sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Vuoden viimeisiä ajatuksia

Vuosi 2016 on ollut rankka. Tuntuu että se on murjonut minua jotenkin liikaa, olen muuttunut ärhäkäksi ja olen kuin jatkuvasti puolustuskannalla, vaikka haluaisin olla lämmin, lempeä, reilu, ymmärtäväinen. Pitää hidastaa tahtia, hoitaa itseäni että jaksaa antaa muille. Pirun flunssa on kestänyt jo toista kuukautta, en ole käynyt lenkillä tai salilla, lihon, nenä vuotaa koko ajan ja nyt viimeisimpänä yskä on kestänyt jo viikon. Olen valittava, muiden myötätuntoa vinkuva nainen kun en ole ehtinyt tai jaksanut itse antaa sitä itselleni. Olen tavallaan kasvanut ihmisenä, olen pikkuisen oppinut pitämään puoliani. Toisaalta on tullut tämä inhottava kiukkuisuus.

Minua repii kun huudan lapsille ja tiuskin Villelle, vaikka tiedän millainen äiti ja vaimo haluan olla, olen ollut. Vaikka - silti olemme vahva perhe yhdessä, Ville tykkää minusta, lapset ovat ihmeellisen hienoja, olen tänään taas saanut olla heistä niin ylpeä. Pitää nyt vain vetää happea, etsiä taas tasapaino, muistaa mikä on tärkeää, jatkaa lastenhuoneen lattialla istumista, kietoa kädet Villen ympäri.

Olen viime viikkoina paljon miettinyt, miten on helppoa olla kepeä, raikas ja ihana kun on nuori ja on kaikki aika maailmassa elää itselleen, mutta kyllä aikuisuus koulii... Lapset ovat viedä järjen keltä tahansa ja se, miten sitä osaakin olla huono äiti vaikka lapsettomana oli aivan paras ja pedagogisin superkasvattaja vetää hartiat lysyyn keltä tahansa. Tilanteet töissä ja omat kasvot jotka menevät, vastuu kotona, rahahuolet ja miten soikeaksi se euro välillä venyykään ennen kuin häviää. Parisuhde joka tarvitsee aikaa, sanoja ja pitkän katseen silmäkulmasta  ennen vuoteeseen menoa, vaikka haluaisi vain olla yksin torkkupeiton alla ja syödä suklaata. Mietinkin,että ihailen kyllä kauheasti aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole suostuneet katkeroituneiksi arjen polkemiksi hapannaamoiksi vaan jaksavat nauraa, hullutella, unelmoida ja harrastaa seksiä keskellä päivää vaikka olisi se siivouskin.

Aivan älyttömän ihanaa muuten kirjoittaa pitkästä aikaa.

Ostin äsken Marimekon Outletista mekon. Kunnon elokuvien kirjastovirkailija - kamaa, mutta siis ihana! Aion kääriä sen pakettiin ja avata ilahtuneen yllättyneenä jouluaattona.


1 kommentti:

  1. Ole armollinen itsellesi, älä vaadi itseltäsi liikaa, muut tuskin asettaa sinulle paineita/vaateita. Läheltä seurattuna olet suuremoinen. Se riittää. Nauti tästä elämän vaiheesta . kuulostaa kliseeltä, mutta se menee niin nopeasti ohi.
    Äiti äitiliini

    VastaaPoista

Mitäs mietit?