollut koulutuksissa ja johtoryhmän tapaamisessa, kuullut ääneni ohuuden esittelykierroksella. Vastaanottanut vinoilua ja tiuskintaa, kokenut sen kun kaikki hiljenee syömään mennessä. Ja sitten taas ollessa kahden: Luottamus, arvostus, pitäminen. Joukossa tyhmyys jne. Olen tehnyt työni kelpo hyvin, ollut ahkera. Naputtanut tänään pää kumarassa whatsapp-viestiä kun työkaveri tuli toimistoon. Olen ihmetellyt joidenkin tylyyttä, ilkeyttä, itkenyt silmät pihalle kotona vaikka samalla tiennyt, en ole tehnyt mitään väärää.
Olen oppinut valtavan paljon. Töihin on kiva mennä, vaikka välillä iltaisin mietin että voihan vittu.
Kävin aamulla juoksemassa ennen seitsemää, aurinko oli noussut. Kevät on yhtä hurmaava kuin aina, miten se aina onkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Äääh, taas kävi niin, että kirjoitin pitkähkön viestin, mutta sitten se pyyhkiytyi pois.
VastaaPoistaTiivistetysti:
Hyvä sinä! Pärjäät varmasti hienosti. Olet oikea ihminen tuohon hommaan ja sitä voi olla joidenkin hankala hyväksyä. Uskomatonta kuitenkin, että aikuiset ihmiset jaksaa "kääntää takkia" ja olla ilkeitä. Joillakin on kyllä taipumus veivata kaikki asiat sen negatiivisen kautta, ja sille ei valitettavasti mahda mitään: se on heidän häppee.
Välillä voi kyllä olla hankala iloita vilpittömästi toisten saavutuksista, mutta ei sitä mielipahaa saa pomoon tai työkaverihin purkaa. Mun mielestä tylyyksiin voi puuttua ihan asiallisesti huomauttamalla. Ei kellään ole oikeutta olla epäasiallinen työkavereita kohtaan ja nythän sulla on tavallaan myös velvollisuus puuttua työpaikan kiusanhenkiin. Ymmärrän, että itseensä on hankalampi puolustaa kuin muita, mutta toivottavasti saat niin silti tehtyä.
Hyvä, että oot viihtynyt uudessa tehtävässä ajoittaisesta loasta huolimatta. Kuulostaa kyllä todella mielenkiintoiselta kaikki sun työtehtävät.
Ps. ja onnittelut "oikeista" alusvaatteista!
K
Joo toi on kyllä niin totta että jotkut ihmiset vaan on sellasia perusnegatiivisia! Tuohon liittyen oon myös paljon miettiny, miten esim. mun olemuksen/ toiminnan voi nähdä joko hyvänä tai huonona ja molemmille kyllä löytyy perusteita. Siviilissä voi olla sit niiden kanssa jotka tahtoo nähdä hyvänä mut töissä pitää vaan tulla kaikkien kanssa juttuun. Nyt siellä on ollu aika rauhaisaa ja tuntuu, et sille mun työllekin annetaan työrauha ja arvostus, eli nyt on ihan jees :) ja työtehtävät on kyllä tosi kiinnostavia ja tykkään tosi paljon kun saa ite suunnitella päiväohjelmansa!
VastaaPoistaP.s. Kiitos! :D
Jes, tuolla asenteella ne työt tulee hoidetuksi ja oikeat päätökset tehdään. Ystävällinen, oikeudenmukainen ja mieluiten johdonmukainenkin tulee olla (tai ainakin tulee pyrkiä olla), mutta miellyttää ei tarvitse.
VastaaPoistaKivaa viikonloppua!
K
Ääh sori kun unohdin vastata kommenttiin!
Poista