Eilen koin ihania arjen luksus-hetkiä. Olin jo mennyt sänkyyn lukemaan, kun vatsa alkoi valittaa nälkää. Hipsuttelin keittiöön ja pilkoin itselleni kulhoon tuoretta ananasta. Laitoin sämpylän sisään juustoa, makkaraa ja suolakurkkua ja nautin yöpalani sohvalla. En ole syönyt vaaleaa leipää yli neljään kuukauteen ja se maistui vehnäiseltä ja höttöiseltä, noh, sämpylältä, hyvältä. Ananas oli makeaa ja kirpeää, ihanaa. Maha täynnä palasin sänkyyn, paleli, sänky oli lämmin pehmeä pesä, peitot kuohkeat ja lämpimät, mylläsin itselleni kolon ja jatkoin hyvän kirjan lukemista. Ville käänsi unissaan kylkeään, kietoi kätensä ympärilleni ja puhui unissaan, sanoi minua kiltiksi... Hihitin hänen kaikesta päätellen herttaiselle unelleen ja annoin unen viedä itsenikin, oli lämmintä, pehmoista, maha täynnä, kissat jaloissa, rakkaan kädet ympärillä.
Sydän!
Tuon parempaa ei olekaan kuin päästä toisen kainaloon nukkumaan. Vuosien mittaan vain tahtoo nukkuma-ajat ja tyylit vaihtua niin, ettei enää nukuta kainalossa. Kaipuuta on..
VastaaPoistaKyllä mekin yöllä möyritään unissamme miten sattuu, on kainalot kaukana ;) Mutta on tuo parasta, kyllä.
VastaaPoista