maanantai 28. maaliskuuta 2011

28.Ikävöin

Pitkästä aikaa haasteen pariin. 

Tällä hetkellä ikävöin vanhempiani, ja mummoa, haluaisin kovasti päästä käymään heidän luonaan. Olen muistellut kivoja juttuja lapsuudesta, sitä miten oltiin äitin kanssa reissussa ja kun tultiin takaisin isä oli ostanut meille pienen telkkarin ja nintendon, ja äiti moitiskeli lempeästi, mikä tuo nyt on, mitä sinä nyt tuollaisen ostit. Ja kun oltiin mummolassa ja mummo tarjoili meille päiväruoan uunin päälle, siellä oli lämmintä ja oltiin ihan kiinni katonrajassa ja ruokaa latkiessamme leikittiin että oltiin kissoja. Ja leikeistä tulee valtava nostalgiaryöppy, kaipaan ihania pikku-ukkoleikkejämme ja niitä maailmoja mitä niille tehtiin, ja ajan kultaamalla lämmöllä muistelen sitäkin, kun pikku-ukot olivat olleet levällään lattialla siivouspäivästä toiseen ja isä uhkasi nyt jos niitä ei siivota niin-, ja kun en siivonnut yhtenä päivänä pikku-ukot olivat hävinneet, ja etsin niitä paniikissa ja itkin niin että siskonikin joka ei yleensä koskaan itkenyt rupesi myös itkemään ja nikotteli itkustaan vihaisena että saan puolet hänen ukoistaan, ja itkien nuohosimme ympäri kotia ja lopulta löysimme autotallista pullean jätesäkin ja siellä kaikki pikku-ukkoni taloineen ja kouluineen ja kauppoineen ja tavaroineen olivat.

5 kommenttia:

  1. =D
    Siis minä olisin antanut puolet omistani? Ihastuttavaa.

    Kebe

    VastaaPoista
  2. Kebe, kyllä olisit :D Etkö muista tuota tapausta? Ihme miten saman perheen lapset voi muistaa eri asioita lapsuudesta! Tai samat asiat eri tavalla. Mielenkiintoista :)

    Tuo mielenkiintoista - sana on muuten kärsiny jotenkin inflaation, musta se kuulostaa sellasesta vinoilevalta aina kirjotettuna, vaikka sen vilpittömästi tarkottaiskin.

    VastaaPoista
  3. Hyvin hämärästi muistan sen, kun ne sitten autotallista löytyivät. Tai en mä sitä autotallia muista, enemmän vaan ne mustan sisällä olevat tärkeimmät lelut =).
    Mielenkiintoista indeed!

    Tuli muuten tosi hyvä mieli, kun esittelin itseni instituutiovierailulla niin sujuvasti, että en ees tunnistanut oman itseni puhuvan =D. Englanniksi siis tapahtui tuo. Ihmeitä tapahtuu.

    Kebe

    VastaaPoista
  4. Voi että, ihana tuo pikku- ukko tarina! Miten ihanalta sen on täytyny pienestä tytöstä tuntua, kun ne pikku- ukot löytyivätkin :)
    -Miia

    VastaaPoista

Mitäs mietit?