keskiviikko 18. marraskuuta 2015

illan vikat ennen outoja unia

Pikainen kännykkäbloggaus vuoteesta, vaikka jos olisin fiksu olisin jo unilla... Vauva tuhisee pinnasängyssään siihen malliin kiihkeästi että KOHTA HERÄÄ!, kuten Nakke aina dramaattisesti sanoo.


Syötin tänään Nakelle puuroa ja jauhoin paskaa, joka alkoikin kiinnostaa itseäni (Naken korviin se oli luultavasti silkkaa paskapuhetta, joka pisti avaamaan suuta nopeasti ennen kuin pitkästyy hengiltä): "Tää puuro on alunperin kasvanu pellossa. Maanviljelijä on niittäny (?) sen, josta se on öööhm kuivattu, ja siitä on otettu jyvät, ja jyvät viety tehtaaseen ja niistä tehty puurohiutaleita, ja sit toisessa tehtaassa on valmistettu pahvilaatikko mihin ne hiutaleet sit pakataan... Ja sit nää mustikat, ne kasvoi metsässä ja sit mummo poimi ne ja antoi meille." Pisti mut kyllä miettimään. Olisi ihanaa olla omavarainen vegaani mutta olen marketeista miljoonaan muoviin pakattuja ruokia ostava tehotuotetun lihan suurkuluttaja. Buu... Ainut peukku minkä itselleni voin antaa on se, etten juuri koskaan heitä ruokaa roskiin.


Näin tänään puistossa kaksi Naken kerhokaveria äiteineen, keräsin sosiaalisen rohkeuteni rippeet kasaan ja pidin niille tsemppipuheen, ja liityin seuraan ja ehdotin parin tunnin puistoilun päälle numeroiden vaihtoa tulevia puistoiluja ajatellen. Hyvä meitsi!


Nakke sanoi tänään ensimmäistä kertaa äiti. Kuulosti juuri niin ihanalta kuin olin haaveillutkin.


Huomenna käydään vihdoin avaamassa vauvalle tili. Kuntosalikin houkuttaisi, mutten taida ehtiä ennen kuin Villen pitää lähteä iltavuoroon. Eilen kävin, ihanan makia lihaskipu.


Olen ollut jotain kuusi viikkoa herkkulakossa!


Näen ihan outoja unia... Nyt niitä katselemaan!

3 kommenttia:

  1. Niin paljon kuin tää sanonta ärsyttääkin mua, mutta ISO KÄSI sulle! Vautsi mikä herkkulakko! Ihan huikeeta. En tiedä, oonko koskaan pysynyt itse samaan. Ai kamala.
    Meneekö ns. kevyesti vai onko paljon kamppailua?

    Hieno tuo puuron päätyminen pöytään -tarina. Itse kävin tiistaina vierailulla sokeritehtaalla ja yritin ymmärtää sokerin päätymistä pellosta pöytään. Niin haiseva se prosessi kyllä on, että ei tällä hetkellä tee paljoa sokeria mieli. Kohta kuitenkin varmaan taas.

    Kaikki kuulosti oikein hyvältä! Kuullaan taas, äiti! (paha jos alkaisin kutsua sua äidiks =D)

    K

    VastaaPoista
  2. Iso käsi! :D :D Mut kiitos! Ei tarvi enää kamppailla yhtään! :) Mutta seuraavaks pitäis toteuttaa nuudelilakko :D Ja sit pepsi max -vieroitus... Mulla näitä paheita riittää! :D

    Sokeritehtaalla! Oliko se joku opintomatka vai kävitkö yksin?

    Olis tosi paha jos alkaisit kutsua mua äidiks :D :D

    VastaaPoista
  3. Paha viive.
    En luoja paratkoon ollut yksin siellä sokeritehtaalla vaan ihan yliopiston organisoimalla pakollisella ekskulla.

    Oi, limpparilakko olis kyllä hieno.. Mitenhän siinä onnistuis.. Oon saanut täällä pidettyä sen niin, että juon vaan viikonloppuisin (ei oo panttia "kannustimena"), mutta silloin saattaakin mennä ihan mitä vaan litran ja kahden litran välillä. Ei ei.
    Niin ja nuudeleista haaveilen päivittäin. Onneks sain haettua Puolasta kuskusta, hummusta ja halpaa pestoa: nyt on sellainen olo, että selviän. Kesäkurpitsat ja munakoisot nimittäin poistui kaupoista pari viikkoa sitten ja on ollut hieman tyhjä olo... Eilen munakoisoja kyllä sai taas.


    K

    VastaaPoista

Mitäs mietit?