6. Minun päiväni

Valmistujaispäivänä ajattelin, tämä on minun päiväni. Tulevaisuus loisti niin että häikäisi. Äkkiähän se siitä sitten himmeni työttömän kesän myötä, mutta sen päivän, sen hetken: ah! Vanhojen tanssit olivat myös minun päiväni, vaikka pukuni oli ruma ja liian iso ja parini henki haisi ja hän hönkäili päin minua kuin turhautunut työhevonen, ja vaikka mietin liikaa, mitä yleisö minusta ajattelee.

Minun päiviini näköjään sisältyy vaikka...

Tänään minun päiväni on ollut sellainen, että nukuin myöhään, kävin vesijuoksemassa, puuhailin kotona, pusuttelin Villeä, tapasin siskon ja serkun Nepalilaisessa ravintolassa, nauroin ja juttelin ja keskustelu oli luontevaa ja ihanaa virtaa, ja silti nielin välillä itkua ja kateutta, ja illalla hiljennyin itseeni ja mietin miten voi rakkauteenkin sekoittua kateus ja vertailu ja epävarmuus, miten toivoo toiselle parasta niin että sattuu ja silti ilkeä piikki kutittaa, onko se itseltä pois... Shoppailin kaksi neuletakkia ja urheiluteepparin ja pienen tuliaisen kummipojalle ja piikkimaton, ja illalla asetuin matolle ja Ville alkoi neuvoa miten kannattaa matto olla alempana ja housutkin pois, ja karjuin voi vittu ja riivin vaatteet pois ja hyppäsin takaisin matolle niin että piikit vain jurskahtivat ihoon, ja kielsin neuvomasta ja pomppasin taas ylös ja kiskoin housut jalkaan ja menin takaisin matolle, ja kihisin kiukkuani ja sitten alkoi tuntua hyvältä, lämpö levisi selästä koko kehoon ja alkoi nukuttaa ja hyvä olo hyökyi ja hukutti, ja Spotifysta kuului tämän hetken lempikappaleeni joka on

, ja kuunneltiin sitä ainakin neljä kertaa.