Täti Uusi Tukka tarinoi

Kävin eilen kampaajalla. Alkoi ärsyttää ja turhauttaa, kun kampaaja ei yhtään tajunnut mitä tarkoitin, kuunteli vain pää kallellaan ja oli sitten hiljaa, eikä ehdottanut mitään. Ennen eilistä kampaamokäyntiä minulla oli alta tummat ja päältä vaaleat hiukset, ja sanoin että haluan tuon selkeän sävyeron pois, haluan raitoja ja saa olla tummiakin, kunhan yleisilme on vaalea, ja haluan kamalan juurikasvuni pois. Ja nyt minulla on kauttaaltaan vaaleanruskeat hiukset vaaleilla raidoilla. Olin ensin pettynyt ja ärtynyt mutta illan makusteltuani on nämä sittenkin kivat. Luonnolliset.

Se kampaajatyttö (otan vapauden tytötellä, koska hän oli ainakin viisi vuotta minua nuorempi ja minuakin tytötellään, paitsi eilen) muuten teititteli minua. Kuulosti todella typerältä ja teennäiseltä. Välillä hän unohti teititellä ja kuulosti vähän normaalimmalta, mutta palasi sitten taas typerään väkinäiseen teitittelyyn. Katsoa tihrustin häntä mummolasieni yli ja puristin käsilaukkua sylissäni rystyset valkoisina, camee-korut syvälle kurttuiseen ihooni painautuneena. Olisi tehnyt vähän mieli... Että miten te nykynuoret...

Eilen töissä opiskelijani ohjaava opettaja kävi käymässä ohjauskeskustelun merkeissä. Oli hassu ja riemukas olo - niin muistan nuo harjoitteluihin kuuluvat ohjauskeskustelut, minä, harjoittelun ohjaajani ja opettajani. Minä puhumassa ja aikuiset hymyilemässä ja nyökyttelemässä. Ja nyt olikin minä harjoittelun ohjaajana, opettaja ja minun opiskelijani. Annoin hyvää palautetta oikein suitsuttamalla ja tuntui hyvältä kehua.

Ai niin ja ihanaa, sain vihdoin keskiviikkona haettua itselleni apteekista antihistamiinia ja nyt se allergiakutina on jo paljon kesympi. Hurray for Histec!