Päivien hengästyttävässä vauhdissa

Ah kesä! Teet minusta spontaanin vapaasielun. Päivät vyöryvät läpi valtavalla intensiteetillä, läsnäolo, toisten ihmisten vaatimukset, etenkin tietysti Nakke-tyttö tarpeineen ja yhteisten iltojemme lyhyys, oman ajan puute, vastuu töissä, himo elää ja kokea tämä kesä täysillä, himo mennä ja toisaalta himo saada koti tyhjäksi ja olla vain, kaikki tämä ja vielä päälle se, että menemme useimpina iltoina Naken kanssa yhtaikaa nukkumaan saavat aikaan sen, että aloitan päiväni pirteänä, jaksan ja touhuan en menetä hermojani töissä, poljen kotiin, puran ikäväni vauvaan, vauvan kanssa, ilta kuluu, väsymys, oman ajan puute, se että joku on koko ajan kiinni ja iholla, marttyyri nostaa päätään, välillä saan sen tallottua välillä en. Menen nukkumaan hikiseen perhepetiin, herään yöllä heijailemaan ja kantamaan kipeää Nakkea, tarjoamaan maitoa ja fiilistelemään pikkuvauva-ajoilla, kääntämään hikistä tyynyä ympäri ympäri ympäri, laskemaan hetkiä aamuun, saamaan pienestä kantapäästä leukaan, ja sitten tulee taas aamu ja vieteri on vedetty, ihme kyllä herään pirteänä ja olen levännyt ja valmis uuteen päivään. Juon kyllä aivan mahdottomasti kahviakin eli varmaan on jatkuva kofeiinihumala päällä.

Kuten olen sadat kerrat kertonut, on Nakke ollut pienen elämänsä hyväuninen ja hyväruokainen perustyytyväinen pikku kullannuppu. Kuten sadut yleensäkin tämäkin saatiin luetuksi, ja nykyään menemme tosiaan yhtaikaa nukkumaan, hän nukkuu välissämme, herää x määrän yössä ja, herra paratkoon, saa yöllä maitoa. Yöllä maitoa! Hänen päivän syömisensä saattavat olla seuraavanlaiset: viisi viinirypälettä, hapankorppu, pari nuolaisua avokadoa, pari nuolaisua kurkkua, pala nektariinia. Maitoa, maitoa, maitoa. Itkua puurolle, pakkaseen tekemilleni ruoille, itkua kaikille helvetin paska lusikalla syötettäville. Tietysti flunssa ja hellekin varmasti vaikuttavat. En ole jaksanut tehdä asialle oikein mitään, mutta ajattelin, että kunhan helteet vähän laskevat ja hän ehkä alkaa taas syödä päivällä enemmän, vaihdan yömaidon veteen, eiköhän se sitten jää pois. Nyt en viitsi kun on hänellä varmaan ihan nälkä yöllä. Ja onhan se unentihruinen maitoa lutkuttava vaippapöksy aika syötävän suloinen näky.

Unikoulun pidän, jos jaksan, lomallani syyskuussa.

Olen nyt tauon jälkeen käynyt pari kertaa kuntosalilla, viimeksi eilen. Oli hiki ennen ensimmäistäkään laitetta, kun siellä ei ollut ilmastointi päällä, mutta niin kuin aina jälkeenpäin onnittelin itseäni että tuli käytyä. Keskiviikkona pääsin lähtemään töistä jo yhdeltätoista ja ekstemporee lähdimme siskoni ja Naken kanssa Suomenlinnaan piknikille. Istuimme viltillä ja ehdin juuri sanoa, miten Naken kanssa on niin helppo olla missä vain kun hän haluaa pysytellä visusti äidin lähellä, ja sitten näimme Nake monen metrin päässä viltistämme naama ja kädet mullassa kaivelemassa maasta tikkuja ja ruohoa. Tänään lähdemme Villen kanssa pussikaljapiknikille, siskoni itse tarjoutui olemaan Naken kanssa. Huippukiva lähteä! Onkin viimeiset yhteiset treffit ties miten pitkään aikaan, kun sisko muuttaa viikon päästä pois ja Helsingin turvaverkkomme nuukahtaa olemattomakswi mytyksi. Ei se haittaa, sitten vietetään perheaikaa ja molempien omia menoja.

Ihanaa nyt kun Nakke nukkuu pihalla, Ville on töissä ja sisko lähti juuri kauppaan. Keitän kahvit, otan eilen leipomaani kinkkupiirakkaa vai tekisinkö sittenkin salaatin, oikaisen jalat sohvalle. Äkkiä ennen kuin rattaista kuuluu Vääääää.