Heippa vaan, hei. Olen yövuoroni puolivälissä ja ajattelin tulla vähän jakamaan fiiliksiäni.
Jotka ovat:
Ihan jees.
:D
Jalkoja kolottaa vähän, tekisi mieli venytellä oikein pitkän kaavan mukaan (mitä teen ehkä kerran vuodessa), mutta pelkään että siinä hommassa repeisivät housut. Nää on aika piukat.
Ei väsytä mitenkään kummoisesti: sellainen turruttava kestoväsymys, jota aina yövuoroissa poden, vähän sellainen kuin liikkuisin unessa tai sumussa tai veden alla, mutta jonka kuitenkin saan pidettyä kuosissa kun ajattelen muuta, juon kahvia, olen koneella, liikun, touhuan, kuuntelen musiikkia. Mun yövuoromusiikki on aina sama: telkkarista iskelmäradio Harju & Pöntinen! :D Taidan olla aika vanha käpy mieleltäni, kun tunnen enemmän noita "vanhusten" kappaleita kuin esim. Voicelta tulevia... Pitäiskin mennä baariin tässä joskus, pitäiskin todella, pitäis mennä pitkän kaavan mukaan ja tanssia 18-vuotiaiden hottistyttöjen seassa "kypsän naisen itsevarmuudella", ja pitäiskin juoda pitkästä aikaa salmari- ja fisushotteja ja kiljua korvaan musiikin yli kun tulee tärkeä juttu mieleen kesken tanssin ja pitäis antaa vaan lanteiden keinua ja pyllyn vähän vatkata ja tehdä tuollainen harppaus nykymusiikkiin, siis. Pitäispä todella. Olen käynyt tänä vuonna tasan kerran baarissa ja se oli karaokebaari jonka koin työkaverini kanssa, oltiin siellä tunti ja sitten myöhästyin sekunnin bussista (se meni nenän edestä), ja päätin kävellä kotiin ja taivalsin hirveässä huppelissa läpi öisten katujen ja vieläpä kaaduin, Töölöntorilla, ohi meni juuri täysi bussi ja vaikka näin sen (ja vaikka kuuloetäisyydellä oli kävelijöitä muitakin onnettomia kuin minä) nousin verkkaisesti pystyyn vaatteitani pudistellen ja sanoin ääneen: "Ei haittaa. Ei sattunu. Kukaan ei nähny." :D Ihanaa itsepetosta johon melkein uskoin, eikä kipeä jalkakaan enää parin päivän päästä vaivannut.
Eikä sekään että kotiin tultuani oksensin vessanlattialle ja lavuaariin. Minkä Ville aamulla huomasi.
Seuraavalla kerralla ajattelin silti ottaa ihan chillisti, kuten tosin yleensäkin otan.
Suloinen kuorsaus kuuluu tähän toimistoon. Kohta menen keittiöön ja soseutan kullannupuille (=työkaverit + huomenna kotona olevat nuoret) kasvissosekeiton valmiiksi, porkkanat ja perunat siellä jo kiehuvat.
On vähän mässyttänyt koko vuoron. Heti töihin tultuani tein itselleni sämpylän hyvillä täytteillä, ja sitten söin vielä ison kupillisen suklaajäätelöä ja tein sellaisia leipätikkuja näin:
Sekoitin kulhoon öljyä, mustapippuria, suolaa ja valkosipulia. Leikkasin tummasta leivästä kapeita siivuja ja laitoin siivut öljyseokseen, annoin olla siellä hetken. Sitten levitin ne pellille ja paistoin 250 asteisessa uunissa viisi minuuttia. Nam!
Nyt taidan mennä, vain tullakseni taas. Öh ja öitä!
=D haha ihana.
VastaaPoistaPitäis kyllä mennä baariin, itsellenikin oli lähes kulttuurishokki olla torstaina siellä Onnelassa. Huhuh. Tosin sillon kaikilla oli peittävät ja rumat vaatteet (oikeesti, haalarittomat näytti jotenkin ihan alastomilta) ja käytös enemmän tai vähemmän noloa.
Sitten vappuna mennään kaikki mun luo yöks kera mäkki- tai snägärisafkat (voin nukkua lattialla!) ja aamulla vedetään mässyä ja pepsi maxia. Ja katotsan gossip girliä tai vastaavaa. Tulee kivaa!! Ja kesällä mennään baariin USEASTI. Muistatko kun oli kuuma sillon yhtenä yönä, kun vaihettiin kuutoselta keskustaan? Kuuma keskellä yötä.. ihana kesä tule tule jo!
K