torstai 5. marraskuuta 2015
Päivä joka hujahti
Tämä päivä on mennyt ihan älyttömän nopeasti! Oikeasti, pistää epäilemään olenkohan maannut tajuttomana osan päivää, niin nopeasti on mennyt. Tuntuu että heräsin n. puoli tuntia sitten, ja nyt on jo ilta ja olen ehtinyt katsoa kolme jaksoa American Horror Storya (kausi 2 katsottu!), käydä perheen kanssa Prismassa ja Vaasan Leipomomyymälässä (luulin että vauva oli räjähtänyt, mutta ympärillä leijuva tuoksu tulikin mistä muusta kuin leivästä), saunoa, mitähän muuta. Kaupasta tullessamme nauroin Villen vitsille niin lujaa että meinasin pissata housuun, ja piti äkkiä iskeä jalat linkkuun ja pistää niin sanotusti liinat kiinni. Naken kanssa tuntuu etten ole ehtinyt oikein mitään - huomenna lupaan olla enemmän läsnä! Vauva on saanut läsnäoloni huutamalla kuin villi hyeena - vauva hei, et ottaisi tuota "huomiota se on negatiivinenkin huomio"-linjaa... Siskoksilla on alkanut aivan viime päivinä synkata uudella tavalla, vauva ei katso ketään yhtä ihastuneena kuin Nakkea, se on liikuttavaa. Pienet rakkaat tyttöni. Whatsapp on taas tänään laulanut ja suunnittelin meneväni kuntosalille, ja vaikken sitten kauppareissun ja saunan välissä ehtinytkään niin ryhti nousi jo pelkästä aikeesta. Ja näinpä alkaa olla tämäkin päivä taputeltu, kuten sanotaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tykkäätkö siitä siitä tunteesta, kun päivä tuntuu menneen tosi nopeesti? Tai viikko?
VastaaPoistaMä jotenkin oon oppinut tykkäämään, koska yleensä musta tuntuu, että päivät menee ihan hujauksessa. Ennen mua jotenkin harmitti ihan hirveesti ajan kuluminen ja oli jotenkin ihanaa, jos aika matoili (jos siis oli kivaa tekemistä. Tietenkään ei oo kivaa, jos aika mataa esim. jonottaessa).
Jännä kyllä nähdä kohta taas vauva. Sehän on jo ihan eri tyyppi kuin viimeksi kun nähtiin.
K
Mä kun taidan olla tällanen et oikein mikään ei kelpaa niin en kyllä oikein tykkää tästä ajan nopeesta menemisestä, vaikka en kyllä tykkää tylsyydestäkään :D :D tai ehkä nykyään on luksusta jos aika mataa kun se on niin harvinaista, viimeks varmaan silloin kun olin vauvan kanssa kahestaan heinäkuussa!
PoistaJoo vauva on jo tollanen ihminen eikä vauva-otus! Ottaa esineitä käteensä, hymyilee paljon, nousee sitterissä vatsalihasten voimin istuma-asentoon (hurjan näköstä!!). Ja saa jo soseita!!
Jotenkin on hyvin hankala uskoa, että vauvakin kasvaa lapseksi ja aikuiseksi. Jotenkin: tutnuu, että miellän teidän perheen niin, että on äiti, isä, lapsi ja vauva. Hankala tajuta, että vauva osaa jo vaikka mitä. Muitten vauvat kyllä kasvaa, mutta hankala tajuta, että sama koskee teidän vauvaakin =D.
VastaaPoistaps. Täällä näkee uskomattoman paljon pikkulapsia ja uskomattoman vähän vauvoja/vaunuja. Missä ne vauvat kasvaa ennen kuin on aika tulla ihmisten ilmoille? Olen tosin päätellyt, että vaunut on kalliita/taloissa ei oo hissejä/kadutkaan ei oo kovin esteettömiä ha ihmiset ei siksi omista niitä (vaunuja, ei vauvoja).
Liene turha mainita, että oon nähnyt täällä nolla selvästi kehitysvammaista ihmistä ja hyvin vähän pyörätuolissa olevia ihmisiä. Sääli, en halua ajatella,m missä ne ihmiset joutuu päivänsä viettämään...
K
Joo mekin on ihan samaa mietitty et tosiaan vauva ei oo loppuikäänsä vauva, mitä ihmettä! 😃 vuoden päästä meillä voi jo olla kaks kävelevää pikkutyttöä kotona <3
PoistaOi paha tuo ettei vammaisia näy. Onkohan siellä yleistä hoitaa vammaisia ihmisiä laitoksissa vai kotona?
En osaa vastata tuohon kysymykseen. Jotenkin ajattelisin, että kotona perhepiirissä. En usko, että täällä on kovin edistynyttä minkäänlainen hoitolaitos-puoli. En usko, että tavanihmisillä olis sellaisiin varaa =/.
VastaaPoistaK