lauantai 4. helmikuuta 2017

Nuorisosta ja globalisaatiosta

Juuri kun mietin yksi päivä että tämä arki on ihan perseestä ja niin rankkaa enkä ikinä saa hengähtää, ovat lapset nukkuneet nyt yhtaikaa toista tuntia. Ja aamulla oltiin koko perhe Luonnontieteellisessä museossa. Oltaisiin menty sinne eilen lasten kanssa, mutta museo olikin mennyt kiinni neljältä ja me ihmettelimme pimeitä ikkunoita viideltä. Sitten oltaisiin menty kirjastoon, mutta sekin meni perjantain kunniaksi aikaisemmin kiinni. Tänään aamulla Prismassa myyjä mittaili minua kassalla oluttölkkini kädessään ja ajattelin jo että haa!, niin sitä vaan pääsee henkkareita näyttämään tällainen kolmekymppinenkin mutta sitä kun on hyvin säilynyt niin sitten sitä vaan on, mutta hän sanoikin että hyvä rouva, alkoholia ei saa myydä ennen kello yhdeksää.

On kyllä silleen ihan virkistävää, että maailmassa jossa kaikki on saatavilla milloin ja minne tahansa, on tällaisia pieniä rajoittavia poikkeuksia.

Maria Veitolan yökylä - ohjelmassa oli viimeksi hauska, kun Maria kyläili Matti Nykäsen luona ja siellä pienen kylän ja vanhanaikaisen kodin yläkerran kammarista löytyi Matin vaimon poika, joka oli kuin jostain musavideosta, niin teini että. Kymmenen vuotta sitten (!!?) opiskellessani sosionomiksi kuljin puoli vuotta kouluun bussilla, joka kierteli kaikki perähikiät, ja silloinkin hymyilytti kun tammikuun metsämaisemassa pimeän tien varrelta keskellä ei mitään kuski poimi kyytiinsä teinejä, jotka olivat viimeisen päälle meikeissään ja kireissä farkuissaan. Vähän kuin Karjalassa, Sortavalassa joitakin vuosia sitten, kun kylänraitilla hiekka rapisi jalkojen alla ja katuvaloja ei ollut, rikkonaiset ikkunat ja ovettomat ovet katsoivat tietä, ja siinä tiellä käveli taas - ah - niitä teinejä, viimeisen päälle, ja kahvilassa miehet istuivat pitkässä rivissä tiskillä ja joivat tiukkaa viinaa ja MTV pauhasi nurkassa, Beyonce vatkasi peppuaan.

(Jouduin googlaamaan miten Beyonce kirjoitetaan ja hän oli ainut pop-tähti jonka sain päähäni, öhm. Tai sain myös Robinin, mutta hän ei nyt ihan sovi tähän, hän nuori suomalainen mies jolle maailma on auki ja jolle toivon valoa tulevaisuuteen - ja Robin: pidä pää kylmänä menestyksen tuulissa.)

1 kommentti:

  1. Sama, oon miettinyt ihan samaa: miten ihmiset, eritoten nuoret ihmiset vaan voi olla niin huoliteltuja ja (yli)hyvinpukeutuneita, vaikka esim. talonsa näyttäisi suomalaisen silmissä siltä, että romahtaa varmaan tulevina vuosina, jos mitään ei tehdä. Tai miten niillä koroilla voi selvitä niistä kuoppaisista hiekkateistä edes sinne bussille asti.

    K

    VastaaPoista

Mitäs mietit?